Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet, jos näet työkaverilla vanhoja viiltelyarpia?
05.05.2023 |
Itselläni vanhoja arpia, joita ei voi olla huomaamatta. En ole ajatellut arpia enää vuosikausiin, mutta työskentelen nykyään ns. vaativassa asiantuntijatyössä ja olen huomannut, että peittelen käsiäni tietoisesti jatkuvasti.
Kommentit (100)
Tulisin surulliseksi, jos näkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viitsi ajatella vaan kysyn että mistä arvet ovat tulleet.
Vierailija kirjoitti:
Tulisin surulliseksi, jos näkisin.
Mikä sinut tekee siitä surulliseksi?
No itse pidän pitkähihaisia paljon tästä syystä töissä, mulla on ollut vaikea nuoruus, mutta toisaalta en haluaisi sitä kaikille kertoo...
Vierailija kirjoitti:
En viitsi ajatella vaan kysyn että mistä arvet ovat tulleet.
Miksi? Haluat nolata?
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisin surulliseksi, jos näkisin.
Mikä sinut tekee siitä surulliseksi?
Se tieto, että hän on kokenut jotain vaikeaa.
Ajattelen, että on uskomattoman vahva, kun on lopulta selvinnyt kovasta henkisestä kivusta. Se siellä taustalla nimittäin on ollut. Toivon myös, että nykyään on parempi olla kaikin puolin. Mutta en kommentoisi mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki arvet eivät näy. En muuttaisi suhtautumistani.
Tsemppiä aloittajalle. Pukeudu juuri niin kuin haluat, ei sitäkään tarvitse hävetä, jos haluat peittää jäljet.
Ei kuulu mulle toisen arvet mistä ne johtuu
Nostaisin hattua että on pystynyt jättämään ikävät asiat taakseen ja on nyt työskentelee asiantuntija tehtävissään
Hyvin tsempattu 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ajattele sen kummempaa. Ensimmäisen kerran huomatessani totean ehkä mielessäni, että aha, hänellä on arpia.
En oikeastaan mitään. Itsellänikin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. Olen asiantuntijatehtävässä sote alalla. Nuoruuden masennus jätti jäljet. En häpeile, en edes muista piilotella. Elämä teki minusta sen mitä olen.
Peittelen käsiä mahdollisimman paljon juuri siitä syystä kun reaktiot ovat laidasta laitaan. Joskus tulee tilanteita kesäisin kun joku kysyy eikö sulla tule kuuma. Ei, mulla on aina vilu😎
Reaktioita on ollut tuijotus (inhottavaa), kysely mistä tulleet ja kauanko aikaa on siitä, alkavat puhumaan että hienoa kun olet selvinnyt, halaus yms.
Olisiko teille mahdoton ajatus olla neutraali, ketkä niitä arpia ihmettelee? Silloin minäkin voisin olla T-paidassa kesäisin fyysisessä työssä eikä tukehtua kuumuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peittelen käsiä mahdollisimman paljon juuri siitä syystä kun reaktiot ovat laidasta laitaan. Joskus tulee tilanteita kesäisin kun joku kysyy eikö sulla tule kuuma. Ei, mulla on aina vilu😎
Reaktioita on ollut tuijotus (inhottavaa), kysely mistä tulleet ja kauanko aikaa on siitä, alkavat puhumaan että hienoa kun olet selvinnyt, halaus yms.
Olisiko teille mahdoton ajatus olla neutraali, ketkä niitä arpia ihmettelee? Silloin minäkin voisin olla T-paidassa kesäisin fyysisessä työssä eikä tukehtua kuumuuteen.
Lisään vielä että otan asian itse puheeksi jos niin tahdon. Joka kerta kun arpia huomioidaan on kuin menneisyys revittäisiin auki uudestaan. Haavat ovat ulkoisesti parantuneet, mutta ei vielä ole tarpeeksi vahva ihmisten reaktioille. Kaupungilla kyllä voi olla ne esillä tai tuttujen seurassa. Työelämä muutenkin raakaa että mieluummin peitän nuo.
en lähde ajattelemaan mitään, tai siis kuvittelemaan tai luulottelemaan mitään. minusta on junttimaista alkaa keksiä selityksiä toisen toiminnalle, teoille tai toisen kehon ominaisuuksille, kun ne voi kysyä häneltä itseltään (ja jos ei voi, niin sitten ei ole myöskään syytä alkaa keksiä selityksiä)
Jos työkaveri näkee, että minä näin, niin sitten saatan sanoa hänelle siitä jotain, esimerkiksi "sori, että jäin tuijottamaan jne..." tai jos on hyvä työtoveri ja tunnetaan pitkän ajan takaa, niin saatan vaikka kohteliaasti kysyä niistä sen mukaan millainen persoona työkaveri on (jotainhan kuitenkin pitää sanoa, jos huomaa, että toinen huomasi, että toinen huomasi)
Sellaiset ohuet viiltoarvet saa hyvin häivytettyä mikroneulauksella, ihan kunnon pitkillä piikeillä siis. Rullia saa mm. amazonista. Nimim. kokeilin ja toimii.
Olen nähnytkin. Ajattelin että hän on joskus viillellyt. En kysynyt mitään, enkä ajatellutkaan asiaa sen jälkeen, eivät hänen yksityisasiansa kuulu minulle.
Vierailija kirjoitti:
Peittelen käsiä mahdollisimman paljon juuri siitä syystä kun reaktiot ovat laidasta laitaan. Joskus tulee tilanteita kesäisin kun joku kysyy eikö sulla tule kuuma. Ei, mulla on aina vilu😎
Reaktioita on ollut tuijotus (inhottavaa), kysely mistä tulleet ja kauanko aikaa on siitä, alkavat puhumaan että hienoa kun olet selvinnyt, halaus yms.
Olisiko teille mahdoton ajatus olla neutraali, ketkä niitä arpia ihmettelee? Silloin minäkin voisin olla T-paidassa kesäisin fyysisessä työssä eikä tukehtua kuumuuteen.
kyllähän niihin katse nauliintuu, jos niitä näkee, mutta ei niille tosiaan tarvitse mitään selityksiä alkaa keksiä. kysyy sitten toiselta tai ei. Ne on ehklä helpompi jättää huomiotta sitten kun on yhden kerran ne nähnyt - ei enää yllätä sitten nähdä arpista kättä.
tiesittekö muuten, että markkinoilla on meikkivoiteen tapaisia voiteita, joilla voi peittää arvet? Tatuointejakin voi peittää meikkivoiteilla eikä sitten kukaan näe mitään- Arpien kohdalla tietysti ne voi helpommin nähdä, jos arpikudos on pahasti koholla.
Katsoisin että on varmaan ollut haastava teini-ikä. Kaikki tuntemani ihmiset, joilta löytyy viiltelyarpia, ovat olleet tekojen aikaan teinejä.
Että hänellä on ollut elämässään raskas kausi.