Ystäväni pyytää minua koiran kummiksi?

Ihanaa. Minäkin haluaisin.

Aivan ihanaa, suostuisin kummiksi todellakin! Helppo päätös toisin kuin ihmislasten kohdalla ;) kummikoira ei valita lahjoista eikä näytä nyrpeää naamaa, vaan ottaa aina häntä heiluen vastaan ilahtuneena. Minun siskoni on oman koirani kummi ja kyllä, meillä oli myös nimiäiset.

Auts. Te saatte sitten olla koiravahteina aina, kun heille tulee menoja ja reissuja. Itse en tykkäisi.

Hyvä idis toi lemmikkikummi. Jos ite kuolee niin lemmikin saa kummi.

Tuleeko kummista sitten koirahoitaja ja lenkittäjä kun omistaja kyllästyy tai on reissussa ja töissä ?

Varaudu osallistumaan lonkkaleikkauksien ja muiden kalliiden eläinlääkärikulujen jakamiseen.

No kannattaa kyllä selvittää, mitä hän ajattelee, että tuohon kummin tehtävään kuuluu. Ettei sitten tule yllätyksenä, että rakki tulee aina kummitädille hoitoon, kun isäntäpari on menossa tai että ostat sitten piskille synttärilahjat ja viet tuliaisia kummilta.

Tottahan toki otat vastaan koiran uskonnollisen kasvattajan ja aikuisen rinnallakulkijan tehtävän.

Vierailija kirjoitti:

No kannattaa kyllä selvittää, mitä hän ajattelee, että tuohon kummin tehtävään kuuluu. Ettei sitten tule yllätyksenä, että rakki tulee aina kummitädille hoitoon, kun isäntäpari on menossa tai että ostat sitten piskille synttärilahjat ja viet tuliaisia kummilta.

Joo ois pitäny selvittää nää ihmiskumminkin ominaisuudessa jo etukäteen. Vielä ei oo kyllä pyydetty minkään lonkkaleikkauksen osamaksajaksi.

Kummiksi, koiralle? Voi apua, vaikka rakastan koiria niin nimetty kummius olisi kyllä jo..No, liikaa koiran rinnastamista ihmiseen. Olen vanhanaikainen tällaisissa asioissa ( olen 30v) ja en kyllä haluaisi olla mikään nimetty kummi yhdellekään eläimelle. Ehkä sanoisin, että kummius kuulostaa itselle vieraalle asialle, mutta voidaan käydä yhdessä lenkeillä tai hoitaa toistemme koiria lomareissujen ajan jos aikataulut sopii yksiin.

Olen ollut kerran kissanpennun ristiäisissä, mutta kyseessä oli hoitolapseni uusi kissa, ja äitinsä kastoi kissan. Se vielä meni, koska oli puoliksi leikkiä, kyseessä lapsi, eikä kukaan meistä vieraista tullut kummiksi, lahjoja ei vaihdettu tms.

Tuttavani on ystävänsä koiran kummi. Viime joulukuussa koiran omistaja sairastui, eikä enää pysty huolehtimaan koirastaan. Koira on siitä asti ollut tuttavani hoidossa.

Kaikki lemmikkikummit tuttavapiirissäni ovat nimenomaan sellaisella sopimuksella, että kummi ottaa lemmikin itselleen, jos omistajalle sattuu jotain. Kummin "velvollisuuksiin" kuuluu myös tutustua sen lemmikin kanssa niin hyvin, ettei lemmikki koe kummiaan vieraaksi ihmiseksi.

Joutuisin sanomaan että en oo koiraihminen

Koiria kymmeniä vuosia omistaneena sanon, että ei ole kummin hankkiminen koiralle edes vilahtanut mieleen. Ihan hauska ja sympaattinen idea kuitenkin olettaen, että pyydettykin on koiraihmisiä. Kummius voisi olla  ylipäänsä kivaa, jos pitää koirista, ja omistajaa ajatellen ratkaisu satunnaiseen hoitajatarpeeseenkin (tai ainakin ensimmäinen, jolta sitä kysyä). Neuvon kuitenkin, että jos et piittaa koirista, sano suoraan, että et koe hommaa omaksesi ja kieltäydy. Silloin kukaan ei joudu myöhemmin itselleen epämieluisaan tilanteeseen. Ainakin minä ymmärrän, että kaikki ystäväni eivät ole koiraihmisiä.

Eihämn ristisäisllä ole välttämättä mitään tekemistä toistensa kanssa. Ristiäisissä ristittävä liitetään seurakunnan/ kirkon jäseneksi. -  Toinen juttu on, että moni haluaa samassa yhteydessä "kertoa julksiesti" millä nimellä ristittävää on määrä kutusa tulevaisuudessa

Mutta joo. Se, että joku pyytää koiransa kummiksi niin saa mietteliääksi, koska onhansekin totta, että monelle lemmikki on paljon tärkeämmässä roolissa kuin yksikään ihminen. Vaan mitä tuo kummius sitten käytännössä tarkoittaisi olsi ainakin oma seuraava kysymykseni ennen kuin suostuisin, koska en ole suostunut aina kummiksikaan, jos olen tuntenut, että minulla ja kummiksi pyytäneellä on liian paljon erimielikuvia siitä, mikä tai mitkä on kummin rooli. Tai jos arvomaailmamme ovat muuten menneet voimakkaasti ristiin. - Minusta se on reilumpaa kieltäytyä kuin lupautua, jos jo aavistaa, ettei kummius luonnistumaan ja toteutumaan niin, että sekä itse että hän/ se, jonka kummi on voi olla, ainakin enimmäkseen tyytyväinen ja hyvillään siitä, että hänellä on edes hieman hänestä kiinnostunut/ välittävä kummi.

Uskovainen mies