Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä hamstraavan ihmisen mielessä oikein liikkuu?
16.05.2023 |
Olen yrittänyt auttaa tätiäni pienen omakotitalon siivoamisessa ja tyhjentämisessä, kun on muuttamassa pienempään. Täti on täysin selväjärkinen seitsemänkymppinen, oikein aktiivista elämää viettävä ja merkkitietoinen leidi. Ei todellakaan ole kyse mistään dementikosta tai vanhuksesta. Mutta se tavaran määrä!
Rintamamiestalossa on keittiö, pieni olohuone ja makuuhuone. Muut tilat, esim. koko yläkerta on käytännössä muuttunut yhdeksi suureksi varastotilaksi. Suuren osan tilasta vievät tyhjät pahvilaatikot sekä täydet pahvilaatikot, joissa on paljon avaamatonta ja käyttämätöntä tavaraa, ostettu Stockan Hulluilta päiviltä joskus 15 vuotta sitten. Kaikki on säästetty, esim. kohta viisikymppisen lapsen huone on näitä pahvilaatikkokasoja lukuun ottamatta täysin ennallaan, Aku Ankat hyllyssä ja julisteet seinillä.
Raivaaminen on todella hidasta, sillä mistään ei oikein haluaisi luopua ja jos luopuu, niin miettiminen siitä, mihin sen veisi, kestää ikuisuuden. Esimerkiksi hyväntekeväisyyteen, vaikkapa SPR:n Konttiin tai Hopelle ei halua viedä, sillä haluaisi itse päättää, kuka tavarat saa ja että meneekö nyt ihan varmasti tarpeeseen. Säästää aivan älyttömiä juttuja, esim. ei voinut heittää roskiin jotakin energiageeliä, jonka oli saanut lehtitilauksen kylkiäisenä 80-luvulla(!) eikä täti ole siis ikinä elämässään harrastanut mitään liikuntaa.
Mä en tiedä, mitä ihmettä tädin päässä liikkuu, kun haluaa tällaisessa varastossa ilmeisesti elää ja kaikki maalaisjärki katoaa päästä, kun pitäisi miettiä, että mitä oikeasti tarvitsee ja haluaa viedä mukanaan uuteen asuntoon.
Onko neuvoja? Tuntuu, että itse väsyn ja välitkin ihan kiristyy tässä soutamisessa ja huopaamisessa.
Kommentit (26)
Olisiko helpompi tilata siirtolava pihaan ja jättää täti itsekseen tekemään raivausta ja lajittelua? Saisi omassa rauhassaan tehdä, eikä tarvitsisi miettiä, mihin lahjoittaa, kun kaikki menisi lavalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko helpompi tilata siirtolava pihaan ja jättää täti itsekseen tekemään raivausta ja lajittelua? Saisi omassa rauhassaan tehdä, eikä tarvitsisi miettiä, mihin lahjoittaa, kun kaikki menisi lavalle?
Ei tee jos itsekseen jätetään, veikkaisin.
En tiedä. Lue psykologiaa ja voit sitten lopettaa hämmästelyn. Entä paikallinen kirppispöytä hyväkuntoiselle tavaralle, siellä ei tarvitse itse päivystää. Jos hänellä on muistoja esineistä ja ihmisistä.
Se on kai sellainen varautumispakkomielle tyyliin "ei sitä tiedä jos vaikka joskus tarvitsee".
Ostelu on addiktiivista toimintaa, jolla hän on peittänyt jotain muuta mielenterveysongelmaansa. Luulisi, että sinä tiedät meitä paremmin, onko hän ollut perhehelvetissä, rahahuolissa, menettänyt läheisiä traumaattisesti tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ainakin tehdä yksi asia tai huone kerrallaan ja pienissä erissä, esim. tunnin päivässä. Ei siis niin, että menet sinne koko lauantaipäiväksi tai viikonlopuksi tarkoituksena käydä koko talo läpi. Hamstraaja ei jaksa kuin vähän kerralla.
Kyllähän noissa usein on kyse mielenterveyden asioista ja jonkinlaisista tunnelukoista tai traumoista, vaikka ne eivät ehkä päälle päin näykään.
Joku trauma taustalla. Mt-ongelma, eikä siinä siksi järkeily juurikaan auta.
Potää selvittää, mistä turvattomuus jne johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaa olla keräilyarvoa, jos vaikkapa löytyy Aku Ankka klassikoita tai kiiltokuvia. Rahoja... Kysy joku keräilystä ymmärtävä arvioimaan. Ja myy paljousalennuksella pois.
Ei tuossa muuta tarvita kuin pula-ajan geenit, oppimalli esi-isiltä ja esiäideiltä. Tuon ikäiset eivät ole tottuneet eivätkä ole oppineet raivaamaan, karsimaan. Koti saattaa olla tip top, mutta varastot, ullakot, vintit, aitat, yliset, kaapit, varastot ym aivan täynnä kaikkea. Ja sitä kaikkea on tullut kertymään vuosikymmenten ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työtön. Valtio leikkaa koko ajan tukia, töihin et pääse, hinnat nousevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen hamsterin pitää saada ITSE tehdä tavaroiden karsiminen. Muuten se sama harrastus jatkuu uudessa kodissa. Auttaa voi vain pakkaamalla ja kantamalla, järjestelemällä ja ehdottamalla lahjoituskohteita. Tai myydä toisen puolesta jos saa luvan myydä. Tavaroissa voi olla suuria muistoja ja tunteita kiinni ja jos joku kysymättä hävittää, voi aiheuttaa trauman.
Voit helpottaa karsimista tekemällä valintatilanteita esimerkiksi jos samaa tavaraa on useita, otat kaikki esille ja ehdotat että valitsee yhden tai kaksi jotka säästetään, loput lahjoitetaan tai myydään.
Itse olen ollut paha hamstraaja ja olen vuosia karsinut yksin tavaroitani. Nyt alkaa näyttää hyvältä. Tein juuri näin että keräsin esimerkiksi kukkamaljakot pöydälle ja mietin mitä oikeasti käytän ja minkälaisia kimppuja mihinkin käy. Sitten vain turhat myyntiin, sain puolet pois enkä ole yhtäkään kaivannut. Sama neulelankojen kanssa, säilytin vain kokonaiset kerät ja myin vajaat pois halvalla.
Olen katsonut aika monta hordaus-ohjelmaa, ja hamstereilla on järjestään taustalla joku trauma ja sen lisäksi masennus, jonka se trauma on aiheuttanut. Se voi olla oman lapsen kuolema, raskas avioero, seksuaalista hyväksikäyttöä tms.
Tavaroilla tehdään ympärille jonkunlainen turvamuuri, jonka taakse voi piiloutua pahaa maailmaa. Tavarat ei väitä vastaan. Niihin voi liittyä joku myönteinen hetk, muisto onnentunteesta kun löysin sen ja näistä tunteista hordaajan eli hamsterin on vaikea päästää irti.
Olisko ammattijärjestäjästä apua? https://www.ammattijarjestajat.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänen kai tulisi hahmottaa, miten paljon hän pystyy ottamaan tavaraa mukaansa sinne pienempään asuntoon.
Mitä tehdä lopuille... Olisiko hän valmis maksamaan kallista ja ilmeisen isoa varastopaikkaa vai joko alkaisi herätä kiinnostus raivaamisen opettelemiseen, turhasta luopumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Työtön. Valtio leikkaa koko ajan tukia, töihin et pääse, hinnat nousevat.
Tuskin seitsemänkymppinen työmarkkinoilla kovin kuuminta hottia on muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen hamsterin pitää saada ITSE tehdä tavaroiden karsiminen. Muuten se sama harrastus jatkuu uudessa kodissa. Auttaa voi vain pakkaamalla ja kantamalla, järjestelemällä ja ehdottamalla lahjoituskohteita. Tai myydä toisen puolesta jos saa luvan myydä. Tavaroissa voi olla suuria muistoja ja tunteita kiinni ja jos joku kysymättä hävittää, voi aiheuttaa trauman.
Voit helpottaa karsimista tekemällä valintatilanteita esimerkiksi jos samaa tavaraa on useita, otat kaikki esille ja ehdotat että valitsee yhden tai kaksi jotka säästetään, loput lahjoitetaan tai myydään.
Itse olen ollut paha hamstraaja ja olen vuosia karsinut yksin tavaroitani. Nyt alkaa näyttää hyvältä. Tein juuri näin että keräsin esimerkiksi kukkamaljakot pöydälle ja mietin mitä oikeasti käytän ja minkälaisia kimppuja mihinkin käy. Sitten vain turhat myyntiin, sain puolet pois enkä ole yhtäkään kaivannut. Sama neulelankojen kanssa, säilytin vain kokonaiset kerät ja myin vajaat pois halvalla.
Ihan sivusta kysyn, montako maljakkoa omistit ennenkuin karsit?
Tätiparka ei varmaan itsekään muista, mitä kaikkea hänellä on. Joko hänellä on uuden kodin avaimet? Saattaisi olla helpompaa tehdä ensin muutto, viedä uuteen kotiin kalusteet ja sisustustavarat, joista oikeasti pitää sekä käyttövaatteet ja taloustarvikkeet. Niin että uusi koti olisi kaunis ja viihtyisä ja siellä olisi vain tarpeellisia tavaroita.
Sitten vasta lähtisi käymään läpi vanhan kodin aarrekätköjä. Jos sieltä löytyy joku kivempi tavara tai kauniimpi vaate kuin mitä uudessa kodissa on voisi ne vielä vaihtaa. Sitten ajasta ja jaksamisesta ja viitsimisestä riippuen joko itse kävisi läpi ja kierrättäisi kaiken vanhaan kotiin jääneen tavaran tai sitten myisi sen sellaiselle firmalle, joka ostaa myös kuolinpesiä.
Tavaroiden hamstraus on mielenterveydellinen ongelma. Vertaa sitä vaikka anoreksiaan tai korkeanpaikan kammoon: et voi vain sanoa, että syö enemmän tai kiipeä katolle.
Syyt sille, miksi ihmiset kiintyvät ja kiinnittyvät tavaroihin ovat yksilöllisiä. Taustalla voi olla puutetta = pidän kaiken omistamani, jotta en enää ikinä kärsi puutteesta. Tavarat voivat olla myös muuri itsensä ja muun maailman välillä. Tässä tapauksessa epäilisin tilanteeseen liittyvän jotain hylätyksi tulemisen pelkoa lasten taholta sekä äärimmäistä uhrautumista, kun tyttären huonekin on jätetty ennalleen. Jos tätisi heittää tyttärensä tavaroita pois, se tuntuu kuin hän heittäisi tyttärensä roskiin.
Et voi pakottaa tilannetta mitenkään. Voit tukea ja auttaa, mutta jos hävität tavaraa ilman lupaa, teidän välinne voivat jopa katketa.
Suosittelisin tädillesi lyhytterapiaa. Häntä varmasti auttaisi juttelu ammattilaisen kanssa, jotta hän osaisi irrottautua tavarasta.
Mitä liikkuu sellaisten päässä jotka ovat aina "lainaamassa" ja pummaamassa 'hamstraajilta'
Mitäs sulla liikkuu? Veikkaan että eipä juuri mitään liiku.