Onko mielestäsi liian vaativaa jos ei halua elämäänsä emotionaalisesti pihejä ihmisiä

Suomalaiset yleisesti ottaen ovat tällaisia, mutta haluan löytää ne jotka eivät ole. Ap

Hyvä termi. Itse olen ollut tuollainen lapsuudenperheen tavoista ja kasvatuksesta johtuen, mutta olen onneksi löytänyt aikuisuudessa ympärilleni emotionaalisesti anteliaita ihmisiä ja oppinut itsekin avoimemmaksi.

Mutta se emotinaalisuuden on oltava rehellistä ja aitoa. Mikään ei okseta enempää kuin tekoimelä tunteellisuus joka ei perustu totuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä termi. Itse olen ollut tuollainen lapsuudenperheen tavoista ja kasvatuksesta johtuen, mutta olen onneksi löytänyt aikuisuudessa ympärilleni emotionaalisesti anteliaita ihmisiä ja oppinut itsekin avoimemmaksi.

Kiitos. Mukavaa että olet oppinut! Harmittaa joskus ihmiset jotka voisivat olla mielenkiintoisia tutustua, mutta kun huomaan että tietty teflonpinta on ja pysyy, en voi syventää suhdetta. Tiedän, että tulen vielä joskus tympääntymään emotionaaliseen pihtaamiseen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mutta se emotinaalisuuden on oltava rehellistä ja aitoa. Mikään ei okseta enempää kuin tekoimelä tunteellisuus joka ei perustu totuuteen.

Tietenkin. Teennäisyys itsessään on tosi luotaantyöntävää

Et todellakaan. Kuvailet tuossa piilonarsistin piirteitä. Se on vallankäyttöä kun evätään toiselta toistuvasti vahvistaminen. Kun kohdellaan toista kuin toisen tunteita ei olisi kuultu eikä nähty ja ne ohitetaan täysin. 

Et sitten varmaan ollut niin hyvä kaveri mitä luulet.

Vierailija kirjoitti:

Et todellakaan. Kuvailet tuossa piilonarsistin piirteitä. Se on vallankäyttöä kun evätään toiselta toistuvasti vahvistaminen. Kun kohdellaan toista kuin toisen tunteita ei olisi kuultu eikä nähty ja ne ohitetaan täysin. 

Oho! Olen epäillyt että isäni on piilonarsisti. Hänen tunteensa olivat ainoat jolla oli väliä. Minä olin pikkulapsesta asti hänen lohduttaja sekä luotettu (liian raskaita asioita lapselle). Minun tunteet olivat ärsyttäviä ja väärin isän mielestä. Isä itse on ylitunteellinen kaikkea paitsi minua kohtaan. Ei ole koskaan sanonut rakastavansa.

Nyt aikuisena välit tosi kylmät koska en enää riennä lohduttamaan häntä ja olemaan roskaämpärinä hänelle. Isä on alkoholisti ja häntä suututtaa että olen laittanut rajat suhteellemme enkä enää hyväksy ikävää puhuttelutyyliä ja vähättelyä.

Olen jollain tasolla vaistonnut, että vedän puoleeni tietynlaisia ihmisiä isästäni johtuen, mutten ole osannut yhdistää asioita toisiinsa. Voisiko tässä olla pääteltävissä mitään järkevää yhtälöä? Ap

Ps. Tulipa nyt vuodatettua, kiitos jos jaksat vastata :)

Vierailija kirjoitti:

Et sitten varmaan ollut niin hyvä kaveri mitä luulet.

Tämä on se johtopäätös mihin itsekin lopulta usein päädyn.

Tarvitaan joustoja parisuhteisiin. Vähemmän sokeriongelmaista alkoholismi käyttäytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et todellakaan. Kuvailet tuossa piilonarsistin piirteitä. Se on vallankäyttöä kun evätään toiselta toistuvasti vahvistaminen. Kun kohdellaan toista kuin toisen tunteita ei olisi kuultu eikä nähty ja ne ohitetaan täysin. 

Oho! Olen epäillyt että isäni on piilonarsisti. Hänen tunteensa olivat ainoat jolla oli väliä. Minä olin pikkulapsesta asti hänen lohduttaja sekä luotettu (liian raskaita asioita lapselle). Minun tunteet olivat ärsyttäviä ja väärin isän mielestä. Isä itse on ylitunteellinen kaikkea paitsi minua kohtaan. Ei ole koskaan sanonut rakastavansa.

Nyt aikuisena välit tosi kylmät koska en enää riennä lohduttamaan häntä ja olemaan roskaämpärinä hänelle. Isä on alkoholisti ja häntä suututtaa että olen laittanut rajat suhteellemme enkä enää hyväksy ikävää puhuttelutyyliä ja vähättelyä.

Olen jollain tasolla vaistonnut, että vedän puoleeni tietynlaisia ihmisiä isästäni johtuen, mutten ole osannut yhdistää asioita toisiinsa. Voisiko tässä olla pääteltävissä mitään järkevää yhtälöä? Ap

Ps. Tulipa nyt vuodatettua, kiitos jos jaksat vastata :)

Hyvä, että tulee ymmärrystä, ja tässä tulee toivottavasti nyt lisää. Tuon käytöksen tarkoitus on kouluttaa kohdettaan, joko alistumaan täysin hiljaiseksi ja pieneksi tai sitten saada sinut yrittämään yhä enemmän miellyttämistä. Taustasi on juuri sellaiset, että olet herkkä reagoimaan juuri tuon tyyppiseen hallitsemisen malliin. Mutta nyt sinä tiedät tämän asian ja osaat varoa tuollaisia ihmisiä kun tunnistat tyylin. Sinussa ei ole mitään vikaa. Haluat ihan normaaleja asioita, mutta tuo ihmistyyppi ei osaa niitä tarjota ikinä eikä halua, koska heille on tärkeintä vain vallan käyttäminen muihin.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitaan joustoja parisuhteisiin. Vähemmän sokeriongelmaista alkoholismi käyttäytymistä.

Miten kuvailisit tällaista käytöstä?

Jos ihminen käyttäytyy noin, voi olla että hän ei pidä sinusta (niin paljon) tai sitten hänen oma tyylinsä on se, että verbaalisesti tunteiden ilmaiseminen ei ole luontevaa. Rakkauden kielet pätee ystäviinkin. Itse olen sellainen, että avaan tunneilmaisuni vasta kun todella luotan toiseen. Parisuhteessa kerron tunteistani päivittäin ja haluan sitä myös toiselta. Kavereiden kanssa en toisaalta ala halailemaan ja tunteilemaan oma-aloitteisesti vaan ilmaisen ystävyyttä esimerkiksi yrittämällä tukea ongelmissa.

Sulla on oikeus valita sellaisia ystäviä ja kumppaneita, jotka ovat sinulle sopivia ja joiden seura tuntuu mukavalta. Itse en koskaan esimerkiksi jaksaisi sellaisen kumppanin kanssa, joka ei koskaan kehu ulkonäköä tai kerro rakastavansa, mutta jotkut sanovat pärjäävänsä ilman tällaista tai jopa pitävät raskaana toisteluna ja arvostavat enemmän vaikka sitä, että kumppani imuroi.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset yleisesti ottaen ovat tällaisia, mutta haluan löytää ne jotka eivät ole. Ap

Hyvä suunnitelma. Ihminen on niiden viiden ihmisen summa, joiden kanssa viettää eniten aikaa.

Ei tietenkään ole. Kasvoin emotionaalisten muumioiden kanssa, ei koskaan enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et todellakaan. Kuvailet tuossa piilonarsistin piirteitä. Se on vallankäyttöä kun evätään toiselta toistuvasti vahvistaminen. Kun kohdellaan toista kuin toisen tunteita ei olisi kuultu eikä nähty ja ne ohitetaan täysin. 

Oho! Olen epäillyt että isäni on piilonarsisti. Hänen tunteensa olivat ainoat jolla oli väliä. Minä olin pikkulapsesta asti hänen lohduttaja sekä luotettu (liian raskaita asioita lapselle). Minun tunteet olivat ärsyttäviä ja väärin isän mielestä. Isä itse on ylitunteellinen kaikkea paitsi minua kohtaan. Ei ole koskaan sanonut rakastavansa.

Nyt aikuisena välit tosi kylmät koska en enää riennä lohduttamaan häntä ja olemaan roskaämpärinä hänelle. Isä on alkoholisti ja häntä suututtaa että olen laittanut rajat suhteellemme enkä enää hyväksy ikävää puhuttelutyyliä ja vähättelyä.

Olen jollain tasolla vaistonnut, että vedän puoleeni tietynlaisia ihmisiä isästäni johtuen, mutten ole osannut yhdistää asioita toisiinsa. Voisiko tässä olla pääteltävissä mitään järkevää yhtälöä? Ap

Ps. Tulipa nyt vuodatettua, kiitos jos jaksat vastata :)

Hyvä, että tulee ymmärrystä, ja tässä tulee toivottavasti nyt lisää. Tuon käytöksen tarkoitus on kouluttaa kohdettaan, joko alistumaan täysin hiljaiseksi ja pieneksi tai sitten saada sinut yrittämään yhä enemmän miellyttämistä. Taustasi on juuri sellaiset, että olet herkkä reagoimaan juuri tuon tyyppiseen hallitsemisen malliin. Mutta nyt sinä tiedät tämän asian ja osaat varoa tuollaisia ihmisiä kun tunnistat tyylin. Sinussa ei ole mitään vikaa. Haluat ihan normaaleja asioita, mutta tuo ihmistyyppi ei osaa niitä tarjota ikinä eikä halua, koska heille on tärkeintä vain vallan käyttäminen muihin.

Apua mulla tulee itku

Tämä selittää aivan valtavasti sitä sille miksi olen löytänyt itseni tietynlaisesta dynamiikasta uudelleen ja uudelleen! Kylmä kaveri joka on välillä jopa töykeä minulle, minä siedän töykeyttä ja yritän piristää kaveria ja nostaa tunnelmaa, että meillä olisi mukavaa. Olen miellyttäjä ja roskakori. Aivan kuten isälleni.

Prosessoin tätä varmasti pitkään. Teit todella hyvän työn. Suurkiitos tästä viestistä.

Narsismi mainittu. Taas on kaikki suomalaiset narsisteja kun käyttäytyvät pidättäytyväisesti, tottakai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset yleisesti ottaen ovat tällaisia, mutta haluan löytää ne jotka eivät ole. Ap

Hyvä suunnitelma. Ihminen on niiden viiden ihmisen summa, joiden kanssa viettää eniten aikaa.

Huh jos tuo on totta niin vau. Ympärilleni jäi aivan mielettömiä huipputyyppejä. Hyvinvoivia, mukavia, positiivisia ja menestyneitä. Läheisiä ystäviä ei tosin ole kuin yksi + puoliso, mutta asioiden kehittymiseen ja järjestäytymiseen menee väistämättä aikaa.

Sen jälkeen kun droppasin 20 toksista ihmistä elämästäni, sain lopulta tehtyä tutkinnon loppuun, laihduin 10kg, juoksin maratonin ja sain ylennyksen. Tämä kaikki yhdessä vuodessa. Minulle on kommentoitu että olen aivan erilainen nykyään (mm. positiivinen ja itsevarma). Ap

Paljon enemmän kartan ihmisiä, jotka puhuvat paljon rakkaudesta ja välittämisestä, mutta eivat toteuta sitä käytännön teoin. Ihan sama kun rakastaisi markkinamiestä.

Reilu peli kai se, minä taas haluan elämääni juuri emotionaalisesti pihejä, koska se jatkuva tunteilla hekumointi ja ylistelyhokeminen on aika rasittavaa ja kuluttavaa. Miksei voi vaan olla ja tehdä yhdessä kun kerran viihdytään.