Miten kauan pettäminen voi jatkua?

Yhdellä työkaverilla kesti kuusi vuotta. Kertoi tottuneensa siihen. Eli pettäminen helpottaa. Sitten kyllästyi tähän ja vaihtoi uuteen naiseen. Lopulta paljastui, mutt ei mittään, vaimonsa kanssa edelleen. Hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä työkaverilla kesti kuusi vuotta. Kertoi tottuneensa siihen. Eli pettäminen helpottaa. Sitten kyllästyi tähän ja vaihtoi uuteen naiseen. Lopulta paljastui, mutt ei mittään, vaimonsa kanssa edelleen. Hohhoijaa.

Eikö kuudessa vuodessa puoliso väkisinkin tajua? En ymmärrä miten tuollaisen pystyy pitämään salassa. Minusta tuntuu, ettei mielessä tarvitse pyöriä mikään kovin isokaan huoli, kun mies huomaa heti että jotain on vialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä työkaverilla kesti kuusi vuotta. Kertoi tottuneensa siihen. Eli pettäminen helpottaa. Sitten kyllästyi tähän ja vaihtoi uuteen naiseen. Lopulta paljastui, mutt ei mittään, vaimonsa kanssa edelleen. Hohhoijaa.

Eikö kuudessa vuodessa puoliso väkisinkin tajua? En ymmärrä miten tuollaisen pystyy pitämään salassa. Minusta tuntuu, ettei mielessä tarvitse pyöriä mikään kovin isokaan huoli, kun mies huomaa heti että jotain on vialla.

Vai voiko siinä olla joku sellainen mekanismi, että puoliso jollain tasolla tajuaa asian, tai ainakin epäilee, mutta ei halua kajota siihen ettei joutuisi todella kohtaamaan tietoa ja tekemään ikäviä päätöksiä.

Koska ainakin tässä tapauksessa ystäväni on jossain oudossa tosiasioiden kieltämisen tilassa. Ei halua erota, mutta ei pysty luopumaan suhteestakaan. Uskoo vain, että asia ratkeaa jotenkin itsestään. En vain pysty keksimään mikä voisi olla sellainen ratkaisu, joka ei olisi tosi kamala. Ja tuntuu tosi oudolta jutella ystävän kanssa, kun keskustelussa on mukana tuollainen iso kaiken logiikan vastainen musta aukko ja uhka, ja sitten vain ollaan niin kuin ei olisi mitään vialla.

Niinpä, mutta kun paljastuu tuon tason sivusuhteet niin minulle se olisi siinä. Toiset on kevytmielisempiä kait.

Minulla on ollut seksisuhde naimisissa olevaan mieheen jo lähes 20 vuotta. Välillä olen itsekin ollut varattu, välillä sinkku.

Vuosikausia, kyseessä oli poliisi ja teki jopa lehtolapsia sinä aikana. Onneksi ei sentään oma puolisoni.

Mun päähän ei kerta kaikkiaan mahdu, että miksi siinä vanhassa suhteessa pitää vielä roikkua, jos halut ja ajatukset on jossain ihan muussa henkilössä. Jotenkin tuntuu, että se on sellaista pelkuruutta, että haluaisi muutosta, muttei syystä tai toisesta uskalla. Todennäköisesti pelkoa maineensa menettämisestä tai taloudellista riippuvuutta puolisosta/puolisolla taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Mun päähän ei kerta kaikkiaan mahdu, että miksi siinä vanhassa suhteessa pitää vielä roikkua, jos halut ja ajatukset on jossain ihan muussa henkilössä. Jotenkin tuntuu, että se on sellaista pelkuruutta, että haluaisi muutosta, muttei syystä tai toisesta uskalla. Todennäköisesti pelkoa maineensa menettämisestä tai taloudellista riippuvuutta puolisosta/puolisolla taustalla.

Mun ihminen sanoo, että ei voi jättää puolisoaan, koska tää on täysin riippuvainen hänestä. Tiedä sitten...

Toista vuotta oli jatkunut ja siinä samalla ajanjaksolla oli häätkin tanssittu. Ovat jatkaneet yhdessä, en tiedä, loppuiko pettäminen oikeasti vai ei. Ystäväni on antanut puolisolleen anteeksi ja kunnioitan hänen päätöstään, mutta minun ja tämän puolison välit ovat edelleen jännitteiset, hän tietää, että minä tiedän ja tuomitsen ja varmasti tuen ja kannustan ystävääni, jos jää taas kiinni ja ero alkaa yhtään pyöriä mielessä.

Toinen ystävä taas on se pettävä osapuoli. En tiennyt, ennen kuin olimme illanvietossa koko porukalla ja hän vaivihkaa pyysi minua valehtelemaan jos viime viikonloppu tulee puolisonsa kanssa puheeksi. Oli tälle sanonut olleensa minun luonani. Järkytyin, asia ei onneksi tullut puheeksi sinä iltana ja tein tälle tyypille myöhemmin selväksi, etten tätä hyväksy enkä aio valehdella hänen puolestaan.

Minä en mitään oma-aloitteisesti sano, mutta kerron kyllä kysyttäessä totuuden. On ollut kiusallista, joten olen vältellyt ajan viettämistä heidän kanssaan, mutta asia ei ole tullut puheeksi joten en ole mitään hänen puolisolleen sanonut. Koen, että se voisi olla hänelle inhottavaa kuulla, että minä tiesin, joten yritän moralisoida kaveria kertomaan itse.

Vierailija kirjoitti:

Mun päähän ei kerta kaikkiaan mahdu, että miksi siinä vanhassa suhteessa pitää vielä roikkua, jos halut ja ajatukset on jossain ihan muussa henkilössä. Jotenkin tuntuu, että se on sellaista pelkuruutta, että haluaisi muutosta, muttei syystä tai toisesta uskalla. Todennäköisesti pelkoa maineensa menettämisestä tai taloudellista riippuvuutta puolisosta/puolisolla taustalla.

Vastuuntunto ja velvollisuus muun muassa.

Kaverilla on viidettä vuotta sivusuhde. Melko avoimesti sitä elää ja paljon reissaa ja harrastaa tämän toisen naisen kanssa. Vaimo ei pyöri ollenkaan samoissa piireissä vaan on jotenkin erillään miehen elämästä joten en tiedä tietääkö. Ihmettelen kyllä jos ei. Kuulemma tosiaan asiaan tottuu kuten joku aiemmin kirjoitti, on muuttunut arjeksi. Miksi ei eroa? Kuulemma koska ei osaa/pysty/kykene ja ei halua tiputtaa vaimonsa elintasoa (vaimo matalapalkkaisessa työssä, mies erittäin hyvä tuloinen). Mutta toisesta naisestakaan ei halua luopua koska hän kuulemma tekee elämisestä elämisen arvoista ja on ainoa ihminen jonka seurassa on hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun päähän ei kerta kaikkiaan mahdu, että miksi siinä vanhassa suhteessa pitää vielä roikkua, jos halut ja ajatukset on jossain ihan muussa henkilössä. Jotenkin tuntuu, että se on sellaista pelkuruutta, että haluaisi muutosta, muttei syystä tai toisesta uskalla. Todennäköisesti pelkoa maineensa menettämisestä tai taloudellista riippuvuutta puolisosta/puolisolla taustalla.

Vastuuntunto ja velvollisuus muun muassa.

Velvollisuus ehkä mutta ei siinä mitään vastuuntuntoa ole että valehtelee toiselle vuosia ja estää toisen ihmisen mahdollisuuden aitoon hyvään parisuhteeseen (jonkin toisen kanssa).

Pari tuntia.

Joskus koko yön.

Jos se on tapapettäjä, kai ne voi jatkua ikuisesti. Vai tuleeko se vanhaksi.

Ystäväni petti vaimoaan kahdeksan vuotta, muutama pidempi sivusuhde, lisäksi yhden illan juttuja. Vasta viimeinen pidempi sivusuhde oli lopullinen sysäys erolle.

Ystävä vieläkin vuosien jälkeen parisuhteessa tuon viimeisen sivusuhteensa kanssa. Tätä ei tiettävästi ole pettänyt.

Vierailija kirjoitti:

Mun päähän ei kerta kaikkiaan mahdu, että miksi siinä vanhassa suhteessa pitää vielä roikkua, jos halut ja ajatukset on jossain ihan muussa henkilössä. Jotenkin tuntuu, että se on sellaista pelkuruutta, että haluaisi muutosta, muttei syystä tai toisesta uskalla. Todennäköisesti pelkoa maineensa menettämisestä tai taloudellista riippuvuutta puolisosta/puolisolla taustalla.

Lapset ja taloudelliset asiat ovat kokemukseni suurimmat asiat, jotka pidättävät huonossa suhteessa. Paljon vaikeasti realisoitavaa yhteistä omaisuutta esimerkiksi tai halu tarjota lapsille ydinperhe. Tietyllä tavalla haluaa odottaa jos suhde paranisi, mutta harvoinpa tuo pettäminen johtaa mihinkään hyvään suhteessa, vaikka ei paljastuisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun päähän ei kerta kaikkiaan mahdu, että miksi siinä vanhassa suhteessa pitää vielä roikkua, jos halut ja ajatukset on jossain ihan muussa henkilössä. Jotenkin tuntuu, että se on sellaista pelkuruutta, että haluaisi muutosta, muttei syystä tai toisesta uskalla. Todennäköisesti pelkoa maineensa menettämisestä tai taloudellista riippuvuutta puolisosta/puolisolla taustalla.

Yleensähän kyse on ns. "rusinat pullasta" -suhde, eli ei sen toisen kanssa eletä arkea. Tapaamisia voi olla harvoin tai ainakin harvakseltaan, jolloin ehtii tulla jo ikävä, suhde voi perustua pelkkään seksiin tms. Se elämänkumppani on sitten se, jonka kanssa arki jaetaan.

Kaikista ei ole yksiavioisuuteen. Tietenkin sitten toivoisi, etteivät he ikinä vakiintuisikaan, mutta eivät kai sitten osaa yksinkään olla. Deittailu on kuitenkin aika tyhjää.

Jos jättää vakikumppaninsa ja heittäytyy uuden varaan, ei se välttämättä kestäkään, koska se piilottelu ja salaisuus on ehkä pitänyt jännitettä yllä. Eri asia, jos kumpikin salasuhteen osapuoli ihan toden teolla rakastuu siihen toiseen ja haluaa vain hänet. Silloin kannattaakin jättää entinen ja vaihtaa tähän uuteen.

Vierailija kirjoitti:

Mun päähän ei kerta kaikkiaan mahdu, että miksi siinä vanhassa suhteessa pitää vielä roikkua, jos halut ja ajatukset on jossain ihan muussa henkilössä. Jotenkin tuntuu, että se on sellaista pelkuruutta, että haluaisi muutosta, muttei syystä tai toisesta uskalla. Todennäköisesti pelkoa maineensa menettämisestä tai taloudellista riippuvuutta puolisosta/puolisolla taustalla.

Jos se vanha suhde on rakkautta ja kumppanuutta mutta ei seksiä. Joitakin vuosia kestää ilman seksiäkin, mutta ei koko loppuelämäänsä. Vanha kumppani on kuitenkin se, jonka kanssa oikeasti haluaa elämänsä viettää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun päähän ei kerta kaikkiaan mahdu, että miksi siinä vanhassa suhteessa pitää vielä roikkua, jos halut ja ajatukset on jossain ihan muussa henkilössä. Jotenkin tuntuu, että se on sellaista pelkuruutta, että haluaisi muutosta, muttei syystä tai toisesta uskalla. Todennäköisesti pelkoa maineensa menettämisestä tai taloudellista riippuvuutta puolisosta/puolisolla taustalla.

Yleensähän kyse on ns. "rusinat pullasta" -suhde, eli ei sen toisen kanssa eletä arkea. Tapaamisia voi olla harvoin tai ainakin harvakseltaan, jolloin ehtii tulla jo ikävä, suhde voi perustua pelkkään seksiin tms. Se elämänkumppani on sitten se, jonka kanssa arki jaetaan.

Kaikista ei ole yksiavioisuuteen. Tietenkin sitten toivoisi, etteivät he ikinä vakiintuisikaan, mutta eivät kai sitten osaa yksinkään olla. Deittailu on kuitenkin aika tyhjää.

Jos jättää vakikumppaninsa ja heittäytyy uuden varaan, ei se välttämättä kestäkään, koska se piilottelu ja salaisuus on ehkä pitänyt jännitettä yllä. Eri asia, jos kumpikin salasuhteen osapuoli ihan toden teolla rakastuu siihen toiseen ja haluaa vain hänet. Silloin kannattaakin jättää entinen ja vaihtaa tähän uuteen.

Tapapettäjät on ihan nahjuksia ja pelkureita. Todellakin hyväksikäyttäjiä: sekä puolison että sivusuhteen hyväksikäyttäjiä. Heidän pitäisi opetella olemaan yksin, mutta eivät kykene edes olemaan vain kaksin. Ihan reppanoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun päähän ei kerta kaikkiaan mahdu, että miksi siinä vanhassa suhteessa pitää vielä roikkua, jos halut ja ajatukset on jossain ihan muussa henkilössä. Jotenkin tuntuu, että se on sellaista pelkuruutta, että haluaisi muutosta, muttei syystä tai toisesta uskalla. Todennäköisesti pelkoa maineensa menettämisestä tai taloudellista riippuvuutta puolisosta/puolisolla taustalla.

Vastuuntunto ja velvollisuus muun muassa.

Velvollisuus ehkä mutta ei siinä mitään vastuuntuntoa ole että valehtelee toiselle vuosia ja estää toisen ihmisen mahdollisuuden aitoon hyvään parisuhteeseen (jonkin toisen kanssa).

Tunnut automaattisesti olettavan, että kyseessä on nuoret/nuorehkot ihmiset, jolloin "toisella on mahdollisuus aitoon, hyvään parisuhteeseen". Kuis niissä tapauksissa, joissa ero merkitsisi toisen totaalista yksinäistä vanhuutta tai yksinäisyyttä hoitolaitoksessa. Mahdollisesti jopa niin ettei petetty ymmärrä miksi puoliso ei enää vieraile. Elämä ei aina ole niin mustavalkoista.