Mikä outo ongelma sinulla on?
Otsikko. Onko sinulla joku sellainen ongelma mikä toistuu, mutta kenelläkään muulla ei tunnu olevan ikinä samaa ongelmaa?
Aloitan: minulla on ollut lapsesta saakka hikkaa jatkuvasti, ihan häiritsevyyteen saakka. Ärsyttävää ja haittaa töissäkin.
Kommentit (47)
Ukkosen pelko :( siis niin paha etten usko vielä joku kerta kulkevani töihin ( ei autoa) jos oikein osuu päälle. Tätä ei tunnu kukaan ymmärtävän eikä jakavan, kun taas muiden, joku ahtaanpaikan kammo jos estää hissiin menemisen tuntuu saavan kyllä ymmärrystä!
Mun ristiluu on iso, ulkoneva möykky, jonka takia esim. selällään lattialla makaaminen on vaikeaa ja istumaannousut mahdottomia. Todella toivon, etten koskaan joudu liikkumattomaksi vuodepotilaaksi ja altistu painehaavalle.
Jalat aina vaan kipeämmät vuosi vuodelta. Ei mitkään kengät ole hyvät .Kärsin . Jalkoja leikelty mutta vaan pahenee.
Viesteihini ja sähköposteihini ei vastata. Ärsyttävää ja toistuu niin paljon ja jopa tuntemattomien kanssa, että ei voi olla vaan sitäkään että kaikki inhoaa minua tai jotain.
En usein osaa avata ovia.
Ovissahan on erilaisia mekanismeja, esim. pitää samalla kääntää salvasta tiettyyn suuntaan tai olla kääntämättä. Joidenkin ovien vieressä on nappi, jota painamalla ovi avautuu automaattisesti, vaikka ovessa on myös jonkinmoinen kahva. On myös portteja, joissa on epätavallinen avaus- ja kiinnitysmekanismi.
Viimeksi ollessani laboratoriossa en meinannut osata avata näytteenottohuoneen ovea pois lähtiessäni (hoitaja oli avannut sen sisään tullessani).
Nolostuminen pistää pasmat sekaisin ja pahentaa ongelmaa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Viesteihini ja sähköposteihini ei vastata. Ärsyttävää ja toistuu niin paljon ja jopa tuntemattomien kanssa, että ei voi olla vaan sitäkään että kaikki inhoaa minua tai jotain.
Minulla sama! Kaikissa ryhmäkeskusteluissa muille vastataan samantien, kun minä sanon tai kysyn jotain koko ryhmä hiljenee. Sähköposteihini ei vaan vastata, opiskeluaikoihin esim. laitoin neljälle opettajalle sähköpostia samaan aikaan, en samasta asiasta mutta kuitenkin. Eka vastaus oli kahden viikon päästä saapunut "pahoittelut, viesti meni jotenkin ohi" viesti.
Vierailija kirjoitti:
Viesteihini ja sähköposteihini ei vastata. Ärsyttävää ja toistuu niin paljon ja jopa tuntemattomien kanssa, että ei voi olla vaan sitäkään että kaikki inhoaa minua tai jotain.
Vinkki
Käytä kysymysmerkkiä:
.
Mitäköhän teen.
.
Mitäköhän teen?
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja epävarmuus omasta tekemisestä.
Mikä tuossa on outoa? Tuohan tuntuu olevan kykyajan kansantauti.
Pakkomielle poistaa täältä tyhmiä, rivoja ja haukkuva viestejä. Olipa kyse kenestä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Pakkomielle poistaa täältä tyhmiä, rivoja ja haukkuva viestejä. Olipa kyse kenestä tahansa.
Miten se on ongelma?
Faith kirjoitti:
En usein osaa avata ovia.
Ovissahan on erilaisia mekanismeja, esim. pitää samalla kääntää salvasta tiettyyn suuntaan tai olla kääntämättä. Joidenkin ovien vieressä on nappi, jota painamalla ovi avautuu automaattisesti, vaikka ovessa on myös jonkinmoinen kahva. On myös portteja, joissa on epätavallinen avaus- ja kiinnitysmekanismi.
Viimeksi ollessani laboratoriossa en meinannut osata avata näytteenottohuoneen ovea pois lähtiessäni (hoitaja oli avannut sen sisään tullessani).
Nolostuminen pistää pasmat sekaisin ja pahentaa ongelmaa.
No ei sitä ovea kukaan muukaan meinaa saada auki. Ärsyttävää, kun en saa sitä itsekään välillä auki, kun haluan viedä näytteitä pois huoneesta. xD
En pysty astumaan lattiakaivon/ritilän päälle - johtuu siitä, että olin isän kanssa pilkillä jotain 5-6v. ja putosin osittain avantoon.
Toinen on tuo hissikammo: mummu oli sairaalassa, äiti oli katsomassa häntä, minä olin kodinhoitajan kanssa hississä: tuli sähkökatko tms. valot sammui ja hissin lattia alkoi hytkymään.
Töissä lähdettiin työkaverin kanssa 5.stä kerroksesta hissillä alas röökille; yhtäkkiä hissi putosi jotain 2 kerrosta alas ja nousi sit takasin ylös seuraavaan kerrokseen. Työkaveri sanoi aika hyvin: Nyt tiedän miltä tuntuu olla sukellusveneessä, kun tulee syvyyspommeja.
Vierailija kirjoitti:
Pakkomielle poistaa täältä tyhmiä, rivoja ja haukkuva viestejä. Olipa kyse kenestä tahansa.
Täällä on aika moni, joka potee samaa pakkomiellettä. Ei mitenkään outo ongelma.
Riippumatta siitä mitä asetan tavoitteeksi tai mitkä ovat elämäntoiveeni, yritetään väen väkisin vängätä vaihtamaan suuntaa. Toiveena vakituinen työ> tee keikkatyötä. Työ jota tehdään pääosin työpaikalla ettei tarvitsisi viettää kaikkea aikaansa kotona > etsi etätyö. Jne. Toisinaan syntyy vaikutelma, että kunhan asetutaan tarkoituksella vastahankaan, koska pitäisi vain mennä elämän virran mukana. Kertokaa elääkö kukaan todellakin niin, että okei, kunhan jotain.
Terävien asioiden katsominen sattuu silmiini.
Palkasta tahtoo jäädä tilille kuukauden jälkeenkin iso summa.
No en ole törmännyt toiseen kenellä olisi niin paha yökköskammo kuin itselläni. En pelkää perhosia, mutta yökköset aiheuttavat jotain sanoinkuvaamatonta kauhua minussa. Olen jopa vahingossa satuttanut itseni kun olen hysteerisenä juossut sellaista karkuun ja kaatunut. Lapsesta asti ollut tämä; kerran pikkutyttönä en uskaltanut mennä nukkumaan kun sellainen eksyi huoneeseeni ja jouduin herättämään äitini metsästämään sen jotta voisin varmistua ettei se ole enää hengissä.
Minut unohdetaan tai minua ei huomata. Minulle ei muisteta ilmoittaa asioista mistä muille on muistettu, nimeni muistetaan väärin. Olen sellainen harmaahiirulainen joka menee kaikilta ohi. Tämä on johtanut moniin kummallisiin tilanteisiin, kuten väittelyyn yhden opettajan kanssa ammattikorkeassa ollessani siitä olinko yhdellä kurssilla. Tämä ei ollut kuulemma ikinä nähnyt minua. Itsekin piti miettiä hetki että olenko sekoamassa, vai millä luennoilla olen sitten istunut kahdesti viikossa jos en niillä hänen vetämillään. :D
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja epävarmuus omasta tekemisestä.