Mitä tehdä 80-vuotiaan isän kanssa? Epäilen muistisairautta, mutta isän vaimo vähättelee asiaa
Epäilen jonkinlaista muistisairautta, mutta isä on hyvin itsepäinen eikä suostu menemään lääkäriin. Suuttuu myös, kun yritän vihjailla, että ehkä olisi hyvä käydä tarkastuksessa. Isä sekoilee usein sanoissaan, puhe on välillä puuromaista, saattaa aloittaa kertomalla yhdestä asiasta, mutta kesken kaiken vaihtaa johonkin toiseen kertomukseen.
On myös alkanut kertoa tarinoita, jotka eivät ole totta. Tuskin kuitenkaan on kyse tietoisesta valehtelusta vaan muistin heikkenemisestä. Kertoi mm. syntymäpaikastaan ja -vuodestaan asioita, jotka eivät pidä paikkaansa, väittää tavanneensa ihmisiä, joita ei ole tavannut (merkkihenkilöitä), pitää myös omina saavutuksinaan tekoja, joihin ei ole ollut mitenkään osallinen. Nämä asiat on helppo todistaa faktojen perusteella. Jonkinlaista suuruusharhaa siis havaittavissa myös.
Isä teki pitkän uran virkamiehenä ja on edelleen mukana luottamustoimissa. Ihmettelen kuitenkin, eivätkö muut ole huomanneet kognition heikentymistä vai eivätkö vain kehtaa ottaa asiaa puheeksi. Hänellä kuitenkin on tietynlaista arvovaltaa, joten siksikin kynnys puuttumiseen on korkea.
On usein hämmentyneen oloinen, orientaatiokyky heikko, on pari kertaa "eksynyt" omalla pihallaan, siis niin ettei selvästi muistanut, mistään mennään taloon sisälle. On nyt muutamaan otteeseen kompuroinut ja kaatunut, kun tasapainokyky ja kehonhallinta ovat heikentyneet. Pelkään, että lyö vielä päänsä pahasti.
Vaimonsa on vähän nuorempi ja skarppi, fiksu nainen, mutta tuntuu, että hän on ikään kuin isän puolella minua vastaan eikä ota näitä huolia vakavasti eikä patista isää hakemaan apua. Minut yritetään sulkea pois ja jättää pimentoon asioiden todellisesta laidasta, mutta kun tapaan isän, kaikki nämä muutokset ovat ihan selviä.
Ehkä tähän liittyy myös jotain häpeää. Isä on kuitenkin ollut nuorempana tavallaan tunnettu, arvovaltainen henkilö, ja tuntuu, että vaimo ehkä pelkää oman asemansa puolesta, jos pitäisi myöntää, että kyllä se loppusuora alkaa nyt ikävä kyllä häämöttää. Haluaisin vain, että isä saa rauhallisen, turvallisen vanhuuden. Nyt stressaan koko ajan, että tapahtuu jotain todella ikävää ja traumaattista, ehkä jopa muille ihmisille vahingollista, kun isä höperehtii menemään.
Kommentit (9)
Tuo huoli-ilmoitus on varmaan hyvä.
Muuten kyllä omien vanhusteni kanssa toimin siten, että kun ei apu kelpaa niin odotan.
Kaikki kolme tapaturman jälkeen sairaalaan. Kuntoutus ja palvelutaloon.
Eli ehkä tarvitaan jokin accident, ja sitten hoidon yhteydessä tulee ilmi apn kuvailemia asioita.
Kaava on tyly, mutta toimii.
Olen itse työelämässä ja aika ei valitettavasti riitä 85 vuotiaiden lasten vahtimiseen.
Aivan tavallista, että lähimmät häpeävät ja peittelevät muistisairautta. Mutta omapa on ongelmansa! Eivät saa apua, kun eivät tunnusta tilannetta.
Huoli-ilmoitus on täysin turha, koska puolisonsa huolehtii asioista eikä hän tarvitse sosiaalitoimen apua. Samoin ilmoitus edunvalvonnan tarpeessa olevasta, koska ei ole eikä tule tarvittavaa diagnoosia.
Hyvinkin pahasti dementoitunut muistaa usein syntymävuotensa, mutta ei osaa sanoa oikeaa ikäänsä. Tämä onkin ihan perustesti, jonka kuka tahansa voi tehdä sellaiselle, jonka iän tietää.
Sairaudentunnottomuus liittyy myös olennaisesti dementiaan. Aluksi siksi, että sitä ei halua tunnustaa, myöhemmin siksi, kun ei oikeasti enää tiedä.
Eikö isän vaimo voi katsoa isäsi perään? Tuon ikäisen ja kuntoisen ei kannata enää yksin mihinkään lähteä. Eihän hänellä enää ole ajokorttia?
Parastahan olisi, että vaimonsa huolehtii miehestään kuolemaan asti kotona. Että voisi välttyä karulta hoitokodilta. Kaikkihan haluavat kotonaan asua loppuun asti.
Hotokoti on kuin vankila. En olisi sinne ketään väkisin viemässä.
Taitaa isäsi vaimo haluta testamentin ja omaisuuden itselleen.
Ei auta kuin odottaa, niin aika hoitaa ja hitaampikin uskoo lopulta.
Ei lääkäriin saaminen välttämättä muuta mitään. Sisarellani oli selviä muistisairauden oireita, jotka me muut sisarukset tunnistimme. Hän kävi lääkärin puheilla ja muistitesteissä parikin kertaa, mutta osasi skarpata niissä sen verran että mitään ei todettu. Muutaman vuoden sisällä asia ratkesi itsestään, eikä kukaan enää epäile etteikö kyseessä olisi muistisairaus.
Vierailija kirjoitti:
Eikö isän vaimo voi katsoa isäsi perään? Tuon ikäisen ja kuntoisen ei kannata enää yksin mihinkään lähteä. Eihän hänellä enää ole ajokorttia?
Parastahan olisi, että vaimonsa huolehtii miehestään kuolemaan asti kotona. Että voisi välttyä karulta hoitokodilta. Kaikkihan haluavat kotonaan asua loppuun asti.
Hotokoti on kuin vankila. En olisi sinne ketään väkisin viemässä.
Hoitokoti voi tuntua vankilalta kun sieltä ei muistisairaat yksin pääse luontoon kuolemaan ja eksymään kaupungille. Muistisairaan hoitaminen käy myös todella raskaaksi kotona, kun se koti ei tunnu kodilta vaan ollaan menossa lapsuuden kotiin keskellä yötä, aika pian unohtuu se nuorempi vaimokin, syöminen on yhtä suttaamista, vessassa käynti unohtuu ja pissallavoi voi käydä huoneen nurkassa jnejne. Ja sitten vielä käytöshäiriöt.
Vierailija kirjoitti:
Eikö isän vaimo voi katsoa isäsi perään? Tuon ikäisen ja kuntoisen ei kannata enää yksin mihinkään lähteä. Eihän hänellä enää ole ajokorttia?
Parastahan olisi, että vaimonsa huolehtii miehestään kuolemaan asti kotona. Että voisi välttyä karulta hoitokodilta. Kaikkihan haluavat kotonaan asua loppuun asti.
Hotokoti on kuin vankila. En olisi sinne ketään väkisin viemässä.
Kun ovat yhdessä liikkeellä, niin isä kyllä tukeutuu vaimoonsa, ja vaimo selvästi ohjailee ja kertoo, mitä pitää tehdä tai sanoa, jos isä on epävarma. Mutta isä liikkuu paljon myös yksin. Ajaa edelleen autolla. Pyöräilee ja liikkuu paljon. On harrastuksia ja luottamustoimia, tapaa paljon ihmisiä.
Vaimo ei ole aina mukana, sillä hänellä on myös omia menojaan. On kuitenkin 10 vuotta nuorempi kuin isä, ja hänellekin ura oli tärkeä, ja on edelleen eläkkeellä hyvin aktiivinen. Ihan mukava ihminen, mutta jotenkin häiritsee silti, ettei hänen kanssaan voi puhua isän tilasta kunnolla. Saa minulle typerän olon, kun edes otan asian esille. Isällä on kuitenkin myös hyviä hetkiä, ja juuri tuo aktiivisuus saattaa hämätä luulemaan, että toimintakyky on parempi kuin onkaan. Todella hankala tilanne. En haluaisi, että välit menevät sen takia, kun puutun liikaa asioihin.
AP
Monia muistisairauksia voidaan hoitaa ja hidastaa etenemistä . Tässä on se hyvä , että sinä olet ottanut vaimolle sekä isällesi asian puheeksi joten vastuu on nyt heidän . Vaimo joutuu aika rankan vaiheen käymään jos muistisairautta ei yhtään ehditä hoitaa niin saa kokea kantapään kautta kuinka dementia tai Alzheimer vaikuttaa elämäänsä, mutta valinta on hänen . Älä sinä huolehdi liikoja vaan ole tukena . Vaimo voi olla sitten miehensä omaishoitaja kun tarve vaatii .
Tee huoli-ilmoitus kunnan sosiaalitoimeen.
Meillä myös muistisairas vanhempi vastusti lääkäriin menoa. Siskoni teki huoli-ilmoituksen, ja vanhempi sai apua. Muutama kuukausi sen jälkeen vanhempani sanoi jo itsekin, että hänen aivonsa eivät toimi niin kuin ennen.