Tyyppi, josta oikeasti pidin ihan älyttömästi, vain häipyi elämästäni

Tutustuin töissä yhteen mieheen, joka heti alusta alkaen tuntui kuin vanhalta tutulta. Jutut kävi ihan yks yhteen ja huumori samanlainen. Juteltiin paljon töiden ohessa ja hänestä tuli mulle tavallaan tosi tärkeä. Hän sinkku, kuten minäkin. Mielenkiinnot ihan samoja ja niistä puhuttiin paljon. Jotenkin ehdin jo ajatella, että näinhän ne ihmiset tapaa jne. Sitten hän ei vaan yhtenä aamuna tullut enää töihin ja kysyessäni, onko hän kipeänä, kuulin, että hän lopetti kokonaan. Sen jälkeen kerran hän tuli moikkaamaan porukkaa ja meikäläistä tosiaan vaan moikkasi ja paineli tiehensä. Jotenkin luulin, että hän olisi halunnut tutustua enemmän, kun oltiin niin luistavia yhdessä ja mun osalta tunsin, että kemia oli ihan harvinaisen hyvä, mutta ilmeisesti vain omalta osaltani. Muutenkin ajattelin, että ulkonäöltä oltiin samalla viivalla, ja elämäntilanteet, iät samanlaisia.. Vieläkin huomaan, että tuntuu kuin olisin menettänyt jonkun hyvän ihmisen ja harmittaa, kun niin harvoin osuu noin hyviä kohdalle. Onko muilla käynyt ikinä samanmoista? Samalla on niin tyhmä ja naivi olo, että miten mulla meni niin tunteisiin, että mua oikeasti on loukannut tämä ja on kuin sydänsuru ja luopumisen tuska. Niin vaan hän hävisi ja thats it. Ottaa vielä egon päälle, että olenko näin huono, en kelpaa.