Lue keskustelun säännöt.
Työkaverilla selkeitä muistiongelmia - Miten otan puheeksi
05.05.2023 |
Olemme alle viisikymppisiä... no justiinsa sitä vaativaa asiantuntijatyötä tekeviä korkeakoulutettuja.
Olen kuluneen vuoden aikana kiinnittänyt huomiota siihen, että yksi tiimissäni työskentelevistä ei muista asioita. Työasioissa tämä ei niinkään tule esiin, hoitaa siis hommansa ihan OK, mutta muuten ja muista asioista puhuttaessa kyllä. Hän esimerkiksi kertoo jatkuvasti samoja juttuja uudelleen ja uudelleen kahvipöydässä, sellaisia tarinoita jotka minä ainakin olen kuullut jo pari kertaa esim. jostain hassusta tapahtumasta entisessä työpaikassa tai mökkireissun onnettomuudesta.
Olemme pitkäaikaisia työkavereita ja ihminen on kiva, joten olemme kertoneet myös henkilökohtaisempia asioita toisillemme esim. minä vakavasta kroonisesta sairastumisestani ja hän lapsensa vaikeista ongelmista. Nyt olen tajunnut, että hän ei muista näitä asioita. Ihmettelin, kun käyttyityi ja kyseli omituisia, ja sitten ymmärsin ettei hän muista esim. kertoneensa minulle pitkään ja tunteikkaasti lapsensa tilanteesta. Vaikka siis paljon puhuimme siitä. Tämä ehkä hätkähdytti eniten.
Nyt mietinkin, että miten tällaisen asian voi ottaa puheeksi ja pitäisikö minun kysyä siitä häneltä itseltään vai kertoa huolestani esihenkilölle vai mitä ihmettä? Vai antaa asian olla?
Kommentit (20)
Esihenkilölle kertominen ensin on vähän mulkku siirto jos et ole kysynyt ensin henkilöltä itseltään onko tämä tietoinen tai huomannut tällaista asiaa. Jos se vaarantaa suoraan jonkun turvallisuutta niin sitten toki molemmille kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tieto työnantajalle. Hänen tehtävä on ohjata työterveyteen.
Hän voi kertoa noita asioita niin monelle, että ei muista kelle on mitäkin kertonut.
No miten hän reagoi, kun sanot, että joo siehän kerroitkin tuosta viime kerralla.
No vaikuttaako tuo hänen työhönsä, jos mietit esihenkilölle puhumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän oikein teette työksenne, jos työpaikalla voi muistamaton työssä pärjätä, vaikka ei muista kerrottuja asioita?
Vai olisko vain niin, ettei häntä kiinnosta juuri sinun asiasi niin paljon, että ne pysyisivät muistissa? Kiinnostus nimittäin vaikuttaa siihen, mitä ihminen muistaa.
Minullakin eräs vuodesta toiseen kysyy nimeäni, kun ei kuulemma ikinä muista sitä. Se kertoo minulle siitä, etten ole mikään olellinen ihminen hänen arvoasteikollaan. Itsekin osaan esittää kiinnostusta, vaikka ei yhtään kiinnosta, enkä sitten muista puoliakaan jonkun kertomasta, koska ei kerran oikeasti kiinnostanut, enkä jaksanut sen takia hyvin kuunnella.
Ehkäpä sosiaaliset suhteet puolituttuihin ei vaan ole hänelle niin tärkeitä ja siihen liittyvät asiat unohtuu helposti, vaikka hän olisikin puhelias ekstrovertti. Hmm, itseasiassa jotkut ekstrovertit nimenomaan toistaa itseään kun pitää päästä olemaan äänessä vaikka ei olekaan mitään asiaa. Tai hän säästää muistiaan tärkeämpiin asioihin, kuten niihin töihin. Te ootte vaan erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus teini-ikäisenä odotin kaverini kanssa bussia. Näin tien toisella puolella samassa puuhassa yhden mielenkiintoisen näköisen nuoren miehen ja ajattelin, että pitää sanoa asiasta kaverille. Sanoin, ja kaverini vastasi, että tuo oli jo kolmas kerta, kun kerroin asian. En aina muista, olenko ajatellut jotain vai olenko jo sanonut sen ääneen.
En osaa auttaa, mutta asiasta on omakohtaista kokemusta niin, että rupesin epäilemään esihenkilöni - ison firman yksikön johtajan - muistia. Se tuntui aika hurjalta, kun koko ajan työssä tuli vastaan asioita, että oli antanut samoja tehtäviä tehtäväksi useille ihmisille tai että juuri eilen keskusteltiin pitkään asiasta X ja päätettiin, miten toimitaan ja seuraavana aamuna hän kävelee työhuoneeseeni ja rupeaa selittämään samasta asiasta ja on aivan eri mieltä kuin eilen, eikä selkeästi muista yhtään eilisen keskusteluamme.
Kun kyseessä oli suhteellisen tuore esihenkilö, niin tilanne oli tosi vaikea. En tiennyt, kenen pakeille olisi asiassa pitänyt muka mennä.
Asia ratkesi itsekseen, kun kyseinen pomo ei onneksi vuotta kauempaa pestissä viihtynyt.
Mutta nyt, kun väestö vanhenee ja keski-ikäistenkin muistisairaudet yleistyvät koko ajan, niin tämä voi olla kohta aika iso asia työpaikoilla ja työterveydenhuollossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos puhuu monelle, niin on normaalia, ettei muista, että on kertonut juuri sinulle. Tätä tapahtuu esim reilu 30- vuotiaan pomoni kanssa. Jos hän alkaa kertomaan minulle samaa kuin aiemmin, niin sanon hänelle heti, että puhuimme tästä jo viime viikol!a.
Riippuu millaisia muistiongelmia. Voit lähteä MMSE:stä, jos haluat https://www.terveysportti.fi/xmedia/extra/ykt/mmse-lomake.pdf
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastoin yleistä käsitystä muistisairauden ensimmäiset oireet eivät ollenkaan aina ole selkeää muistamattomuutta. Usein ensin tulee sen sijaan erilaisia käytännön toimien vaikeuksia ja aloitekyvyttömyyttä. Ennen helposti sujunut ja mieluisa asia onkin äkkiä hankala ja sellainen josta ei enää välitä. Henkilö myös alkaa monesti kompensoimaan vaikeuksiaan keksimällä uusia tapoja tehdä asioita ja kehittämllä uusia ja vähän kummallisia rutiineja.
En siis ole ollenkaan varma onko kyseessä muistisairaus vaan kyse voi olla monesta muusta asiasta. Lievimmillään hänellä on mielessään joku aika iso asia joka vie hänen keskittymiskykynsä muiden ihmisten asioihin.
Pakko olla provo, ei kai kukaan voi olla noin ääliö kuin ap esittää olevansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtaosa meistä toistaa juttuja, kun puhumme samoja asioita eri ihmisille.
Työstressi saa minut unohtamaan melkein kaiken, mikä hävettää.
Minulla on sama ongelma mieheni kanssa, muisti tuntuu rappeutuvan päivä päivältä. Hän ei itse tunnista tilannetta, vaan suuttuu silmittömästi, jos mainitsen asiasta. En ymmärrä miten saisin hänet lääkäriin. Onnettomana kuuntelen kun hän kertoo esim. puhelimessa samat asiat samoille ihmisille joka puhelun aikana.
En usko että tuo johtuu muistamattomuudesta, ennemminkin välinpitämättömyydestä. Jos itse ei koskaan kuuntele muita, olettaa ettei häntäkään kuunnella. Ja tuo myös, ettei muista mitä on kertonut kenellekin. Unohtamatta sitä, että toiset nyt vaan muistaa paremmin asiat kuin toiset.
Heh! "Vaativaa asiantuntijatyötä". Käytännössä siis vain silkkaa käsien heiluttelua ja hienojen sanojen käyttöä, joiden merkitystä itsekään ei täysin ymmärrä.
Merkillinen harhakäsitys ettei muistisairauteen sairastuva huomaisi itse ongelmaa vaan siitä pitää lähipiirin vaivihkaa keskustella selän takana, vai mitä oletatte ihmisen ajattelevan jos etsii auton avaimiaan aamulla koko huushollista että mihinkäköhän ne oikein jätti eilen.
Voin vain kuvitella kuinka AP marssii esimiehensä luokse ja alkaa valittamaan esimiehelle kuinka työkaveri ei muistanut hänen hassua tapahtumaansa entisessä työpaikassa.
Jospa työkaverisi on uupunut, lähde siitä varovasti liikkeelle.