Jos jollain olisi synkkiä ajatuksia haluaisitko kuulla niistä vai olla kuulematta?
Jos et kuule, et tiedä synkistä ajatuksista mitään ja säästyt niiltä. Kuuleminen voi olla rasite.
Kommentit (18)
No mulla on synkkiä ajatuksia jo omasta takaa. En niitäkään viitsi kuunnella vaan keksin parempaa, vaikka sitten kirjan lukeminen. Aivot tuottavat ajatuksia kuin Tonava, mutta iso osa niistä on likaa ja roskaa kuten taitaa olla siellä joessakin. Tämä palsta muuten antaa useimmiten juurikin niitä roskia ajatusvirtaan...
Lapseni haluaisin kertovan. Myös muiden rakkaiden.
Kaikkien olisi voitava puhua jollekin.
En voi parantaa ketään, mutta jos joku miettii vieressäni jotain surullista, ehkä voisin ilahduttaa ja antaa vähän toivoa.
En hätkähdä synkistä ajatuksista, joten haluaisin kuulla, jos vaikka pystyisin edes siinä hetkessä auttamaan.
Mutta sitten odotan, että jos kerran avautuu, niin sitä keskustelua sitten myös jatketaan. Eikä niin, että kerran sylkäistään jotain karmivaa toisen kasvoille, ja sen jälkeen siitä ei suostu puhumaan, ja toinen jää arvuuttelemaan, että mitenköhän se läheinen milloinkin voi.
Eli jos et halua jatkossa avautua, niin jätä se ensimmäinenkin kerta väliin.
Tottakai haluaisin tietää jos läheiselläni on paha olla, jotta voisin olla tukena ja auttaa häntä saamaan tarvittavaa apua.
Vierailija kirjoitti:
En halua kuulla.
Entä jos itselläsi on vaikeaa? Etkö halua että kukaan haluaa kuulla?
Normaali, tervejärkinen suomalainen on jo hyvän kasvatuksen saanena, ihminen, joka suhtautuu myötämielisesti, jokaiseen hädässä olevaan ihmiseen.
Kuuntelee jos on tarvis, ja neuvoo ja ohjaa eteenpäin hakemaan apua.
Tarvittaessa soittaa apua itse.
Ei kenenkään tarvitse ryhtyä miksikään laupiaaksi samarialaiseksi, mutta suuressa hädässä olevaa ihmistä,
pääsääntöisesti auttaa, joka ikinen tervejärkinen ihminen.
Vai ajaisitko ap auto-onnettomuus paikan ohi, noin vaan kylmästi, pysähtymättä, ja soittamatta paikalle apua.
Sama asia on henkisessä hädässä.
Jos joku esim. vasta tiedon saanut nainen/ mies soittaa sinulle, paniikissa, että puoliso on pettänyt häntä pitkiä aikoja ja nyt puoliso halua eron, niin suljetko puhelimen?
Ja tuumit, että hoitakoon asiansa itse?
Hädän hetkellä ystävyys ja kaveruus punnitaan raskaasti.
Ongelmissa oleva tarvitsee vain muutaman rauhoittavan lauseen, myötätuntoa, ja käsityksen siitä, että elämä kuitenkin jatkuu, näiden sydäntä särkevien tapahtumien jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua kuulla.
Entä jos itselläsi on vaikeaa? Etkö halua että kukaan haluaa kuulla?
Yleensä en halua puhua vaikeuksistani muille. Ja kyllä minä ne muiden murheetkin kuitenkin kuuntelen, vaikka mieluummin en haluaisi kuulla.
Kyllä haluaisin tietää, mitä läheisille oikeasti kuuluu, sopivassa määrin. Terapeuttina en osaa toimia.
Ehkä olen usein negatiivinen, jos joku väistelee, tai että liian samanlaiset ihmiset eivät tule juttuun.
Kaikilla on joskus vaikeaa. Ei tarvitse esittää pärjäävää. Aina ei tarvitse pärjätä yksin. Luonnollisesti asioihin suhtautumalla ihmiset voisi paremmin. Empatiavaje ja yksinäisyys luo mielenterveysongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Ammattiauttajat on sitä varten, ettei tarvitse lähiympäristöstään tehdä itselleen 24/7 ilmaisia terapeutteja, joilla velvollisuus olla "palveluksessa" se 24/7.
Se on oikeasti kuormittavaa ja rasittavaa.
Kuuleminen ja terapeuttina toimiminen on eri asioita.
Kunhan se ei ole jatkuvaa kuormittamista. Tottakai toivon että läheiseni voivat kertoa huolensa, mutta jos samaa asiaa toistetaan vuodesta toiseen ja ei kuunnella neuvoja, eikä itse yritetä selviytyä tilanteesta mitenkään, niin se olisi liikaa.
En haluaisi kuulla. Kaikilla on synkkiä ajatuksia ja varsinkin synkistelijän pitäisi se itsekin tajuta ja olla kuormittamatta muita.
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi kuulla. Kaikilla on synkkiä ajatuksia ja varsinkin synkistelijän pitäisi se itsekin tajuta ja olla kuormittamatta muita.
Mitä jos molemmat kertoisi toisilleen jos kaikilla on ja yhdessä synkistelisivät?
Vasta on vähän opittu puhumaan täällä pohjolassa.
Ammattiauttajat on sitä varten, ettei tarvitse lähiympäristöstään tehdä itselleen 24/7 ilmaisia terapeutteja, joilla velvollisuus olla "palveluksessa" se 24/7.
Se on oikeasti kuormittavaa ja rasittavaa.