Uusperheen erilaiset ruokailutottumukset
Olen seurustellut nyt muutaman vuoden ajan ihanan miehen kanssa. Meillä on kummallakin yksi päiväkoti-ikäinen lapsi. Olemme puhuneet yhteenmuutosta, mutta minua mietityttää yksi asia. Ei niin, että se estäisi yhteenmuuton, mutta varmasti vaikuttaa yhdessä asumiseen. Meillä nimittäin on hyvin erilaiset ruokailutottumukset. Syön lapseni kanssa säännöllisesti, monipuolisesti ja teen ruuat itse. Joskus käymme pizzalla tai hampparilla, mutta ei joka viikko. Miesystäväni taas ostaa kotiinsa suurimmaksi osaksi pelkkää valmisruokaa, joka on lähinnä pizzaa ja mikrohamppareita. Jos tekee joskus ruokaa niin se on makkaraa ja ranskalaisia tms. Kasviksia tai hedelmiä ei osta ikinä. Ja heillä ei oikeastaan syödä illalla ruokaa yhdessä, kun kumpikin syö esimerkiksi sen mikrohampparin kun sattuu olemaan nälkä.
Tämä on vaikea yhtälö enkä voi vaatia heitä terveellisempään elämään, mutta toivon myös että oma lapseni ei omaksu noin epäterveellistä ruokavaliota. Myös siinä mielessä tämä voi aiheuttaa haasteita että rahaa menee tolkuttomasti jos lapseni kanssa syömme tavallista ruokaa ja miesystäväni lapsensa kanssa ostaa kalliita kerran syötäviä ruokia. Täytynee sitten vain tehdä niin että kumpikin ostaa omat ruokansa, mutta se tuntuu kurjalta kun haluaisin että olisimme ns. yhtä ja samaa perhettä ja söisimme päivän menojen päätteeksi yhdessä hyvän aterian saman pöydän ääressä.
Kommentit (36)
Olen itse uusperheellinen ja näen tämän perhemuodon ratkaisukeskeisesti. Asioihin etsitään ratkaisut. Eli jos minulla olisi ollut tuo tilanne, niin minä tekisin kaiken ruoan.
Mitä tämä mielikuvitus prinssi on sanonut, kun olet tästä hänen kanssaan keskustellut.
Olet ollut hänen kansaan muutaman vuoden, eikä tämä ole ollut aiemmin ongelma?
Eikös tuo ole joillekin miehille ihan tyypillistä laiskuutta ruuanlaiton suhteen? Varmasti söisivät paremmin, jos joku muu tekisi ruuan valmiiksi nenän eteen. Ja ei, eivät kaikki miehet ole tuollaisia. Omani ei ainakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo nyt ole jo iso sellainen kuuluisa red flag?
Mielestäni ei, koska toiselta kantilta ajateltuna kyse on vain ruoasta. Rakastan miesystävääni todella paljon ja meillä on niin ihanaa yhdessä, niin lasten kanssa kuin ilmankin. Hänellä vain on erilaiset elintavat joita minun on vaikea hyväksyä, koska on myös huoli hänen ja lapsensa terveydestä.
-ap
Miehesi ei ole keittiövelho. Luulen, että kun muutatte yhteen ja tod.näk sinä vastaat pääosin perheen ruokahuollosta, niin kyllä ne terveellisemmät ruuatkin käy. Valmiiseen ruokapöytään istuisi kuka hyvänsä. Pikkujuttuja koko ruoka. Älä sen takia hylkää hyvää miestä.
No sano sille että yhteenmuuton edellytys on terveelliset yhteiset ateriat ja et halua että oma lapsesi omaksuu huonoa syömistä. Mikset puhu hänelle??
Oletko sitten valmis siihen, että yhdessä asuessa sinä teet KAIKKI ruoat aina ja ikuisesti. Et voi lähteä lomalle etkä jättää omaa lastasi miehen kanssa, koska hän ei tulisi saamaan terveellistä ruokaa. Luulen, että tuossa tilanteessa yhteenmuutto ei ehkä kuitenkaan ole järkevä ratkaisu. Ajattele nyt sitten myös oman lapsesi parasta. Miksette voi vaan jatkaa kuten aiemminkin? Varmasti lapsillekin parempi ratkaisu näin.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sitten valmis siihen, että yhdessä asuessa sinä teet KAIKKI ruoat aina ja ikuisesti. Et voi lähteä lomalle etkä jättää omaa lastasi miehen kanssa, koska hän ei tulisi saamaan terveellistä ruokaa. Luulen, että tuossa tilanteessa yhteenmuutto ei ehkä kuitenkaan ole järkevä ratkaisu. Ajattele nyt sitten myös oman lapsesi parasta. Miksette voi vaan jatkaa kuten aiemminkin? Varmasti lapsillekin parempi ratkaisu näin.
Höpö höpö, 10 vuotta ja lapsi osaa itsekin tehdä ruokaa jos äiti on pois. Lisäksi jääkaappiin ja pakastimeen voi tehdä valmiiksi ruokia matkan ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sitten valmis siihen, että yhdessä asuessa sinä teet KAIKKI ruoat aina ja ikuisesti. Et voi lähteä lomalle etkä jättää omaa lastasi miehen kanssa, koska hän ei tulisi saamaan terveellistä ruokaa. Luulen, että tuossa tilanteessa yhteenmuutto ei ehkä kuitenkaan ole järkevä ratkaisu. Ajattele nyt sitten myös oman lapsesi parasta. Miksette voi vaan jatkaa kuten aiemminkin? Varmasti lapsillekin parempi ratkaisu näin.
Minulla on mies, joka ei tee ruokaa. Minä hoidan ruokahuollon.
Kun olen matkalla, niin ostan sitä valmisruokaa lapsille, ja mies hakee noutoruokaa. Ei ne lapset siihen kuole.
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo ole joillekin miehille ihan tyypillistä laiskuutta ruuanlaiton suhteen? Varmasti söisivät paremmin, jos joku muu tekisi ruuan valmiiksi nenän eteen. Ja ei, eivät kaikki miehet ole tuollaisia. Omani ei ainakaan ole.
Tämä ei ole sukupuolisidonnainen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo ole joillekin miehille ihan tyypillistä laiskuutta ruuanlaiton suhteen? Varmasti söisivät paremmin, jos joku muu tekisi ruuan valmiiksi nenän eteen. Ja ei, eivät kaikki miehet ole tuollaisia. Omani ei ainakaan ole.
Tämä ei ole sukupuolisidonnainen asia.
Ei, mutta todennäköisemminnse on mies, joka ei tee ruokaa.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei ole keittiövelho. Luulen, että kun muutatte yhteen ja tod.näk sinä vastaat pääosin perheen ruokahuollosta, niin kyllä ne terveellisemmät ruuatkin käy. Valmiiseen ruokapöytään istuisi kuka hyvänsä. Pikkujuttuja koko ruoka. Älä sen takia hylkää hyvää miestä.
Rintarinnan, kumpikin omia vahvuuksia käyttäen. Kukaan ei meistä ei ole virheetön, että voisi vaatia toiselta täydellisyyttä. Voimme vain valita sen kuka on sen arvoinen, että pidämme hänet meidän elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo ole joillekin miehille ihan tyypillistä laiskuutta ruuanlaiton suhteen? Varmasti söisivät paremmin, jos joku muu tekisi ruuan valmiiksi nenän eteen. Ja ei, eivät kaikki miehet ole tuollaisia. Omani ei ainakaan ole.
Tämä ei ole sukupuolisidonnainen asia.
Ei, mutta todennäköisemminnse on mies, joka ei tee ruokaa.
Eri
Älä jaksa olla lapsellinen.
Tehkää jako, sinä teet ruoan ja mies tekee vastaavasti jotain muuta kotityötä aina.
Jos ei vaan osaa tehdä ruokaa tai ei halua. Kalliiksi se tulee kyllä, varsinkin teinien kanssa.
Meillä ollut kohta 20v näin. Teen ruoat ja mies ostaa kaikkea valmista. Taivastelee ruokalaskua ja minä hänen ostamien ruokien epäterveellisyyttä. Mikään ei muutu hänen käytöksessä. Joten ranskalaisia paistelee itselleen, ostaa 6-8 euron valmiita ruokia jne. Lapsille ostelee jäätelöitä ym tuutteina, puikkoina ym 3 e kpl. Valmiita voileipiä 4-5 e kpl jne.
Siirryin siihen jo kauan sitten et kaupassa ostan mitä itse haluan ja maksan vain ne. Hän maksaa omat valinnat. Tulot meillä ok, pahempi olisi jos rahat ei riittäisi loppukuusta. Mutta näillä mennään näemmä.
Mun eksän äiti oli sellainen, että se ei ikinä laittanut ruokaa. Tai no viikonloppuisin laittoi, kerran päivässä, kun lapset ei koulussa saaneet sapuskaa. Muuten mun ex ja sen sisarus elivät mikropizzalla ja hamppareilla jne. Hedelmiä oli tarjolla banaaneja ja vihanneksista kurkkua. Kaikki söis silloin kun oli nälkä, eli yhteisiä ruokahetkiä ei siinä perheessä vietetty kuin viikonloppuisin lounaalla.
Sekä ex että sen sisarus on nyt aikuisena terveitä ja menestyviä aikuisia. Niin ja ihan normaalipainoisia molemmat, paitsi nyt kun alkaa olla ikää jo 40, niin sellasta keski-ikäisille tyypillistä tukevoitumista on molemmissa havaittavissa, mutta siitä tuskin voi enää äitiä ja mikropizzoja syyttää.
Loppupäätelmäni on se, että vaikka se terveellinen syöminen on tärkeää, niin ihmisestä voi tulla ihan tasapainoinen, mukava ja terve aikuinen, vaikka se olisi kasvanut syömällä eineksiä. Joka tapauksessa yhteen kun muuttaa, niin luulisi, että tapoja saatte yhdenmukaistettua.
Suostuuko mies ja sen lapsi luopumaan pizzasta ja hamppareista, vai haluaako ne edelleen syödä niitä ja sinä ja lapsesi syötte vieressä heidän mielestään pahaa ja tylsää kotiruokaa. Haluaako mies ja hänen lapsensa mitään yhteisiä ruokahetkiä vaan syödä vaikka telkkarin ääressä just silloin kuin huvittaa? Mitä jos sunkin lapsesi alkaa haluta syödä hampparia sohvalla?
Eikö tuo nyt ole jo iso sellainen kuuluisa red flag?