Kumpi on mielestäsi parempi vaihtoehto rakkaussuhteen ja lapsiperheen haluavalle?

Riippuu siitä, miten kovasti niitä lapsia haluaa, ja tietysti siitäkin miten vastenmieliseltä tuntuu ajatus rakkaudettomasta suhteesta. Oma vaikutuksensa lienee silläkin, onko henkilö rakastunut johonkin toiseen. On varmaankin helpompaa ryhtyä suhteeseen ja hankkia lapsia ihmisen kanssa, jota ei rakasta, jos ei rakasta ketään muutakaan.

Kumpi tässä muuten on toisena vaihtoehtona: ei suhdetta lainkaan vai suhde, jossa on rakkautta mutta ei lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hankkia lapset ettei jää myöhemmin suremaan lapsettomuuttaan

Valitsisin samoin. Lisäisin myös että rakastuminen ja rakastaminen on mielestäni kaksi eri asiaa, pitkässä suhteessa voi "oppia" rakastamaan, vaikka sellaista intohimoista rakkautta ei olisi alussa koskaan ollutkaan.

Parisuhde vaatii aina panostusta molemmilta, usein käy niin että alun perin hyvinkin rakastunut pari eroaa, kun se rakkauden tunne katoaa eikä jakseta pitää parisuhteesta, itsestään ja toisistaan huolta.

Kyllä mä hankkisin ne lapset. Eroaisin sitten kun lapset on vähän isompia.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä, miten kovasti niitä lapsia haluaa, ja tietysti siitäkin miten vastenmieliseltä tuntuu ajatus rakkaudettomasta suhteesta. Oma vaikutuksensa lienee silläkin, onko henkilö rakastunut johonkin toiseen. On varmaankin helpompaa ryhtyä suhteeseen ja hankkia lapsia ihmisen kanssa, jota ei rakasta, jos ei rakasta ketään muutakaan.

Kumpi tässä muuten on toisena vaihtoehtona: ei suhdetta lainkaan vai suhde, jossa on rakkautta mutta ei lapsia?

Veikkaan, ettei toisena vaihtoehtona ole erityisesti kumpikaan noista.

Se että ottaa kumppanin johon ei ole rakastunut, mutta saa lapsiperheen hänen avullaan vai se että ei lähde suhteeseen kumppanin kanssa johon ei ole rakastunut muttei toisaalta saa sitä lapsiperhettäkään?

Ensimäisessä vaihtoehdossa saa lapsiperheen, mutta otatko sen riskin että alkaa lapsilla kaksi kotia ja uusperhehelvetti kun sinä rakastut toiseen tai toinen rakastuu johonkin toiseen joka rakastaa häntä takaisin?

Toisessa vaihtoehdossa et saa rakkaussuhdetta etkä lapsia joten eihän tämä ole edes harkittava vaihtoehto.

Itse en aloittaisi suhdetta jos en rakastaisi, mutta en toisaalta ole koskaan kiihkeästi halunnut lapsia vaan paremminkin ajatellut, että niitä tulee jos on tullakseen. Jos haluaisin välttämättä lapsen eikä mieleistä kumppania löytyisi, niin yrittäisin ehkä löytää miehen, joka suostuisi vain luovuttamaan siittiöitä tai jotain. Tuskin rupeaisin teeskentelemään mitään parisuhdetta, jos mies olisi sellainen jonka kanssa en oikeasti haluaisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Se että ottaa kumppanin johon ei ole rakastunut, mutta saa lapsiperheen hänen avullaan vai se että ei lähde suhteeseen kumppanin kanssa johon ei ole rakastunut muttei toisaalta saa sitä lapsiperhettäkään?

Ensimäisessä vaihtoehdossa saa lapsiperheen, mutta otatko sen riskin että alkaa lapsilla kaksi kotia ja uusperhehelvetti kun sinä rakastut toiseen tai toinen rakastuu johonkin toiseen joka rakastaa häntä takaisin?

Toisessa vaihtoehdossa et saa rakkaussuhdetta etkä lapsia joten eihän tämä ole edes harkittava vaihtoehto.

voi sitä rakastua toiseen, vaikka rakastaisikin kumppaniaan.

Vierailija kirjoitti:

Eka vaihtoehto. Voi kai kuitenkin lapset saatuaan erota ja löytää sitten sen sielunkumppanin.

Entä jos sen sielunkumppanin tapaa jo aiemmin? Varmaan sielunkumppani ilahtuu, kun hänelle kerrotaan että "Minä en nyt voi mennä kanssasi yhteen, koska sinä et pysty saamaan lapsia. Odota sen aikaa kun teen lapset jonkun toisen kanssa. Palataan sitten asiaan."

Mietin sovittuja avioliittoja. Tavallaan omat vanhemmat tuntevat lapsensa hyvin. Kuinka paljon merkitsee samanlainen tausta, samanlainen luonne, samanlaiset arvot? Paljon merkitsee. Paljon merkitsee myös se, että on valmis kunnioittamaan puolisoa ja haluaa miellyttää ja tehdä tämän onnelliseksi.

Tietysti kemia myös.

Puolet avioliitoista päättyy eroon rakkausavioliittojen länsimaissa. Voisiko noista järjestetyistä avioliitoista oppia jotain?

Kaffebulla kirjoitti:

Kyllä mä hankkisin ne lapset. Eroaisin sitten kun lapset on vähän isompia.

Hyvä pointti. Lapsia ei kadu koskaan. Menetettyjä vuosia sen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Mietin sovittuja avioliittoja. Tavallaan omat vanhemmat tuntevat lapsensa hyvin. Kuinka paljon merkitsee samanlainen tausta, samanlainen luonne, samanlaiset arvot? Paljon merkitsee. Paljon merkitsee myös se, että on valmis kunnioittamaan puolisoa ja haluaa miellyttää ja tehdä tämän onnelliseksi.

Tietysti kemia myös.

Puolet avioliitoista päättyy eroon rakkausavioliittojen länsimaissa. Voisiko noista järjestetyistä avioliitoista oppia jotain?

Kun on perhe taustalla, raha-asioista sovitaan suoraan. Perhe varmistaa, että esim. tulevalla morsiamella on taloudellinen turva. Ihmisen onnellisuudesta noin puolet on perusturvaa, koti ja tarvittava elintaso. Toinen puoli on rakkautta.

Nykyavioliitoissa raha-asioista ei ehkä kehdata sopia etukäteen suoraan. Tulee ikäviä yllätyksiä.

Ollaan lupausten varassa, jotka eivät välttämättä merkitsekään mitään.