Oikeat ystävät?

Olen keski-ikäinen, eronnut nainen. Lapset ovat jo aikuisia. Olen ollut aina ystäväpiirin hauskuuttaja ja emännöinyt usein kekkereitä. Nyt kuitenkin omassa elämässäni on tapahtunut paljon ikäviä asioita ja olen tietoisesti hiukan vetäytynyt kaveriporukasta. Aluksi kaipasin kovasti ystävien tukea ja seuraa, mutta olikin yllättävän vaikea sitä saada. Kaikilla muilla on parisuhde ja perhe, muita ystäviä ja velvollisuuksia. Kiireitä. Lopulta luovutin. Nyt tuntuu, että muutamat ottavat yhteyttä (enää) uteliaisuuttaan, miten huonosti minulla menee. En jaksa tavata ketään heistä, koska kaikilla muilla tuntuu menevän aina vaan yhtä hienosti. Minun odotetaan kertovan kaikesta paskasta elämässäni. Muille tulee varmaan hyvä mieli siitä, että oma elämä kunnossa.

Olen miettinyt, että oliko minulla edes koskaan ihan oikeita, aitoja ystäviä?