Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut sinun elämäsi kamalin tapahtuma
14.05.2023 |
jolla ehkä vieläkin vaikutusta?
ja jos olet selvinnyt niin miten?
Kommentit (12)
Äitini huuto minulle ja epä-tukeminen. Mikä tuen vastakohta on? Itsetunnon nakertaminen.
Ei siitä ikinä täysin toivu, vaikka elämäni on onneksi ihan hyvää, kiitos isän puolen suvun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoni vakavat mt-ongelmat ja lopulta itsemurha.
Se, kun veljeni soitti keskellä yötä minulle ja sanoi seisovansa ison tien varrella rekkaa odottaen. Sanoi että tämä on viimeinen kerta kun puhutaan, nyt lähtee henki oman käden kautta. Sain hänet puhuttua ympäri ja veljeni haki apua. Hän voi nykyään onneksi henkisesti paljon paremmin.
Tuskin asiasta riippuen kukaan (ainakaan suuri osa) halua kirjoitella niitä nettiin.
Toiset selviää nopeammin, toiset hitaammin. Missään nimessä asioiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin, ja selviytymisessä joitakin auttaa se kun saa apua/tukea joltain.
Vierailija kirjoitti:
Äitini huuto minulle ja epä-tukeminen. Mikä tuen vastakohta on? Itsetunnon nakertaminen.
Ei siitä ikinä täysin toivu, vaikka elämäni on onneksi ihan hyvää, kiitos isän puolen suvun.
Laiminlyönti? Nujertaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä viime päivien hirvittävä vouhotus täysin turhasta euro veisuusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikani sairastuminen aikuisiällä. Äidin ja isän kuolema ei ollut niin kauheaa, koska kumpikaan ei ollut yllätys. Ystäväni kuolema 40 v oli kovempi paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin äitienpäivänä tulee mieleen, kun olin 14-vuotiaana poikana sairaalassa katsomassa yhden hengen huoneessa syöpää sairastanutta äitiäni. Äiti oli riutunut hyvin laihaksi ja letku mahasta imi nestettä lasipulloon. Kevät oli vaihtumassa kesäksi. Avoimesta ikkunasta kuului viiltävä naisen huuto varmaan synnytysosastolta. Äiti taisi sanoa, että laita se ikkuna kiinni.
Avioero. En ole selvinnyt vieläkään.
Tai välillä tuntuu, että olen, mutta sitten kun uusi kumppanikin on jättänyt, niin tunne palaa.
Kaikki naiset jättää ennen pitkää.
En tiedä oliko kamalinta se, kun jouduin viemään kaksi koiraani lopetettavaksi vai se, kun olin äitini kuolinvuoteella katsomassa hänen tuskallista kuolinkamppailuaan. Aika siihen auttaa, ei mikään muu.