Kumpi on mielestäsi parempi vaihtoehto rakkaussuhteen ja lapsiperheen haluavalle?

Ystäväni valitsi ensimmäisen vaihtoehdon. Sanoo olevansa tyytyväinen, koska ei olisi voinut kuvitellakaan elämää ilman lapsia, ja aika alkoi loppua kesken. Vaihtoehtona olisi voinut olla lasten tekeminen tuoreessa suhteessa henkilön kanssa, jonka kelpoisuudesta isäksi ei ole vielä mitään tietoa, tai sitten se että ei tapaa ketään edes alustavasti sopivaa ajoissa. Mies jonka hän valitsi on hyvä isä ja lojaali, luotettava mies.

Itse olen vapaaehtoisesti lapseton ja erosimme pitkäaikaisesta rakastavasta suhteesta elämäni miehen kanssa kun hän halusi lapsia ja minä en. 

Jokainen joutuu itse pohtimaan omat valintansa seurauksineen.

Pelisäännöt ovat tässäkin asiassa tärkeimmät.

Eli rehellinen ja avoin meininki. T.s. molemmat kertovat mikä motiivi. En rakasta sinua, mutta haluan lapsiperheen. Onko sinulle tämä ok?

Jos se on molemmille ok niin hyvä.

Ennen avioliittoa tähän molemmilta allekirjoitus, jotta tietää mihin on sitoutunut.

Avioliittolakia tulee tarkastella uudelleen.

Eka vaihtoehto. Voi kai kuitenkin lapset saatuaan erota ja löytää sitten sen sielunkumppanin.

Vain nainen voi valita ja ajatella tällaista. - miehellä ei ole kuin toive, että parisuhde kestää lapsen syntymisen jälkeenkin. 

Kannattaa hankkia lapset ettei jää myöhemmin suremaan lapsettomuuttaan

Ottaisin eka vaihtoehdon äny time kunhan nainen olisi jokseenkin järkevä. Lähtökohtaisesti en haluais tehdä lapsia niin että sitten erotaan kun lapset on saatu. Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin.

ei lapsia tehdä itselle. ne tehdään vaan rakastavassa kodissa. karmeaa nähdä, että jotkut synnyttää vaan itselleen. lapset on lahja.

Vierailija kirjoitti:

Eka vaihtoehto. Voi kai kuitenkin lapset saatuaan erota ja löytää sitten sen sielunkumppanin.

Minusta on parempi ajatella lasten hyvinvointia. En siis ole eroamisen kannalla. Aikuisten ihmisten on kannetteva vastuunsa. Jos haluaa lapsia, heistä on kannettava vastuu.

Kannatan yhteistä sopimusta joka allekirjoitetaan. Eli haluan lapsia järkiavioliitossa. Onko tämä sinulle ok?

Sitoumus ainakin määrättyyn ikään asti pysyä avioliitossa. Kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä.

Ei pidä mennä naimisiin päähänpiston perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hankkia lapset ettei jää myöhemmin suremaan lapsettomuuttaan

Todella itsekäs ja kylmäkiskoinen ajattelutapa. Niin tätä aikaa 😔

Haaveilet LAPSIPERHE-ELÄMÄSTÄ tyypin kanssa, jota et edes rakasta?:DD Nyt on masokismi next level. Tarkistutapa lääkityksesi pikimmiten!

Vierailija kirjoitti:

ei lapsia tehdä itselle. ne tehdään vaan rakastavassa kodissa. karmeaa nähdä, että jotkut synnyttää vaan itselleen. lapset on lahja.

Et voi mitenkään ennustaa mikä koti on rakastava koti.

Kuinka moni tunnustaa, että ei siis alun alkaenkaan halua kuin itsekkäästi lisääntyä kumppanista viis, tai no okei voishan se vaik maksaa mitä nyt sit kekskinkiin pyttää koska lapsi, mitäs se suostu tekemään lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Haaveilet LAPSIPERHE-ELÄMÄSTÄ tyypin kanssa, jota et edes rakasta?:DD Nyt on masokismi next level. Tarkistutapa lääkityksesi pikimmiten!

Muinaisina aikoina mm. säätyläiset menivät avioliittoihin järkiperustein. Nykyajan tunneliitot ovat tulleet muotiin ihan  viihdeteollisuuden kautta.

Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Eka vaihtoehto. Voi kai kuitenkin lapset saatuaan erota ja löytää sitten sen sielunkumppanin.

Minä en kyllä suosittele eroamaan lasten ollessa alaikäisiä. Lapset tulee tehdä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa haluaa asua ja viettää perhe-elämää, vaikka ei syvästi romanttisesti rakastunut olisikaan.

t. Tuo jonka ystävä teki näin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haaveilet LAPSIPERHE-ELÄMÄSTÄ tyypin kanssa, jota et edes rakasta?:DD Nyt on masokismi next level. Tarkistutapa lääkityksesi pikimmiten!

Muinaisina aikoina mm. säätyläiset menivät avioliittoihin järkiperustein. Nykyajan tunneliitot ovat tulleet muotiin ihan  viihdeteollisuuden kautta.

Sivusta

Mitä sitten?  Pointtini oli, että lapsiperhe-elämä on paskaa jo lähtökohtaisesti, joten täytyy olla aika urvelo jos sellaisesta haaveilee ja vielä jonkun yhdentekevän ihmisen kanssa.

Ja Suomessakin mies oli naisen laillinen holhooja vain noin 100 vuotta sitten. Nainen kuului yhteiskunnassa holhottaviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eka vaihtoehto. Voi kai kuitenkin lapset saatuaan erota ja löytää sitten sen sielunkumppanin.

Minä en kyllä suosittele eroamaan lasten ollessa alaikäisiä. Lapset tulee tehdä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa haluaa asua ja viettää perhe-elämää, vaikka ei syvästi romanttisesti rakastunut olisikaan.

t. Tuo jonka ystävä teki näin

Nimenomaan. Naimisiin ei pidä mennä päähänpiston takia. Ihanteellinen asia olisi, että nämä ihmiset viihtyisivät toistensa seurassa.

Jos jompi kumpi haluaa pettää/tai arvelee pettävänsä toista, sekin voitaisiin vahvistaa allekirjoituksella virallisesti ennen naimisiin menoa. Yhteiset pelisäännöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haaveilet LAPSIPERHE-ELÄMÄSTÄ tyypin kanssa, jota et edes rakasta?:DD Nyt on masokismi next level. Tarkistutapa lääkityksesi pikimmiten!

Muinaisina aikoina mm. säätyläiset menivät avioliittoihin järkiperustein. Nykyajan tunneliitot ovat tulleet muotiin ihan  viihdeteollisuuden kautta.

Sivusta

Mitä sitten?  Pointtini oli, että lapsiperhe-elämä on paskaa jo lähtökohtaisesti, joten täytyy olla aika urvelo jos sellaisesta haaveilee ja vielä jonkun yhdentekevän ihmisen kanssa.

Eli sinua ei avioliitto inspiroi? Ok. Mitä tuota tyhjää sitten kannattaa asialla päätänsä vaivata.

Uskomattomia neuvoja. Juu, ei tartte olla rakastunut, kunhan ottaa toisesta irti mitä haluaa, myöhemmin voi vaikka erota, kunhan on "lapset tehty".

Vaikkei aluksi rakastaisi niin rakkaus voi syttyä ajan myötä