Lue keskustelun säännöt.
Mistä mielenterveysongelmat on peräisin?
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hysteriakin oli laajalti tutkittu (naisten) mielensairaus, mutta meni ohi.
Psykiatria on pseudotiedettä.
T. Bipo I, jonka sairaus ei parane vielä oman elämän aikana
Kyllä se on negatiivisuus lyhyesti sanottuna. Syystä tai toisesta ihmisen ajatukset ja tunteet ovat olleet pitemmän aikaa negatiivisia. Surua, pelkoa, häpeää, vihaa.
Mieli ja keho rasittuu, stressaantuu negatiivisuudesta niin, että lopulta napsahtaa jotain raiteiltaan. Sekoaa lopullisesti.
Ihminen tarvitsee iloa ja rakkautta pysyäkseen terveenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jengi lopettais kokonaan päihteiden vetämisen ja harrastaisivat siihen käytetyn ajan ryhmäliikuntaa, 80% mt ongelmista katoaisi.
Kyllä se monella suvussa kulkee, ja jossain vaiheessa pulpahtaa pintaan kun elämässä tulee kovia paineita. Eikä se välttämättä sukurasitettakaan kaipaa. Se vaan on aika herkkä paikka tuo ihmisaivo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laaja-alaisempi kysymys kuin osaan vastata, mutta omalla kohdalla alan olla ihan kehäraakki nuoresta iästä huolimatta mm koska: luontaisena iltavirkkuna minua on pidetty univajeessa ja syyllistetty nukkumisesta koko koulujen ja ison osan työelämänkin läpi, siitä aiheutuneesta unettomuudesta syyllistetään toki siitäkin. Jos on jäänyt vaille aiheellisia nepsy diagnooseja, tulet verratuksi normoihin vaikka et ole koskaan ollutkaan samalla viivalla heidän kanssaan. Kahdeksan tunnin aamutyön jaksaminen on tuolloin oletusarvo jaksamisellesi, ja jos/ kun et tietenkään siihen pysty niin et näemmä ole ihminen ollenkaan, hyviä puolia kun ei lasketa eikä huomioida koskaan, ne vaan automaattisesti jotenkin on. Eli on ihmistyyppejä jotka tämä yhteiskunta sairastuttaa ja syrjäyttää, sitten levitellään käsiä ja ihmetellään
IMHO: Yleensä lapsuudesta ja nuoruudesta. Perhesuhteet kotona vaikuttavat vahvasti, vanhempien rooli on iso. Temperamentti voi olla altistava tekijä. Ratkaisevaa ovat kuitenkin uskoakseni edellä mainitut ympäristötekijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kotoisin ilman virtauksista ja tähtien asennosta. Kengän nauhan väri voi sen laukaista... Hmmmm..
Lapsuudesta lähtee ja geenit, suvussa jos on mt ongelmia.
Vauvana jo lähtee siitä, jossei vauva saa hyväksyvää katsetta äidiltään . Jos vauva kokee hylätyksi tulemisen tunteita. Vauva ei saa turvaa, rakkautta, syliä,terveitä rajoja. Siis psykologiaa.
Narsimikin lähtee jo vauvana koetusta kaltoinkohtelusta. Vanhemmat eivät ehkä itse edes tunnista tekemäänsä vääryyttä vauvaa kohtaan. Lapselle vieritetty häpeä, syyllisyys vanhemmilta. Vanhemmat siis kokevat häpeää, syyllisyyttä mutta eivät itse niitä itsesään tunnista ja siirtävät nämä lapselleen. Lapsesta tulee siis syntipukki, häpeän ja syyllisyyden kantaja, vaikka vanhempien kuuluisi katkaista tämä kierre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkä copypaste-vakiovastaukseni erittäin tärkeään aiheeseen:
Itse uskon, että lähes kaikissa tapauksissa laukaisevana tekijänä ovat ulkopuolelta tulevat syyt, joihin ihmisen luontaiset ominaisuudet ja psyyke eivät pysty sopeutumaan. Geneettiset syyt ovat altistavia tekijöitä, mutta eivät yksin riitä aiheuttamaan häiriöitä.
Kyseessä voi olla yksittäinen, äärimmäisen vakava trauma (seksuaalinen pahoinpitely) tai pitkään kestävä traumaattinen jakso (koulukiusaaminen), mutta myös hyvinkin abstrakti ja isomman kuvan sopeutumattomuus ympäröivään maailmantilaan (vrt. villieläin, joka pakotetaan sille luonnottomaan ympäristöön).
Kaksi ensimmäistä on kaikessa hirveydessään sentään helpompia käsittää - mutta ei tosiaankaan käsitellä - mutta viimeinen vaatii pientä avaamista.
Yhtenä todisteena, jota toisinaan käytetään puhtaasti lyömäaseena, pidän itse tutkimustuloksia, jossa enemmän kollektiivisen mielenlaadun omaavat ihmiset sairastuvat herkemmin mieleltään kuin individualistisemmat ihmiset. Syy tähän on yksinkertaisesti se, että yhteiskuntarakenne on nykyään vahvan individualistinen ja suuntaamassa enemmän kohti tähän. Koska kaikkiin ihmisiin ei ole "sisäänrakennettu" vahvaa kilpailuviettiä ja voitontahtoa, tulevat nämä ihmiset sairastumaan enenevissä määrin mt-ongelmiin - ympäristö, jossa he elävät on vain niin oman persoonan vastainen. Kyseessä ei tietenkään ole mikään on-off -kytkin, vaan hyvin pitkä viiva. Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että mitä enemmän viivan toista päätä yritetään pidentää sitä enemmän täytyy toisesta päästä leikata, ja ne jotka vielä tuntevat voivansa hyvin saattavat kymmenen vuoden päästä tippua viivalta pois samaan synkkään kasaan kuin nykyhetken huonosti voivat.
No yleensä ehkä noin, mutta ei mitenkään mustavalkoisesti. Oma perheenjäsen oli kaikkea pelkäävä ongelmainen jo aivan vauvasta asti ja nyt aikuisena ei muutenkaan mene niin hyvin. Mt-ongelmien taustalla voi siis olla ympäristö, genetiikka tai näiden yhdistelmä kaikella skaalalla.
Jos joutuu tekemisiin psykiatrin kanssa syystä tai toisesta, niin luvassa on dagnoosi jos toinenkin, vaikka kyse olisi siitä että selvittelee hankalaa elämäntilannetta. Tai suree kuollutta omaista. Tai muuta ihan normaalia. Keneltä tahansa on löydettävissä joku diagnoosi, koska psykiatria on mitä on, lääkäreillä on kiire ja ne vaihtuvat ja diagnoosi pitää saada koska esim. sairauslomat riippuvat siitä. Ja etenkin lääkkeitä täytyy survoa ihmiset suut silmät korvat täyteen. Somaattisetkin sairaudet saatetaan kuitata psykiatrisilla syillä, jolloin ollaan jo vähän vaarallisilla vesillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkä copypaste-vakiovastaukseni erittäin tärkeään aiheeseen:
Itse uskon, että lähes kaikissa tapauksissa laukaisevana tekijänä ovat ulkopuolelta tulevat syyt, joihin ihmisen luontaiset ominaisuudet ja psyyke eivät pysty sopeutumaan. Geneettiset syyt ovat altistavia tekijöitä, mutta eivät yksin riitä aiheuttamaan häiriöitä.
Kyseessä voi olla yksittäinen, äärimmäisen vakava trauma (seksuaalinen pahoinpitely) tai pitkään kestävä traumaattinen jakso (koulukiusaaminen), mutta myös hyvinkin abstrakti ja isomman kuvan sopeutumattomuus ympäröivään maailmantilaan (vrt. villieläin, joka pakotetaan sille luonnottomaan ympäristöön).
Kaksi ensimmäistä on kaikessa hirveydessään sentään helpompia käsittää - mutta ei tosiaankaan käsitellä - mutta viimeinen vaatii pientä avaamista.
Yhtenä todisteena, jota toisinaan käytetään puhtaasti lyömäaseena, pidän itse tutkimustuloksia, jossa enemmän kollektiivisen mielenlaadun omaavat ihmiset sairastuvat herkemmin mieleltään kuin individualistisemmat ihmiset. Syy tähän on yksinkertaisesti se, että yhteiskuntarakenne on nykyään vahvan individualistinen ja suuntaamassa enemmän kohti tähän. Koska kaikkiin ihmisiin ei ole "sisäänrakennettu" vahvaa kilpailuviettiä ja voitontahtoa, tulevat nämä ihmiset sairastumaan enenevissä määrin mt-ongelmiin - ympäristö, jossa he elävät on vain niin oman persoonan vastainen. Kyseessä ei tietenkään ole mikään on-off -kytkin, vaan hyvin pitkä viiva. Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että mitä enemmän viivan toista päätä yritetään pidentää sitä enemmän täytyy toisesta päästä leikata, ja ne jotka vielä tuntevat voivansa hyvin saattavat kymmenen vuoden päästä tippua viivalta pois samaan synkkään kasaan kuin nykyhetken huonosti voivat.
Hyviä päätelmiä ja mahdollista onkin, että joskus kaikkein terveimmät yksilöt sairastuvat koska eivät sopeudu sairaaseen yhteiskuntaamme vaan näkevät sen kammottavan illuusion lävitse.
Kilpailuyhteiskunnassa menestyminen nimittäin voi vaatia tietyntyyppisiä ominaisuuksia, kuten itsekeskeisyyttä, kunnianhimoa, esiintymistaitoa, taitoa miellyttää muita, usein kovuutta tai jopa häikäilemättömyyttä ja niin, etenkin sitä viettiä kilpailla muita vastaan. Se vaatii myös taitoa tuoda korostetusti, usein aivan liioitellusti, esille itsestään vain parhaimpia puolia. Työelämä muistuttaakin alati enemmän ja enemmän teatteria. Niinistöä mukaillen: maskit nostetaan naamalle, kun lähdetään opiskelemaan tai töihin.
Voisi kuvailla, että kilpailuyhteiskunta aina lasten harrastesarjoista alkaen alkaa hiljalleen muistuttaa keskiaikaista hovia. Jokainen ajaa vain omaa etuaan ja muut nähdään vihollisina, vaikka pintapuolisesti kaikki onkin niin kovin reilua, tyylikästä ja muille ollaan näennäisen ystävällisiäkin. Siis silkkaa pa***a kauniin koristeellisissa kääreissä.
Ihmiskunnan onni ja aito menestys löytyy veljeydestä ja tasavertaisesta yhteistyöstä, ei individualistisesta ja eriarvoistavasta kilpailusta.
Geeneistä ja huonosta kohtelusta lapsena.
Ei taida olla yhtään mielenterveyden ongelmaa, jonka patologia tiedetään. Arvauksia on suuntaan jos toiseen. Periaatteessa mielenterveysongelmat johtuvat siitä, että niitä määritellään ja diagnosoidaan. Tämä voi olla tarkoituskin, sillä sairaus on businestä.
Vierailija kirjoitti:
Entäs se serotoniini?
Ei ole voitu todistaa todeksi. Serotoniini on myös kudoshormoni toisin kuin luullaan. Suomessa jostain syystä uskotaan 1950 luvun mainoslauseisiin ja useammat uskovat esimerkiksi masennuslääkkeiden parantavan masennuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on negatiivisuus lyhyesti sanottuna. Syystä tai toisesta ihmisen ajatukset ja tunteet ovat olleet pitemmän aikaa negatiivisia. Surua, pelkoa, häpeää, vihaa.
Mieli ja keho rasittuu, stressaantuu negatiivisuudesta niin, että lopulta napsahtaa jotain raiteiltaan. Sekoaa lopullisesti.
Ihminen tarvitsee iloa ja rakkautta pysyäkseen terveenä.
Juuri näin, mutta mikä sen negatiivisuuden aiheuttaa? Eiköhän ne yleensä ole ympäristötekijät, tavalla tai toisella.
Yleisimmät syyt vat varmasti varhaislapsuuden traumat sekä koulukiusaaminen.
Pitkä copypaste-vakiovastaukseni erittäin tärkeään aiheeseen:
Itse uskon, että lähes kaikissa tapauksissa laukaisevana tekijänä ovat ulkopuolelta tulevat syyt, joihin ihmisen luontaiset ominaisuudet ja psyyke eivät pysty sopeutumaan. Geneettiset syyt ovat altistavia tekijöitä, mutta eivät yksin riitä aiheuttamaan häiriöitä.
Kyseessä voi olla yksittäinen, äärimmäisen vakava trauma (seksuaalinen pahoinpitely) tai pitkään kestävä traumaattinen jakso (koulukiusaaminen), mutta myös hyvinkin abstrakti ja isomman kuvan sopeutumattomuus ympäröivään maailmantilaan (vrt. villieläin, joka pakotetaan sille luonnottomaan ympäristöön).
Kaksi ensimmäistä on kaikessa hirveydessään sentään helpompia käsittää - mutta ei tosiaankaan käsitellä - mutta viimeinen vaatii pientä avaamista.
Yhtenä todisteena, jota toisinaan käytetään puhtaasti lyömäaseena, pidän itse tutkimustuloksia, jossa enemmän kollektiivisen mielenlaadun omaavat ihmiset sairastuvat herkemmin mieleltään kuin individualistisemmat ihmiset. Syy tähän on yksinkertaisesti se, että yhteiskuntarakenne on nykyään vahvan individualistinen ja suuntaamassa enemmän kohti tähän. Koska kaikkiin ihmisiin ei ole "sisäänrakennettu" vahvaa kilpailuviettiä ja voitontahtoa, tulevat nämä ihmiset sairastumaan enenevissä määrin mt-ongelmiin - ympäristö, jossa he elävät on vain niin oman persoonan vastainen. Kyseessä ei tietenkään ole mikään on-off -kytkin, vaan hyvin pitkä viiva. Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että mitä enemmän viivan toista päätä yritetään pidentää sitä enemmän täytyy toisesta päästä leikata, ja ne jotka vielä tuntevat voivansa hyvin saattavat kymmenen vuoden päästä tippua viivalta pois samaan synkkään kasaan kuin nykyhetken huonosti voivat.