Pitääkö riitaan ja mykkäkouluun tottua?
Lapseni (nuori aikuinen) kanssa ollaan kauheasti pohdittu, että pitääkö suhteessa tottua riitelyyn (haukkumista ja mykkäkoulua)? Onko siis normaalissa, hyvässä parisuhteessa kovia riitoja? Tai siis toinen riitelee.
Meidän perheessä ei vanhemmat eivät riitele käytännössä koskaan. Se on siis se on se parisuhdemalli, johon lapsemme ovat tottuneet. Lastenkin kanssa riitaa on melko vähän. Ollaan siis kaikki tosi rauhallisia, keskustelevia ja sopeutuvaisia ihmisiä. Tämä toimii, koska kaikki siis sopeutuu vuorotellen, kukaan ei määräile (paitsi tietenkin vanhemmat silloin, kun lapset oli lapsia).
Nyt sitten esikoisemme on muuten oikein hyvässä seurustelusuhteessa, mutta kumppani aika usein suuttuu ihan silmittömästi pienistä asioista. Haukkuu, huutaa ja pitää mykkäkoulua. Ei halua kuulla perusteluja tai anteeksipyyntöjä.
Onko tuo normaalia ja tuohon pitää vaan tottua? Vai pitääkö lähteä suhteesta ja etsiä rauhallisempi kumppani? Mistä niitä löytyy?
Kommentit (19)
Ei pidä. Kiertoon tuollaiset urpot.
Ei ole kovin järjevää tommonen käytös aikuisille ihmisille ainakaan😬
Ei ole normaalia. Olisi kauheaa joutua arvailemaan, millä tuulella toinen on kun menet kotiin.
Ei pidä tottua, mutta ei tarvitse heti luovuttaakaan koko suhteen kanssa. Jos rakkautta ja tahtoa löytyy, on mahdolllista keskustella toisen kanssa ja opettaa hänet riitelemään ja keskustelemaan rakentavammin, pyytämään anteeksi ja löytämään sisäinen rauha ja henkinen tasapaino suhteessa ja ennen kaikkea henkilön itsensä kanssa. Se vaatii rauhallisemmalta osapuolelta paljon kärsivällisyyttä ja luottamusta omaan rauhallisuuteen, mutta toisen riitely/suuttumistottumuksia on mahollista muuttaa ja paljon.
T. Rauhallinen temperamenttisen entisen pienestä suuttujan puoliso.
Mun mielestä puolison haukkuminen on henkistä väkivaltaa. Ja sitä sopii ajatella, että haluaako vanhemman sitten aikanaan tekevän saman perheen lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Jos naisen kanssa meinaa elää niin pakkohan niihin on tottua.
Tältä vähän tuntuu. Ihan ihme asioista vedetään hernettä nenään.
Haukkumista ei tarvitse kenenkään kuunnella. Hyvä kumppani ei lyttää toista edes riidassa.
Luulin pitkään, että olen huono ja lapsellinen riitelijä, kun ex-miehen kanssa riidat suistuivat huudon ja haukkumisen kautta päivien mykkäkouluihin. Kun tämän suhteen päätyttyä löysin nykyisen mieheni, en pitänyt erimielisyyksiämme aluksi riitoina ollenkaan, sillä kumpikaan ei huuda, käy kiinni toisen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai vedä keskusteluun mukaan 8v vanhoja asioita.
Vastaus aloittajan lapselle: riitoja tulee, mutta haukkumista ja päivien painostavaa hiljaisuutta ei tule pitää normaalina. Aikuisten on opittava käyttäytymään vihaisinakin.
Muuten hyvässä suhteessa, mutta kumppani aika usein suuttuu silmittömästi pikku asioista, huutaa ja pitää mykkäkoulua???
Miten se suhde sitten "muuten" on hyvä?
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä tottua, mutta ei tarvitse heti luovuttaakaan koko suhteen kanssa. Jos rakkautta ja tahtoa löytyy, on mahdolllista keskustella toisen kanssa ja opettaa hänet riitelemään ja keskustelemaan rakentavammin, pyytämään anteeksi ja löytämään sisäinen rauha ja henkinen tasapaino suhteessa ja ennen kaikkea henkilön itsensä kanssa. Se vaatii rauhallisemmalta osapuolelta paljon kärsivällisyyttä ja luottamusta omaan rauhallisuuteen, mutta toisen riitely/suuttumistottumuksia on mahollista muuttaa ja paljon.
T. Rauhallinen temperamenttisen entisen pienestä suuttujan puoliso.
Harvasta tuollaisesta sellaiseen kasvuun on. Ja ne haukut, jos ne tietyn rajan yli menevät niin ei ne unohdu eikä pidäkään.
Nuoren ihmisen elämän haaskausta ottaa tuollainen epätoivoinen kasvatusprojekti.
Ei pidä tottua. kiukuttelulla ja mykkäkoululla ei saa kiristää. Ihan kylmän viileästi voi todeta, että tämä oli tässä nyt, mikäli moinen käytös ei lopu.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä tottua, mutta ei tarvitse heti luovuttaakaan koko suhteen kanssa. Jos rakkautta ja tahtoa löytyy, on mahdolllista keskustella toisen kanssa ja opettaa hänet riitelemään ja keskustelemaan rakentavammin, pyytämään anteeksi ja löytämään sisäinen rauha ja henkinen tasapaino suhteessa ja ennen kaikkea henkilön itsensä kanssa. Se vaatii rauhallisemmalta osapuolelta paljon kärsivällisyyttä ja luottamusta omaan rauhallisuuteen, mutta toisen riitely/suuttumistottumuksia on mahollista muuttaa ja paljon.
T. Rauhallinen temperamenttisen entisen pienestä suuttujan puoliso.
Mielestäni kenenkään ei tarvitse uhrata kallista aikaansa toisen aikuisen ihmisen "kasvattamiseen". Kertoo vain rehellisesti ,että kiukuttelu, haukkuminen ja mökötys on eron syy ja ja hyvää elämää sinulle. Huono tapainen joko ottaa opikseen tai jatkaa samalla mallilla seuraavissa suhteissa. Kenenkään ei tarvitse alistua haukuttavaksi ja mykkäkouluun.
Voi olla rinnalla, jos tyyppi itse ottaa itselleen kasvuprojektin. Tuskin ottaa.
Nyt tuette lapsen irti VÄKIVALTAISESTA suhteesta sillä sitähän tuo on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä tottua, mutta ei tarvitse heti luovuttaakaan koko suhteen kanssa. Jos rakkautta ja tahtoa löytyy, on mahdolllista keskustella toisen kanssa ja opettaa hänet riitelemään ja keskustelemaan rakentavammin, pyytämään anteeksi ja löytämään sisäinen rauha ja henkinen tasapaino suhteessa ja ennen kaikkea henkilön itsensä kanssa. Se vaatii rauhallisemmalta osapuolelta paljon kärsivällisyyttä ja luottamusta omaan rauhallisuuteen, mutta toisen riitely/suuttumistottumuksia on mahollista muuttaa ja paljon.
T. Rauhallinen temperamenttisen entisen pienestä suuttujan puoliso.
Mielestäni kenenkään ei tarvitse uhrata kallista aikaansa toisen aikuisen ihmisen "kasvattamiseen". Kertoo vain rehellisesti ,että kiukuttelu, haukkuminen ja mökötys on eron syy ja ja hyvää elämää sinulle. Huono tapainen joko ottaa opikseen tai jatkaa samalla mallilla seuraavissa suhteissa. Kenenkään ei tarvitse alistua haukuttavaksi ja mykkäkouluun.
Maailma on tosiaan täynnä valmiiksi kasvatettuja kumppaniehdokkaita, jotka osaa myös riitatilanteissa kohdella kunnioittavasti kumppaniaan.
Ei todellakaan tarvitse tottua! Pidemmän päälle tuollainen rajoittaa omaa elämää hirveästi, pahimmillaan unohtaa itsensä kun yrittää jatkuvasti pitää toisen tyytyväisenä. Pelkää mennä kotiin tai sanoa oman mielipiteensä, jos toinen suuttuu mistä vaan. Sellaisesta ihmisestä tulee vuosien myötä lapanen, sitten katkeroidutaan, erotaan ja tuskaillaan sitä, että meni tuhlaamaan nuoruutensa sellaisen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan tarvitse tottua! Pidemmän päälle tuollainen rajoittaa omaa elämää hirveästi, pahimmillaan unohtaa itsensä kun yrittää jatkuvasti pitää toisen tyytyväisenä. Pelkää mennä kotiin tai sanoa oman mielipiteensä, jos toinen suuttuu mistä vaan. Sellaisesta ihmisestä tulee vuosien myötä lapanen, sitten katkeroidutaan, erotaan ja tuskaillaan sitä, että meni tuhlaamaan nuoruutensa sellaisen ihmisen kanssa.
Tiivistettynä : henkisen väkivallan kohteena oleminen sairastuttaa ihmisen.
En voisi olla suhteessa ihmisen kanssa joka riitelee ja mykkäkouluilee toistuvasti ja säännöllisesti. Koti on paikka jossa pitäisi saada rentoutua ilman että pitää olla valmistatunut milloin tahansa räjähtävään tilanteeseen. Jos aikuinen ihminen ei osaa esittää asiaansa ilman draamaa niin sellainen ihminen ei ole minua varten.
M46
Jos naisen kanssa meinaa elää niin pakkohan niihin on tottua.