Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa nykyaika, mitään et voi opetella koska sulle huudetaan ja suututaan jos et heti osaa ja ole tekemisessä täydellinen
07.05.2023 |
Jos olet töissä, sekin on opeteltava vaikka kaupan kassa, asiakkaat huutaa ja suuttuu jos ei heti ole täydellinen ja osaa jotain, jos joutuu pyytämään työkaverin apuun. Autoa ei voi opetella ajamaan ilman että muut tiellä liikkujat hermostuu ja tööttäilee tai muuten tekee kiusaa kun huomaa että kuski on harjoittelija ja epävarma vielä. Autokoulun auto se vasta raivoa herättääkin. Ihan sama mikä se aihe on mutta harjoittelua ei katsota hyvällä. Miten asiat sitten oppii? Miksi raivoatte? Oletteko kaikki hermostujat olleet heti täydellisiä tekemisessänne?
Kommentit (22)
No, noin se on aina ollut. Tervetuloa todellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VX kirjoitti:
No, noin se on aina ollut. Tervetuloa todellisuuteen.
En taida haluta
Kyllä . Olemme täydellisiä ja osaamme noudattaa saamamme ohjeita.
Nämä kuvittelemasi muiden "raivoamiset" ovat omaa mielikuvitustasi.
Ei ahdista, opin jos opin. Jollen opi olen ehkä väärässä paikassa. Kun olen pohjat jo kokenut on kaikki tiet, paitsi se yksi, ylöspäin. 😎👍
Et pysty kontrolloimaan muiden reaktiota, mutta pystyt kontrolloimaan oman reaktiosi. Jos joku huutaa sinulle keskity itse pysymään rauhallisena ja asiallisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VX kirjoitti:
No, noin se on aina ollut. Tervetuloa todellisuuteen.
Ennen kyllä otettiin rennommin, nykyisin kaikilla on niin kiire eikä mitään hidastuksia suvaita ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Harjoittele ihan keskenäsi ennenkuin menet sähläämään muiden harmiksi. Auto opetellaan hallitsemaan, jossain parkkiksella, rauhallisella tiellä ja säännöt opetellaan etukäteen ennenkuin lähdetään sähläämään liikenteeseen. Kassalla olevia kokeneempi opastaa ennenkuin jätetään selviytymään itsekseen.
Kuuntele ja noudata saamasi ohjeita idioootti
Onko sulla kaikki hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep saman olen huomannut. Huvittavinta oli kun kysyin varhaiskasvatuksen harjoittelussa( olin siis ollut jo vuosia vakassa töissä) että voisinko pitää vasun yksin. Tein siis erikoistumisopintoja. Minulle vastattiin että miten voisin pitää vasun kun en ole aiemminkaan pitänyt? Kun kysyin voisinko pitää musiikkituokion koska musiikki ei ole vahvuuteni vaan sitä pitää harjoitella,minulle vastattiin että mites pidät musiikkituokion jos musiikki ei ole vahvuutesi?🤣🤣
En ole havainnut mitään tuollaista. Ehkä se tapahtuu vain sun pään sisällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et pysty kontrolloimaan muiden reaktiota, mutta pystyt kontrolloimaan oman reaktiosi. Jos joku huutaa sinulle keskity itse pysymään rauhallisena ja asiallisena.
Miten tuohon kaikkeen raivoon ja muuhun haukkuihin tottuu? Se jää vaivaamaan mieltä
tämä on menossa hulluuteen koko maailma paitsi japani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et pysty kontrolloimaan muiden reaktiota, mutta pystyt kontrolloimaan oman reaktiosi. Jos joku huutaa sinulle keskity itse pysymään rauhallisena ja asiallisena.
Miten tuohon kaikkeen raivoon ja muuhun haukkuihin tottuu? Se jää vaivaamaan mieltä
Ekat haukut töissä kuulin puhelimen kautta. Henkilö, jonka kanssa keskustelin puhelimessa piti linjan auki keskustellessaan esimiehensä kanssa. Kieli jota hänen esimiehensä käytti minusta oli sangen värikästä ja painokelvotonta, ja hetken mietin jopa soittaa omalle esimiehelleni ja irtisanoutua samointein.
Toisen kerran haukut tulivat vasten kasvojani, ja osasin suhtautua paremmin. Kerroin ystävällisesti, että laite, jota olen huoltamassa on toimitettu asiakkaalle, ennen kuin olen aloittanut työni, joten jokainen kerta on itsellenikin vähän uuden oppimista. Sen jälkeen ko. asiakkaalla olikin todella miellyttävä käydä, vaikka kaikkia ongelmia ei kai saatu koskaan korjattua.
Kai ne oppirahat on kaikkien maksettava, ei auta ottaa itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et pysty kontrolloimaan muiden reaktiota, mutta pystyt kontrolloimaan oman reaktiosi. Jos joku huutaa sinulle keskity itse pysymään rauhallisena ja asiallisena.
Miten tuohon kaikkeen raivoon ja muuhun haukkuihin tottuu? Se jää vaivaamaan mieltä
Mä meditoin aika paljon ja se on auttanut paljon itseä pysymään rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa. Mahdollisuuksien mukaan myös poistun tilanteesta. Esim. jos työkaveri raivoaa en jää kuuntelemaan raivoamista vaan sanon suoraan, että keskustelen asiasta sitten kun olet valmis keskustelemaan rauhallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse näen tuon ilmiön hiipuvana, paljon pahempaa oli edellisillä vuosikymmenillä. Moukista tuskin koskaan päästään täysin eroon kokonaan, joten hyvä on opetella olemaan välittämättä. Hieman kuin tuollaisista ahdistunhullun huutelijoista.
VX kirjoitti:
No, noin se on aina ollut. Tervetuloa todellisuuteen.
Jaa että kun vanhemmat ja isovanhemmat hieroi perinteiden mukaisesti paskaa pirtin seiniin niin sinunkin tulee näin tehdä vaikka siinä ei ole mitään järkeä? Heidänkin esivanhempansa hieroivat paskaa seiniin ja heidän esivanhempansa joten sinunkin tulee näin tehdä, oli se kuinka tyhmää ja järjetöntä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Itse näen tuon ilmiön hiipuvana, paljon pahempaa oli edellisillä vuosikymmenillä. Moukista tuskin koskaan päästään täysin eroon kokonaan, joten hyvä on opetella olemaan välittämättä. Hieman kuin tuollaisista ahdistunhullun huutelijoista.
Samaa mieltä. Etenkin aikuisten suhtautuminen lapsiin ja nuoriin oli suorastaan julmaa: jos ei heti osannut tai oppinut jotain, niin huudot tuli. Koulussa opettajat sättivät lapsia ja nuoret joutuivat ensimmäisillä kesätyöpaikoillaan pahimmillaan tahallisen simputtamisen kohteeksi. Sodanjälkeisten sukupolvien opettajissa oli varsin paljon sellaisia henkilöitä, joiden paikka ei olisi missään nimessä ollut opetusalalla tai ainakaan peruskoulun puolella opettamassa.
Vaikka paljon puhutaan nykyajan "loukkaantumiskulttuurista" niin se hyvä puoli siinä on, että ihmiset miettivät vähän tarkemmin sitä, mitä ääneen menevät sanomaan. Niin sanottuina vanhoina hyvinä aikoina puhuttiin ihan mitä sylki suuhun tuo ja pidettiin sitä normaalina käytöksenä. Nykyään äänekäs vähemmistö somessa on asiatonta törkyturpaporukkaa mutta keskivertoihminen paljon maltillisempi ja hienotunteisempi kuin ennen.
Harjoittele ihan keskenäsi ennenkuin menet sähläämään muiden harmiksi. Auto opetellaan hallitsemaan, jossain parkkiksella, rauhallisella tiellä ja säännöt opetellaan etukäteen ennenkuin lähdetään sähläämään liikenteeseen. Kassalla olevia kokeneempi opastaa ennenkuin jätetään selviytymään itsekseen.
Kuuntele ja noudata saamasi ohjeita idioootti[/quote]Onko sulla kaikki hyvin?
Minulla kaikki ok. Apllä ei ole kaikki inkkarit kanootissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen tuon ilmiön hiipuvana, paljon pahempaa oli edellisillä vuosikymmenillä. Moukista tuskin koskaan päästään täysin eroon kokonaan, joten hyvä on opetella olemaan välittämättä. Hieman kuin tuollaisista ahdistunhullun huutelijoista.
Samaa mieltä. Etenkin aikuisten suhtautuminen lapsiin ja nuoriin oli suorastaan julmaa: jos ei heti osannut tai oppinut jotain, niin huudot tuli. Koulussa opettajat sättivät lapsia ja nuoret joutuivat ensimmäisillä kesätyöpaikoillaan pahimmillaan tahallisen simputtamisen kohteeksi. Sodanjälkeisten sukupolvien opettajissa oli varsin paljon sellaisia henkilöitä, joiden paikka ei olisi missään nimessä ollut opetusalalla tai ainakaan peruskoulun puolella opettamassa.
Vaikka paljon puhutaan nykyajan "loukkaantumiskulttuurista" niin se hyvä puoli siinä on, että ihmiset miettivät vähän tarkemmin sitä, mitä ääneen menevät sanomaan. Niin sanottuina vanhoina hyvinä aikoina puhuttiin ihan mitä sylki suuhun tuo ja pidettiin sitä normaalina käytöksenä. Nykyään äänekäs vähemmistö somessa on asiatonta törkyturpaporukkaa mutta keskivertoihminen paljon maltillisempi ja hienotunteisempi kuin ennen.
En ole edes kovin vanha (30v), mutta olen miettinyt juuri tuota että suhtautuminen lapsiin oli vielä omassa lapsuudessani jotenkin vihamielistä. Pelkäsin aikuisia ihan hitokseen juuri tuon takia, avun pyytämiseen reaktio oli joko huutoa tai turhautuminen. Tai sitten minulle on sattunut vain hermoheikkoja opettajia, sukulaisia ja valmentajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen tuon ilmiön hiipuvana, paljon pahempaa oli edellisillä vuosikymmenillä. Moukista tuskin koskaan päästään täysin eroon kokonaan, joten hyvä on opetella olemaan välittämättä. Hieman kuin tuollaisista ahdistunhullun huutelijoista.
Samaa mieltä. Etenkin aikuisten suhtautuminen lapsiin ja nuoriin oli suorastaan julmaa: jos ei heti osannut tai oppinut jotain, niin huudot tuli. Koulussa opettajat sättivät lapsia ja nuoret joutuivat ensimmäisillä kesätyöpaikoillaan pahimmillaan tahallisen simputtamisen kohteeksi. Sodanjälkeisten sukupolvien opettajissa oli varsin paljon sellaisia henkilöitä, joiden paikka ei olisi missään nimessä ollut opetusalalla tai ainakaan peruskoulun puolella opettamassa.
Vaikka paljon puhutaan nykyajan "loukkaantumiskulttuurista" niin se hyvä puoli siinä on, että ihmiset miettivät vähän tarkemmin sitä, mitä ääneen menevät sanomaan. Niin sanottuina vanhoina hyvinä aikoina puhuttiin ihan mitä sylki suuhun tuo ja pidettiin sitä normaalina käytöksenä. Nykyään äänekäs vähemmistö somessa on asiatonta törkyturpaporukkaa mutta keskivertoihminen paljon maltillisempi ja hienotunteisempi kuin ennen.
En ole edes kovin vanha (30v), mutta olen miettinyt juuri tuota että suhtautuminen lapsiin oli vielä omassa lapsuudessani jotenkin vihamielistä. Pelkäsin aikuisia ihan hitokseen juuri tuon takia, avun pyytämiseen reaktio oli joko huutoa tai turhautuminen. Tai sitten minulle on sattunut vain hermoheikkoja opettajia, sukulaisia ja valmentajia.
Hyvin suurella osalla aikuisista ei riitä kärsivällisyys lasten ohjaamiseen ja opastamiseen eivätkä osaa katsoa maailmaa lapsen perspektiivistä muutenkaan. Omasta lapsuudestani muistan sen, että mitä lapsirakkaampana joku aikuinen itseään piti, sitä töykeämmin ja inhottavammin hän lapsia kohtaan käyttäytyi. Aikuisten ja varsinkin naisten maailmassa lapsirakkautta on pidetty hyvän ihmisen merkkinä, joten kunnon aikuinen totta kai julisti rakastavansa lapsia, vaikka käytös kertoisi kaikkea muuta. En itsekään sovi luonteeltani esim. päiväkotityöhön eikä minulla ole mitään hinkua hankkia omia lapsia. Silti pyrin aina käyttäytymään asiallisesti ja rauhallisesti, jos esim. eksynyt tai hädässä oleva lapsi tulee pyytämään minulta apua. Toisella on jo riittävän kurja olla muutenkin eikä sellainen tylytys tai dramaattinen meuhkaaminen paranna tilannetta mitenkään. Enhän huuda hädässä olevalle aikuisellekaan.
?
Enpä ole aikaisemmin tänne kirjoittanut. Niin mitenkä muka voisin olla TAAS vauhdissa?