Millä tukea teinitytön ystävyyssuhteita?

Kesälomalla tyttö aloittaa uuden harrastuksen.

Vierailija kirjoitti:

Kesälomalla tyttö aloittaa uuden harrastuksen.

Olisiko ehdottaa jotain? Täälläpäin ei kesällä ohjattuja harrastuksia ole, mistä seuraa löytyisi. Ja kun seuran löytyminen on ollut nihkeätä, on tytön oma-aloitteisuuskin sillä rintamalla vähentynyt

Sydäntä raastaa nähdä hänen ulkopuolisuuden tunteensa ja halu olla osa jotain porukkaa

Ap

Järjestät jonkin mukavan matkan jolla saa ajatukset yksinolosta pois edes hetkeksi. Itseäni se auttoi aikanaan todella paljon koulukiusattuna ja porukasta ulosjätettynä, että pääsin joka vuosi ulkomaanmatkalle tätini kanssa. Paljon muuta hyvää en sitten lapsuudestani muistakaan-ei ollut edes harrastuksia, joita tyttärelläsi onneksi on. Mikä häntä kiinnostaa, onko hänellä jokin asia, mistä voisi tulla pidempiaikainen intohimo ja jonka piirissä voisi tavata samanhenkisiä? Voisitko ohjata häntä sellaisen asian pariin? Pitääkö hän eläimistä-kenties voisi hoitaa jonkun lemmikkiä loma-aikana? Kesätyöpaikka, jos on jo teini? Yksinjääminen on kurjaa, mutta kenties hänestä kehkeytyy omilla aivoillaan ajatteleva yksilö, joka ei kulje massan mukana. Halauksia tytöllesi.

Tuleeko teini-iän yksinäisyys vaikuttamaan koko elämän ajan sosiaalisiin taitoihin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen? Juuri teini-iässähän se vertaisseura on kehityksen kannalta tärkeää, jopa vanhempia tärkeämpiää

Oikeesti, mulla menee kohta oma mielenrauha tätä pohtiessa

Koulun jälkeen illat käyvät pitkiksi kun varsinaista tekemistä ei ole, samalla somessa näkee kun ikätoverit hengailevat keskenään

Et voi tehdään yhtään mitään. Vanhemmilla on harhaluulo että voivat vaikuttaa mutta todellisuudessa kaikki on pitkälti tuurista ja ympäristöstä kiinni. Minuakaan ei voitu sietää teininä mutta aikuisena olen löytänyt uusia kavereita.

Kaikki on kiinni kaveritaidoista. Jos nuori tuo ryhmään positiivisia fiboja ja kivaa meininkiä, hänet kyllä pyydetään mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Sydäntä raastaa nähdä hänen ulkopuolisuuden tunteensa ja halu olla osa jotain porukkaa

Ap

Jospa hän viihtyy omissa oloissaan ja hänelle riittää muutama hyvä kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko teini-iän yksinäisyys vaikuttamaan koko elämän ajan sosiaalisiin taitoihin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen? Juuri teini-iässähän se vertaisseura on kehityksen kannalta tärkeää, jopa vanhempia tärkeämpiää

Oikeesti, mulla menee kohta oma mielenrauha tätä pohtiessa

Olin yksinäinen teini. En tosin ikinä halunnut mihinkään porukkaan - siis noin niinkuin yleisiesti. Kyllä se kaipuun tunne aina harvoin nosti päätään. Minulla oli 1-2 hyvää kaveria. Olin vähän erikoinen ja pukeuduin oudosti - en antanut vit tuilevien luokkalaisten kommenttien haitata. Jos jostain nälvivät, pidin huolta että puin saman jutun huomenna. En antanut periksi. Minuun yksin vietetty teini-ikä ei vaikuttanut negatiivisesti, ehkä päinvastoin itsetuntoni kehittyi vahvaksi. Seurasin sivusta juoruilua, kiusaamista, mutta myös lämmintä välittämistä. Koen olevani nyt aikuisena sosiaalisesti ihan lahjakas, pidetty ja rohkea. Älä huoli, tyttäresi voi itse ajatusmaailmallaan ja hyvin pohdituilla valinnoillaan paljon vaikuttaa itseensä ja olotilaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on kiinni kaveritaidoista. Jos nuori tuo ryhmään positiivisia fiboja ja kivaa meininkiä, hänet kyllä pyydetään mukaan.

Hän on ihan pidetty kaveri luokassaan. Meillä taas ei tässä lähistöllä asu samanikäisiä tyttöjä ja nuo luokkakaverit asuu pidemmällä. Osa heistä viettää myös vapaata kotosalla, jollain on bestis. Luokassa ei ole sellaista yhdessä hengailun kulttuuria.

Tyttäreni tilanne on paljolti olosuhteista ja asuinpaikasta kiinni. Ikävissäni mietin pitääkö meidän muuttaa, jotta teiniseuraa olisi enemmän.

Ap