Rajoittaakin AD(H)D- diagnoosi elämää?

Ei ole rajoittanut millään tavalla. Päinvastoin, diagnoosin kautta sain lääkityksen ja elämän kuntoon.

Ei ole rajoittanut. En tosin ole lääkkeillä, koska en näe mitään järkeä napsia joskus ja jouluna jotain lääkettä jos elämä ei muuten ole järjestyksessä. Lääke on sitä paitsi lyhyt kestoinen niin miksi haluaisin esimerkiksi työpäiviksi laittaa kroppaan sellaista? Kyllä niitä toimintatapoja pitää jollain muulla tavalla muuttaa ja ihmisen ottaa vastuu itsestään. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rajoittanut. En tosin ole lääkkeillä, koska en näe mitään järkeä napsia joskus ja jouluna jotain lääkettä jos elämä ei muuten ole järjestyksessä. Lääke on sitä paitsi lyhyt kestoinen niin miksi haluaisin esimerkiksi työpäiviksi laittaa kroppaan sellaista? Kyllä niitä toimintatapoja pitää jollain muulla tavalla muuttaa ja ihmisen ottaa vastuu itsestään. 

Lääkkeitä on monenlaisia. Osa pitkävaikutteisia.

Minulla rajoittaa. Lääkitys pahentaa oireiluani ja synnytti kaupanpäälle tic-oireita. ADHD:n liitännäisenä itselläni tulee monta hahmotusongelmaa, jotka kyllä rajoittavat elämää. Ajokortti minulla on, mutta ajaminen on hankalaa koska aivoni eivät suodata mitään liikenteen äänistä ja liikkeistä.

Ei itse diagnoosi mutta sairaus kyllä todellakin, vaikuttaa elämän jokaisella osa-alueella. Eikä suinkaan positiivisesti.

Tiettyihin ammatteihin ei pääse tällä diagnoosilla vaikka olisi hoidossakin mutta vähissä ovat ne ammatit. Ainakaan ennen vr ei esimerkiksi palkannut veturinkuljettajaksi.