Uusperheen erilaiset ruokailutottumukset
Olen seurustellut nyt muutaman vuoden ajan ihanan miehen kanssa. Meillä on kummallakin yksi päiväkoti-ikäinen lapsi. Olemme puhuneet yhteenmuutosta, mutta minua mietityttää yksi asia. Ei niin, että se estäisi yhteenmuuton, mutta varmasti vaikuttaa yhdessä asumiseen. Meillä nimittäin on hyvin erilaiset ruokailutottumukset. Syön lapseni kanssa säännöllisesti, monipuolisesti ja teen ruuat itse. Joskus käymme pizzalla tai hampparilla, mutta ei joka viikko. Miesystäväni taas ostaa kotiinsa suurimmaksi osaksi pelkkää valmisruokaa, joka on lähinnä pizzaa ja mikrohamppareita. Jos tekee joskus ruokaa niin se on makkaraa ja ranskalaisia tms. Kasviksia tai hedelmiä ei osta ikinä. Ja heillä ei oikeastaan syödä illalla ruokaa yhdessä, kun kumpikin syö esimerkiksi sen mikrohampparin kun sattuu olemaan nälkä.
Tämä on vaikea yhtälö enkä voi vaatia heitä terveellisempään elämään, mutta toivon myös että oma lapseni ei omaksu noin epäterveellistä ruokavaliota. Myös siinä mielessä tämä voi aiheuttaa haasteita että rahaa menee tolkuttomasti jos lapseni kanssa syömme tavallista ruokaa ja miesystäväni lapsensa kanssa ostaa kalliita kerran syötäviä ruokia. Täytynee sitten vain tehdä niin että kumpikin ostaa omat ruokansa, mutta se tuntuu kurjalta kun haluaisin että olisimme ns. yhtä ja samaa perhettä ja söisimme päivän menojen päätteeksi yhdessä hyvän aterian saman pöydän ääressä.
Kommentit (36)
Tunnistan ap:n, hän keksii näitä hatustaan, mutta vastaan silti:
Älkää ihmiset pakottako lapsianne asumaan heille vieraiden aikuisten ja lasten kanssa "uusperheessä". Ehditte muuttaa yhteen sitten, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap:n, hän keksii näitä hatustaan, mutta vastaan silti:
Älkää ihmiset pakottako lapsianne asumaan heille vieraiden aikuisten ja lasten kanssa "uusperheessä". Ehditte muuttaa yhteen sitten, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa.
Mistä sinä tiedät, mikä kellekin on hyvästä? itsestäni olisi ollut ihan kamalaa joutua elämään kaksin yh-äidin kanssa, jatkuvaa yksinoloa.
Onko mies aistiyliherkkä/nepsy ja syö siksi noin yksipuolisesti? Vai vain hieman laiska? Entä mikä on yleinen keskustelevuuden taso, joustavuus ja ongelmanratkaisukyky? Jos nämä ovat hyviä, niin ongelmia ei todennäköisesti tule. Mitä mies on sanonut kun olet ottanut asian esille?
Kannattaa sopia tarkkaan ennen mahdollista yhteenmuuttoa myös raha-asiat.
Yhteinen taloustili josta maksetaan kaikki talouden kulut.
Jos sinä otat vastuun ruokataloudesta, kalliiksi tulee miehesi tapa ostella kalleinta.
Tietysti jokaisella aikuisella/perheellä on omat arkitottumuksensa elämässä ennen yhteen muuttamista. Joku asuu yksiössä ja toinen maatalossa, yksi imuroi viikoittain ja toisella on roboimuri, yksi pyykkää perjantaisin ja toinen lauantaisin. Yhteen muutettaessa sovitetaan eri tavat yhteen ja luodaan uusia käytäntöjä, jotka toimivat siinä uudessa, muuttuneessa elämän- ja perhetilanteessa. Ei näissä taustapeileihin pidä katsella vaan eteenpäin. Käytännöt muovautuvat elämää elettäessä, eikä kaikkea voi kovin tarkasti suunnitella ja sopia etukäteen. Ruoka-asioiden järjestämisessäkin uuden perheen päivittäiset rytmit, menemiset, ja muut rutiinit sitten määrittävät paljon, kuka, mitä ja milloin tekee.
Toivottavasti ap ei ole sellainen jäykkä periaateihminen, joka vaatii muiden sopeutuvan siihen, kuinka hän on aiemmassa elämässään asiat tehnyt, eikä joustoa löydy. Jos näin olisi, yhteen muuttaminen ei ehkä ole toimiva idea, koska ruokailut nyt tuskin jäävät viimeiseksi pulmaksi. Uuteen meneminen vaatii aina kompromissihalukkuutta ja sopeutumiskykyä sekä vanhasta luopumista. Jos haluaa pitää väkisin kiinni kaikesta vanhasta, ei siinä ole tilaa uudelle.
Eikö mies suostu syömään tekemiäsi terveellisiä ruokia? Minä otin ruokavastuun ja kyllä kaikki ruoka lopulta kelpasi. Tykkään laittaa ruokaa, joten se ei ollut mikään ongelma.
Minkälainen mahtaa olla se ap:n "terveellinen ruoka"?
Muakin kiinnostaa, että mitä mies on mieltä tästä aiheesta. Jos on valmis alkamaan syödä kotiruokaa, ihan hyvin voi toimia. Helpostihan tuollaiseen tilanteeseen ajautuu, jos ei oikein osaa tehdä ruokaa ja arki on kiireistä. Mutta, jos on avoin yhteisille tervellisille kotiruokapäivällisille, asiat voivat toimia hyvinkin. Voi olla heille jopa ihan toivottu muutos.
Siis te ette ole juuri syöneet yhdessä tämän muutaman vuoden aikana, kun on noin erilaiset ruokailutottumukset? Miten te olette tapailleet ja miten tuo ruokailu on onnistunut tapailuvaiheessa?
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen mahtaa olla se ap:n "terveellinen ruoka"?
No ainakin näkyy olevan kasviksia ja hedelmiä.
Kai se miehen lapsi päiväkodissa syö muuta kuin hamppareita? Olisit kirjoittanut, että lapset on teinejä niin tämä olisi ollut jotenkin uskottava juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen mahtaa olla se ap:n "terveellinen ruoka"?
No ainakin näkyy olevan kasviksia ja hedelmiä.
Sehän jo riittääkin :)
Olette seurustelleet muutaman vuoden ja lapset edelleen päiväkodissa. Oletan että lapset on puolet ajasta sillä toisella vanhemmallaan.
Miten syötte kun olette kaikki yhdessä?
Mies taitaa olla aika nuori?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo ole joillekin miehille ihan tyypillistä laiskuutta ruuanlaiton suhteen? Varmasti söisivät paremmin, jos joku muu tekisi ruuan valmiiksi nenän eteen. Ja ei, eivät kaikki miehet ole tuollaisia. Omani ei ainakaan ole.
Tämä ei ole sukupuolisidonnainen asia.
Ei, mutta todennäköisemminnse on mies, joka ei tee ruokaa.
Eri
Älä jaksa olla lapsellinen.
Oma kokemus ja omat havainnot ympäristöstä on lapsellisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen mahtaa olla se ap:n "terveellinen ruoka"?
No ainakin näkyy olevan kasviksia ja hedelmiä.
Sehän jo riittääkin :)
Sanottiinko siinä, ettei sitten mitään muuta syö. Onhan se hyvä, että ruokavalioon kuuluu myös kasvikset ja hedelmät. Kuulostaa perus lautasmallilta varmaan.
Parisuhteessa joutuu aina tekemään kompromisseja ja etsimään se kultaisenkeskitien. Nyt on yhteen menemässä kaksi ääripäätä, toisen pitää oppia relaamaan ja toisen relaamaan vähemmän. Outoa, ettei vuosien yhdessä olon aikana asiasta ole muka aiemmin keskusteltu. Ei kannata pitää kiirettä sen yhteen muuton kanssa, jos ei ole vielä edes ollut vähän pidempään samoissa tiloissa sitä päivittäistä arkea.