Mitä tekisit tilanteessani?

Katsoin äsken youtubesta videoita rv 30 syntyneistä vauvoista. Enpä tahtoisi vauvani syntyvän vielä aikoihin.



Ei ollut yhtä kipeitä supistuksia tänään, mutta oli silti. Menen huomenna taas, mutta kyllä tämä nyt mietityttää.. Äitini on taas ihan kauhuissaan, kun on itse kaksi keskosta tosiaan saanut ja toisen näillä viikoilla. :/



ap

Mutta jos istuminen koko ajan aiheuttaa supistuksia, jättäisin sitten opiskelun.



Toisaalta tuo kaksi viikkoa on lyhyt aika, senhän seisoo vaikka päällään. Jos vaan saat aikaiseksikin jotain.

Jos olo paranee, niin jatkat tietenkin opintoja. Kun opiskelet, pidä usein taukoja, niin istuminen ei rasita.



Jos taas lapsi on päättänyt syntyä jo kohta, niin sitten taitaa opiskelujen aika olla vasta muutaman viikon kuluttua.

että viimeraskaudessa supisteli jatkuvasti rv 16 eteenpäin, ja kohdunsuulla tapahtui muutoksia. Lapsi syntyi silti 40+3. Uskallanko luottaa, että tämä kakkonenkin pysyy supistuksista huolimatta sisällä?



Tekisin tosi mielellään kaiken loppuun ennen kakkosta, niin ei jäisi painamaan mieltä. Mutta hinta siitä maksettavaksi saattaa olla iso jos supistuksilla on seurauksia.



ap.

Voit tehdä töitä vaikka sohvalla maaten!

Oikeasti, jos sinulla on noin vähän opintoja jäljellä, niin koita tsempata homma valmiiksi, niin voit jäädä sitten hyvillä mielin äitiyslomalle.

kun on se taapero jaloissa. Mutta täytyy ehkä pyytää miestä viemään lapsi muualle tai jotain.



Viimeksi jouduin osastollekin makaamaan kohdunsuun muutosten takia. Tämä raskaus on mennyt paljon helpommin siinä suhteessa, varman lähinnä kun on ollut vähemmän kävelyä ja istumista ja esikoisen kanssa kotona ollessa tahti aika hidas. Pelkään kuitenkin supistuksia kun äitini on synnyttänyt kaksi keskosta ja aiemmasta raskaudestakin on niin vähän aikaa.



Mutta jotenkin täytyy saada nämä tehtyä, en halua jättää roikkumaan.



ap

Eli samaa suosittelen kuin joku aiempi.



Sain työstä nelosen, olisin saanut vitosen ohjaajan ehdottamilla lisäyksillä ja muutoksilla, mutta siinä vaiheessa halusin vain työn hyväksytyttyä. (Harmi sinänsä, jos hakee ylempää amk:ta lukemaan, niin vitosesta olis saanut lisäpisteitä).



Mä en kyllä olis pystynyt istumaan tuolilla... ainakaan varttia pidempään.

tekisin työtäni, jos kerran lastenhoito järjestetty.

eiköhän ne neuvolassa kontrolloi nuo kohdunsuun tilanteet.

Mutta jos laiskottaa niin sitten ei.

Jos sun ei ole pakko istua(et ole pakotettu menemään luennolle tai kouluun istumaan) niin kyllä lopputyötä voi tehdä myös välillä eri asennoissa, makuulla jne. ja jos et ole menossa luennoille tai istumatyöhön vaan teet vaan omaa työtäsi, niin sullahan on mahdollisuus pitää kävelytaukoa vaikka joka 15. minuutti.



kahden lapsen kanssa opiskelu on jo vaativaa.

etkä aja itseäsi ennen aikaiseen synnytykseen. Pari tuntia päivässäkin on saavutus.

Kyllähän minä sen tietenkin tajuan. Jos en tekisi nyt, jäisin poissaolevaksi kevääksi ja ottaisin rupeaman vasta ajan päästä kun lapset ovat vuoden ja kaksi tai jotain sen suuntaista, joka ei todellakaan ajatuksena houkuta.



Ei ole kyse laiskotuksesta, vaan ihan aidosta huolesta. Mietin tuossa kirjoittaessani (teen sitä tässä samalla), että taidan nyt vain ottaa päivän kerrallaan ja tehdä lyhyitä hetkiä. Taukojen kävely ei juurikaan auta, kun silloinkin on paino kohdunsuulla. Kotona en saa tehtyä, se on vain niin. Jos mies lähtisi lapsen kanssa aina pois asia olisi toinen, mutta en halua vaatia semmoista heiltä. Mutta itseasiassa tämä käy minulta kohtuullisen nopeaan, joten kai minä lyhkäisilläkin päivillä saan homman hoidettua.



Huolta se ei silti poista. Jos tänään on illalla yhtä kovat säryt kuin eilen, on pakko käydä lääkärissä ja miettiä tilannetta uudestaan.



ap