Yksinäinen ja turhautunut olo
Ei liity vain äitienpäivään vaikka siihenkin kyllä, vaan ihan yleensä tähän yksinäisyydessä kuluvaan elämään. Ahdistaa jo juhannus, kesäloma, työkavereiden kyselyt mitä teen lomalla. Kaikki on alkanut tuntua samalta, ihan sama mitä teen. En jaksa enää innostua ja järjestää yksin. Ihan älytöntä, että muut odottavat lomiaan ja minä pelkään sitä. Kuukausi yksin yksinäisyydessä, ei voi puhua työkavereille, keskustelut kaupan kassan kanssa vaan. Pitkin kesää sitten taas joutuu kuulemaan töissä mitä muut tekevät perheen ja kumppanin kanssa kesällä. Voisipa lakata vaan olemasta.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Hanki seuraa?
Ai seksiseuraa, ryyppyseuraa baarista vai mitä tarkoitat? Ei sitä seuraa tavallisen elämän elämiseen niin vaan saa, kokeiltu on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki seuraa?
Ai seksiseuraa, ryyppyseuraa baarista vai mitä tarkoitat? Ei sitä seuraa tavallisen elämän elämiseen niin vaan saa, kokeiltu on.
Harrastukset,vapaaehtoistyö ja aikuisopinnot.
Tiedän tuon tuskan. Normaalia elämää elävät työkaverit aina kyselemässä mitä puuhailin kesälomalla. Aina pitää keksiä jotain pikku reissuja sinne ja tänne. Oikeasti istuin kotona koko loman, ulkona kävin 15 min per päivä jotta iho näyttäisi edes hieman ruskettuneelta.
Kun minä ajattelen sellaista makeeta sinkkunaista, ajattelen yksin matkustavaa, kulttuuritapahtumissa käyvää, yhdistystoiminnassa mukanaolevaa, jotain taidetta tai käsityötä tekevää, urheilevaa, tyylikästä ja itsenäistä naista.
Kuulostaako tuo muka jotenkin huonolta?
Seeking sivua pystyy käyttämään kevyen seuran hakemiseen.
https://www.sportpartner.com/fi/
Facesta kaveriryhmät.
Appstoresta kaveriappi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki seuraa?
Ai seksiseuraa, ryyppyseuraa baarista vai mitä tarkoitat? Ei sitä seuraa tavallisen elämän elämiseen niin vaan saa, kokeiltu on.
Harrastukset,vapaaehtoistyö ja aikuisopinnot.
Juu, menen johonkin noista ja heti ihmisiä jotka on halukkaita viettämään yhdessä lomia, pyhäpäiviä ja muita (perhe)tilaisuuksia. Niinhän se toimii vai miten se meni. Oikeasti, onko joku oikeasti saanut noista läheisiä ystävyyssuhteita jotka ovat johtaneet yhteisiin vapaa-ajan tekemisiin? Minä olen löytänyt vain kurssituttuja joita ehkä moikataan kun nähdään kurssin alussa. Moni käy harrastuksissa kuin laput silmillä, nopeasti harrastamaan ja sitten nopeasti kotiin perheen luo. Jotkut on täälläkin joskus sanoneet, ettei kellään ole velvollisuutta kaveerata kursseilla kenenkään yksinäisen kanssa kun perhe ja kaverit löytyy jo. Ei ole niin mitään velvollisuutta. Miksi kursseja sitten aina ehdotetaan takuuvarmana nappiratkaisuna yksinäisille?
Hanki seuraa?