Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä hamstraavan ihmisen mielessä oikein liikkuu?
16.05.2023 |
Olen yrittänyt auttaa tätiäni pienen omakotitalon siivoamisessa ja tyhjentämisessä, kun on muuttamassa pienempään. Täti on täysin selväjärkinen seitsemänkymppinen, oikein aktiivista elämää viettävä ja merkkitietoinen leidi. Ei todellakaan ole kyse mistään dementikosta tai vanhuksesta. Mutta se tavaran määrä!
Rintamamiestalossa on keittiö, pieni olohuone ja makuuhuone. Muut tilat, esim. koko yläkerta on käytännössä muuttunut yhdeksi suureksi varastotilaksi. Suuren osan tilasta vievät tyhjät pahvilaatikot sekä täydet pahvilaatikot, joissa on paljon avaamatonta ja käyttämätöntä tavaraa, ostettu Stockan Hulluilta päiviltä joskus 15 vuotta sitten. Kaikki on säästetty, esim. kohta viisikymppisen lapsen huone on näitä pahvilaatikkokasoja lukuun ottamatta täysin ennallaan, Aku Ankat hyllyssä ja julisteet seinillä.
Raivaaminen on todella hidasta, sillä mistään ei oikein haluaisi luopua ja jos luopuu, niin miettiminen siitä, mihin sen veisi, kestää ikuisuuden. Esimerkiksi hyväntekeväisyyteen, vaikkapa SPR:n Konttiin tai Hopelle ei halua viedä, sillä haluaisi itse päättää, kuka tavarat saa ja että meneekö nyt ihan varmasti tarpeeseen. Säästää aivan älyttömiä juttuja, esim. ei voinut heittää roskiin jotakin energiageeliä, jonka oli saanut lehtitilauksen kylkiäisenä 80-luvulla(!) eikä täti ole siis ikinä elämässään harrastanut mitään liikuntaa.
Mä en tiedä, mitä ihmettä tädin päässä liikkuu, kun haluaa tällaisessa varastossa ilmeisesti elää ja kaikki maalaisjärki katoaa päästä, kun pitäisi miettiä, että mitä oikeasti tarvitsee ja haluaa viedä mukanaan uuteen asuntoon.
Onko neuvoja? Tuntuu, että itse väsyn ja välitkin ihan kiristyy tässä soutamisessa ja huopaamisessa.
Kommentit (26)
Järkyttävää jälkeläisille. Tulisi tehdä selväksi, että kaikki menee kaatopaikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavaroiden hamstraus on mielenterveydellinen ongelma. Vertaa sitä vaikka anoreksiaan tai korkeanpaikan kammoon: et voi vain sanoa, että syö enemmän tai kiipeä katolle.
Syyt sille, miksi ihmiset kiintyvät ja kiinnittyvät tavaroihin ovat yksilöllisiä. Taustalla voi olla puutetta = pidän kaiken omistamani, jotta en enää ikinä kärsi puutteesta. Tavarat voivat olla myös muuri itsensä ja muun maailman välillä. Tässä tapauksessa epäilisin tilanteeseen liittyvän jotain hylätyksi tulemisen pelkoa lasten taholta sekä äärimmäistä uhrautumista, kun tyttären huonekin on jätetty ennalleen. Jos tätisi heittää tyttärensä tavaroita pois, se tuntuu kuin hän heittäisi tyttärensä roskiin.
Et voi pakottaa tilannetta mitenkään. Voit tukea ja auttaa, mutta jos hävität tavaraa ilman lupaa, teidän välinne voivat jopa katketa.
Suosittelisin tädillesi lyhytterapiaa. Häntä varmasti auttaisi juttelu ammattilaisen kanssa, jotta hän osaisi irrottautua tavarasta.
Myös tyhjässä tilassa nyhjääminen on mielenongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku trauma taustalla. Mt-ongelma, eikä siinä siksi järkeily juurikaan auta.
Potää selvittää, mistä turvattomuus jne johtuu.
Älä höpötä noista traumoista, taitaa niitä vain olla itselläsi. Nykyseitsenkymppiset ovat syntyneet jälleenrakennusajan Suomeen, eli on ollut aivan toivoton tavarapula. Sen ajan eläneet ovat säästäneet kaikkea mahdollista, koska ei ole voinut tietää, jos vaikka samanlainen pulakausi tulisi. Voi olla, että jos samanlainen aika tulisi, sinulla ne vasta menisivät huonot housuihin ja hirvittävä parkuminen, kun mihinkään ei tullut varauduttua. Onhan se myös järkevää, että käyttökelpoista tavaraa ei työnnetä kaatopaikalle niin kuin sinä ilmeisesti teet.
Eikä ole kuulkaa enää kaukana se pula taas.
Vierailija kirjoitti:
Työtön. Valtio leikkaa koko ajan tukia, töihin et pääse, hinnat nousevat.
Voi haloo tätä ihmisten ymmärtämiskykyä. Kaitpa tuo seitsenkymppinen on jo ihan virallisella vanhuuseläkkeellä,
Vierailija kirjoitti:
Tavaroiden hamstraus on mielenterveydellinen ongelma. Vertaa sitä vaikka anoreksiaan tai korkeanpaikan kammoon: et voi vain sanoa, että syö enemmän tai kiipeä katolle.
Syyt sille, miksi ihmiset kiintyvät ja kiinnittyvät tavaroihin ovat yksilöllisiä. Taustalla voi olla puutetta = pidän kaiken omistamani, jotta en enää ikinä kärsi puutteesta. Tavarat voivat olla myös muuri itsensä ja muun maailman välillä. Tässä tapauksessa epäilisin tilanteeseen liittyvän jotain hylätyksi tulemisen pelkoa lasten taholta sekä äärimmäistä uhrautumista, kun tyttären huonekin on jätetty ennalleen. Jos tätisi heittää tyttärensä tavaroita pois, se tuntuu kuin hän heittäisi tyttärensä roskiin.
Et voi pakottaa tilannetta mitenkään. Voit tukea ja auttaa, mutta jos hävität tavaraa ilman lupaa, teidän välinne voivat jopa katketa.
Suosittelisin tädillesi lyhytterapiaa. Häntä varmasti auttaisi juttelu ammattilaisen kanssa, jotta hän osaisi irrottautua tavarasta.
Sinun teoriasi mukaan lähes kaikki 70+ ikäluokan ihmiset ovat hullun papereita ja terapiaa vaille. Kannattaisi kerrata Suomen historia, ennen kuin alkaa työntämään shittiä suustaan tai näppikseltä. Teoriasi pätenee alle viisikymppisille, mutta suurin osa tuon tädin ikäluokkaa on vielä kaikkeen varautuvaa kansanosaa.
Älä höpötä noista traumoista, taitaa niitä vain olla itselläsi. Nykyseitsenkymppiset ovat syntyneet jälleenrakennusajan Suomeen, eli on ollut aivan toivoton tavarapula. Sen ajan eläneet ovat säästäneet kaikkea mahdollista, koska ei ole voinut tietää, jos vaikka samanlainen pulakausi tulisi. Voi olla, että jos samanlainen aika tulisi, sinulla ne vasta menisivät huonot housuihin ja hirvittävä parkuminen, kun mihinkään ei tullut varauduttua. Onhan se myös järkevää, että käyttökelpoista tavaraa ei työnnetä kaatopaikalle niin kuin sinä ilmeisesti teet.