Miten tuo englanti voikin olla noin vaikeata kolmas luokkalaiselle pojalle?
En ole itsekkään ollut koskaan hyvä kielissä, mutta en muista, että se alku olisi ollut noin vaikeeta. Hyviä vinkkejä "kotiopetukseen" tarvitaan.
Kommentit (9)
Työskentelin vähän aikaa kieltenopettajana, ja ikäväkseni kuulin usein näitä "ei meidän suvussa kukaan ole kieliä oppinut"-kommentteja. Tarkoitan, että ohminen haluaa suojata itseään pettymyksillä ja voi siksi lakata kokonaan yrittämästä (itselläni niin kävi matematiikan kanssa)...
CD:stä voi olla hyötyä. Onhan mahdollsita, että poikasi on niitä, jotka oppivat paremmin kuuntelemalla kuin lukemalla. on sääli, että koulun kieltenopetus korostaa niin paljon visuaalisuutta.
Englanninkieliset Aku Ankat tai muut sarjakuvat voisivat myös toimia, jos poika pitää sellaisesta.
sitten on vielä sekin, että vasta uduen kielen aloittaneella ei ehkä ole opiskelutekniikka ihan valmis. Ehkä opettaja voisi antaa käytännön neuvoja koko luokalle?
Kysy opelta onko käytössä cd-levyä, monessa kirjassa on open levy ja sitten oppilaan levy, jota voi kirjakaupoista ostaa. Meillä ainakin poika tykkää kuunnella sitä ja tuntuu jäävän paljon paremmin mieleen. Mutta ei saa hötkyillä, tärkeintä on se, että mielenkiinto säilyy ja että se on mös hauskaa. Pakolla ja pänttäämisellä ei saa tuloksia, ei ainakaan pysyviä. Lisäksi käydään päivittäin yhdessä kappaleiden sanoja läpi vaikka ei läksyksi olisikaan (yleensä aina on), eli vähän kerralla ja usein. Kannattaa relata!
kielellisesti?
Ei omena kauaksi puusta putoa...
Asiallisiin kysymyksiin saa aina myös näitä kettuiluvastauksia.
Sori kolmonen ja kiitos lohduttavasta viestistä :). Olin niin tohkeissani 3 vastauksesta, kysyin vaan asiallisesti neuvoa, niin jo aletaan moittimaan.
ennen kuin "vanha" asia opittu.
Käykää aina edelliset asiat läpi, sillä yleensä joka tunnilta tulee uutta asiaa vanhan pääälle ja jos vanhat eivät ole hallinnassa niin miten sitä uuttakaan voi sovitella.
Oppiaineissa on kova tahti, valitettavasti opettajat eivät tarkista osaako joku niitä jo opetettuja...-eteen päin mennään. Toki kokeissa opettaja huomaa, mutta on jo myöhäistä kokeen osalta. Osaamattomat asiat jotka kokeessa huomataan, pitää käydä niin että osataan.
Suurin osa oppilaista pysyy samassa tahdissa toistensa kanssa, mutta osa lapsista ei pysy mukana, kuka vähän ja kuka enemmän jäljessä.
Näille lapsille pitäisi anta mahdollisuus omaan tahtiin oppimisessa heti alkuun, jolloin hyvinkin saa kiinni toiset jossain vaiheessa ja voi mennä muiden mukana.
Kouluohjaaja vosi ottaa aivan eri tilaan yksilöllisempään tekemiseen "kelkasta putoavia".
Kouluohjaajan ei tarvitse niinkään opettaa, opettajan antaman ohjeen mukaan oppilaat tekevät ja ohjaaja kertoo opettajalle mistä kiikastaa.
Toki kouluohjaaja auttaa tarvittaessa, mutta ei tee lapsen puolesta jotta saadaan opettajalle oikea kuva lapsen osaamisesta. Ohjaja opastaa lapselle kuinka läytää sanat kirjasta jne.
Eri tilassa hitaammat saavat työrauhan koska ei tarvitse takertua siihen kun ei osaa ja pitää tehdä tehtävät eteen päin. Kas kun oppitunilla ei ole kyse vain puhekielestä, vaan osa tunnista on kirjallisia tehtäviä; täydennetään jokin kohta sopivalla sanalla jne.
suullisesti vaikka samalla kun laitat iltapalaa.Eli kysyt lapselta vaikka "how old are you", johon odotat vastausta englanniksi, samaan tapaan sitten nimea, lempiväriä, ym, eli kertausta siihen mitä koulussa on opiskeltu.Toki, jos oma äänätmisesi on huonoa, en tätä suosittele, mutta meillä toimitaan näin.Pääasia tosiaan, että se mielenkiinto säilyy.Tapoja on monia.Tuo cd esim, ja on olemassa joitain cd-rom pelejä tietokoneelle, joka voisi olla pojastasi hauska tapa oppia leikin lomassa.Me saatiin joku tuollainen kun liityttiin Luen itse kirjakerhoon, kaupanpäälliseksi.
kolmas luokkalaiselle
itsekkään
---
Nämä riittävät esimerkiksi omasta osaamisesta.
meillä enkku on pysynyt vaikeana jo seiskalle asti, ruotsi sen sijaan on alkanu hyvin:
eli kaikki opiskellaan vähintään kolmeen kertaan, sanat teksti, suomennos. Joka tuntia varten, mieluiten joka kerta eri päivinä. Ja sanoja opiskellessa niillä pitää yrittää tehdä itse jotain, siis muodostaa lauseita (vaikka väärinkin) niin ne muistuu paremmin mieleen kuin sanalistat.