Lue keskustelun säännöt.
Mikä outo ongelma sinulla on?
06.05.2023 |
Otsikko. Onko sinulla joku sellainen ongelma mikä toistuu, mutta kenelläkään muulla ei tunnu olevan ikinä samaa ongelmaa?
Aloitan: minulla on ollut lapsesta saakka hikkaa jatkuvasti, ihan häiritsevyyteen saakka. Ärsyttävää ja haittaa töissäkin.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
No en ole törmännyt toiseen kenellä olisi niin paha yökköskammo kuin itselläni. En pelkää perhosia, mutta yökköset aiheuttavat jotain sanoinkuvaamatonta kauhua minussa. Olen jopa vahingossa satuttanut itseni kun olen hysteerisenä juossut sellaista karkuun ja kaatunut. Lapsesta asti ollut tämä; kerran pikkutyttönä en uskaltanut mennä nukkumaan kun sellainen eksyi huoneeseeni ja jouduin herättämään äitini metsästämään sen jotta voisin varmistua ettei se ole enää hengissä.
Tyttärelläni on tämä. Jostain syystä hänen huoneeseen sattuu vielä usein tulemaan yöperhosia. Siitä kai pelko on saanutkin alkunsa. Hän menee ihan hysteeriseksi ja alkaa itkeä kun näkee yöperhosen. En tiedä mitä voisin asialle tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pimeänpelko on aika tavallista, mutta minulla se on lamauttavaa. Vaikka tiedän, että olen aivan varmasti yksin lukkojen takana, nukkumaanmeno on vaikeaa, kun pitäisi sammuttaa valoja huoneesta, jonka valot eivät toimi kaukosäätimellä. Peiton alla sängyssä en enää pelkää mitään.
Tähän kai liittyy se, että en siedä tyhjää tilaa selkäni takana. Pyrin olemaan kaikkialla selkä seinää vasten. Toimisto tai olohuone, jossa ovi on selän takana, on kauhistus.
Kaiken kukkuraksi en tiedä, mitä pelkään. Pääsääntöisesti ei ole syytä pelätä ihmisiä tai eläimiä, enkä ole uskonnollinen tai usko mihinkään muuhunkaan yliluonnolliseen. Olen melkein kuusikymppinen, ja pimeänpelko on ollut kiusanani niin kauan kuin muistan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viesteihini ja sähköposteihini ei vastata. Ärsyttävää ja toistuu niin paljon ja jopa tuntemattomien kanssa, että ei voi olla vaan sitäkään että kaikki inhoaa minua tai jotain.
Minulla sama! Kaikissa ryhmäkeskusteluissa muille vastataan samantien, kun minä sanon tai kysyn jotain koko ryhmä hiljenee. Sähköposteihini ei vaan vastata, opiskeluaikoihin esim. laitoin neljälle opettajalle sähköpostia samaan aikaan, en samasta asiasta mutta kuitenkin. Eka vastaus oli kahden viikon päästä saapunut "pahoittelut, viesti meni jotenkin ohi" viesti.
Minulla on samantyylinen ongelma. Hyvin usein tämän palstan ketjut päättyvät minun kommenttiini. En takuulla kirjoita mitään tyhjentävää tai mykistävää, mutta minun jälkeeni ei kukaan enää kirjoita. Ymmärrän kyllä tekeväni kauhean tylsiä aloituksia, jotka eivät kiinnosta ketään, mutta ei minun pitäisi sentään pystyä tylsistyttämään muiden ketjuja kuoliaaksi. Saa nähdä, miten tämän ketjun käy.
Minulla ei ole ajokorttia. Kävin autokoulua 80-luvulla ja yritin inssiä kuusi kertaa. Olen tullut siihen tulokseen, että minulla on hahmotus -tai tarkkaavaisuushäiriö. Olen aina hävennyt asiaa. Ajotaidottomuus rajoittaa elämääni. Julkisilla ei joka pääse.
Toinen ongelma: Ihmisille soittaminen on minulle vastenmielistä. Jännitän jopa omalle äidilleni soittamista. En hallitse small talkia.
Mun sormenpäät on täysin sileät. Arjessa näkyy erityisesti vaikeutena saada muovipusseja auki, kun ei ole mitään "tarttumapintaa" sormissa. Sormenjäljen ottaminen oli tosi hankalaa passia hakiessa ja virkailija meinasi oikeasti jo hermostua tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on niin paha tinnitus, etten saa nukuttua kunnolla. En ihmettele että ihmiset tekevät itsemurhia tämän takia.
Mun kynnet ei kasva. Ei sormissa eikä varpaissa. Hiukset kasvavat ihan normaalisti. Kynsiin kaikki mahdolliset kynnen kovettajatat ja kasvattajat kokeiltu. Samoin lisäravinteet.
Näin on ollut koko elämäni. Kynsiäni en ole koskaan leikannut, purrut tai mitenkään rassannut (kuluttanut). Kynnet siis kyllä löytyy, mutta ovat tosi lyhyet ja eivät kasva tosi lyhyistä enää pitemmälle. Tuntuu oudolta, kun kynnet ei tosiaan edisty edes siihen vaiheeseen että niitä voisi joenkin leikata saati viilata. Kertaakaan elämässäni en ole leikannut, joten mistään välivaiheesta tai hetkellisestä häröstä ei ole kyse. Ikääkin jo reippaasti päälle 40.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun sormenpäät on täysin sileät. Arjessa näkyy erityisesti vaikeutena saada muovipusseja auki, kun ei ole mitään "tarttumapintaa" sormissa. Sormenjäljen ottaminen oli tosi hankalaa passia hakiessa ja virkailija meinasi oikeasti jo hermostua tilanteessa.
Käsitteletkö paljon paperia? Olen kuullut, että tuo on kirjasto- ja kirjapainotyöntekijöiden yms. paperin kanssa tekemisissä olevien "ammattitauti". Jotenkin paperin käsittely hioo ihoa niin, että sormenpäiden harjanteet madaltuvat.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja epävarmuus omasta tekemisestä.
Onko sulla mtfr mutaatio?
Syö folaattia. Tai raskausajan multitabsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitsen paljon hiljaisuutta pitkin päivää. Jos joku puhuu ihan koko ajan eikä anna suunvuoroa, se kuormittaa, vaikka olisi oma perheenjäsen. En koskaan kuuntele radiota. Autossakin toivon, että välillä tulee hetkiä, että vain katsotaan maisemia eikä puhuta.
Hiljainen huone on minulle ihana paikka.
En tiedä, ehkä muilla on samaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun sormenpäät on täysin sileät. Arjessa näkyy erityisesti vaikeutena saada muovipusseja auki, kun ei ole mitään "tarttumapintaa" sormissa. Sormenjäljen ottaminen oli tosi hankalaa passia hakiessa ja virkailija meinasi oikeasti jo hermostua tilanteessa.
Tästäkö se johtuu :D en saa muovipusseja ikinä auki millään, käytän nykyään aina niitä kestohedelmäpusseja ihan senkin takia että ne saa helposti auki. Ihoni on todella kuiva ja sileä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korvani ja silmäni ovat niin eri tasossa, että silmä- ja aurinkolasien käyttäminen on hankalaa. Maskiaikaan maskit jäi aina vinoon ja valui toiselta puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti, enkä kaipaa uusia ystävyys- ja kaverisuhteita. Tästä huolimatta ihmiset yrittävät hartiavoimin ystävystyä kanssani.
Harrastuksissa tapaan mielelläni uusiakin ihmisiä, mutta minulla ei ole pienintäkään halua alkaa kahvittelemaan tai soittelemaan kenenkään kanssa. Tätä ei ymmärretä, vaan koen ihmisten loukkaantuvan, kun ei heidän läheisempi tuttavuutensa "kelpaa".
Sama! Tätä olin tulossa sanomaan! On kauheaa, jos vaikka juttelunaapuri pyytää puhelinnumeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsen paljon hiljaisuutta pitkin päivää. Jos joku puhuu ihan koko ajan eikä anna suunvuoroa, se kuormittaa, vaikka olisi oma perheenjäsen. En koskaan kuuntele radiota. Autossakin toivon, että välillä tulee hetkiä, että vain katsotaan maisemia eikä puhuta.
Hiljainen huone on minulle ihana paikka.En tiedä, ehkä muilla on samaa.
Mulle ilmaantui sama ominaisuus vuosien pitkittyneen stressin seurauksena, mutta lopulta huomasin lisää outouksia, jotka yhteenlaskettuna taitavatkin olla autismia! :D
Silmäripseni kaartuvat usein silmää kohti ja tökkivät silmämunaa ilkeästi. Osa ripsistä kihartuu ikään rullalle kasvaessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viesteihini ja sähköposteihini ei vastata. Ärsyttävää ja toistuu niin paljon ja jopa tuntemattomien kanssa, että ei voi olla vaan sitäkään että kaikki inhoaa minua tai jotain.
Minulla sama! Kaikissa ryhmäkeskusteluissa muille vastataan samantien, kun minä sanon tai kysyn jotain koko ryhmä hiljenee. Sähköposteihini ei vaan vastata, opiskeluaikoihin esim. laitoin neljälle opettajalle sähköpostia samaan aikaan, en samasta asiasta mutta kuitenkin. Eka vastaus oli kahden viikon päästä saapunut "pahoittelut, viesti meni jotenkin ohi" viesti.
Täällä myös! En saanut opiskeluaikaan opiskelijoiden ryhmäkeskustelussa yhtään vastausta viesteihini. Kaikille muille vastattiin heti saman päivän aikana, jopa monen ihmisen toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Pimeänpelko on aika tavallista, mutta minulla se on lamauttavaa. Vaikka tiedän, että olen aivan varmasti yksin lukkojen takana, nukkumaanmeno on vaikeaa, kun pitäisi sammuttaa valoja huoneesta, jonka valot eivät toimi kaukosäätimellä. Peiton alla sängyssä en enää pelkää mitään.
Tähän kai liittyy se, että en siedä tyhjää tilaa selkäni takana. Pyrin olemaan kaikkialla selkä seinää vasten. Toimisto tai olohuone, jossa ovi on selän takana, on kauhistus.
Kaiken kukkuraksi en tiedä, mitä pelkään. Pääsääntöisesti ei ole syytä pelätä ihmisiä tai eläimiä, enkä ole uskonnollinen tai usko mihinkään muuhunkaan yliluonnolliseen. Olen melkein kuusikymppinen, ja pimeänpelko on ollut kiusanani niin kauan kuin muistan.
m56, ja yövalo aima yksin nukkuessa.
Vierailija kirjoitti:
Silmäripseni kaartuvat usein silmää kohti ja tökkivät silmämunaa ilkeästi. Osa ripsistä kihartuu ikään rullalle kasvaessaan.
Rönsyilevät kulmakarvat laseja laittaessa saattavat myös tökätä silmään.
Kassajonon hikoilu. Vaikka mikä market niin aina näyttää että olen ainoa kassajonon tosihikinen jonottaja. Vaikka en ole edes ainoa lihava, niin jotenkin muut osaavat olla niin prkleen kasteenraikkaita ja mulla hiki valuu pitkin naamaa, niskaa jne.
Olen introvertti, enkä kaipaa uusia ystävyys- ja kaverisuhteita. Tästä huolimatta ihmiset yrittävät hartiavoimin ystävystyä kanssani.
Harrastuksissa tapaan mielelläni uusiakin ihmisiä, mutta minulla ei ole pienintäkään halua alkaa kahvittelemaan tai soittelemaan kenenkään kanssa. Tätä ei ymmärretä, vaan koen ihmisten loukkaantuvan, kun ei heidän läheisempi tuttavuutensa "kelpaa".