Anoppi + uusperhe
Ongelmana on, että miehen äiti on elänyt koko elämänsä ydinperhenormimaailmassa ja sabotoi siksi perhettämme (luultavasti tätä itse tajuamatta).
Kotona olemme miehen kanssa tasavertaisesti perheen aikuisia. Jos minä sanon vaikka ettei saa ottaa enää kolmatta munkkia, lasten on turha mennä isin luo pyytämään sitä. Mieheni sanoisi vaan, että kuulitte mitä X sanoi.
Anoppi taas ei välitä minun sanomisistani vaan pyörtää päätöksiäni lasten edessä. Jos huomautan asiasta, hän sanoo, että lopullisen päätöksen asiasta tekee tietenkin mieheni. Tai että voidaan soittaa äidille ja kysyä hänen mielipidettään. Nämä asiat hän sanoo ihan viattoman kuuloisesti.
Hän ei ymmärrä, että perheemme dynamiikan kannalta on huono asia, jos hän viestittää käytöksellään lapsenlapsilleen, ettei minun mielipiteelläni ole väliä.
Mummolareissujen jälkeen lapsille jää päälle sellainen käytös hetkeksi, että he saattavat esimerkiksi huijata, että "isi sanoi, että mulle pitää ostaa suklaata". Tai "äiti sanoi, että mun ei tarvii laittaa takkia". Eli he yrittävät saada asioita isän ja äidin auktoriteettiin vedoten. Nämä vetoamiset eivät tietenkään mene läpi, mutta on raskasta kun pitää aina uudestaan ja uudestaan näyttää lapsille kaapin paikka.
Tuntuu myös hassulta, että ollaan oltu naimisissa jo neljä vuotta ja silti anoppi kysyy yhä minun edessäni lapsilta, että oletteko muuten X-lomalla isin luona. Ymmärrän, että näin helposti sanotaan, mutta itselleni tulee tästä outo olo. Ikään kuin minä en asuisi ollenkaan kodissamme.
Minulla on usein miehen vanhemmilla niin ulkopuolinen olo, etten haluaisi enää edes mennä sinne. Mutta jos kävisimme harvemmin, lapset eivät näkisi isovanhempiaan niin usein. Se ei ole mikään vaihtoehto, että mies menisi lasten kanssa ja jäisin kotiin. Teemme asioita perheenä.
Onko joku kokenut vastaavaa? Miten ratkaisitte tilanteen?
Kommentit (52)
Hah, meillä anoppi aina kehuu minulle miehen ex-vaimoa miten esimerkillinen äiti ja hyvä ihminen hän on. Jännä juttu että oli eri mieltä silloin kun hän oli vielä kuvioissa mukana :D
Hankkikaa yhteinen lapsi? Siinä kohtaa anopin näkökulma muuttuu.
Tämä on miehen asia hoitaa. Kumpikin laittaa omat sukulaiset kuriin.
No niinhän se onkin, että lasten äiti päättää omista lapsistaan ja hänen tahtonsa todellakin menee miehen uuden kumppanin tahdon edelle. Lapsia koskevissa asioissa siis. Ne ovat hänen lapsiaan, eivät sinun.
Pikemminkin korjausta asenteisiin tarvitsisivat tuollaiset naiset (ja miehetkin), jotka kuvittelevat saavansa jonkun kasvatusoikeuden ja määräysvallan toisen lapsiin sillä, että ovat lapsen isän kanssa suhteessa.
Siis jos anoppi kysyy lapsenlapsiltaan, että olettekos hiihtolomalla isin luona, niin sinulle tulee olo, että et asu kodissasi? Miksi ihmeessä? Vai eikö lapsilta saa kysyä heitä koskevista asioista, kaikki pitää hoitaa kauttasi? Ei ne lapset tule isälleen siksi, että sinä olet siellä, isä on heille perheen ainoa tärkeä aikuinen.
Me olemme ydinperhe, jossa asioita ei tehdä perheenä. Minä voin mennä lasten kanssa omille vanhemmille tai anoppilaan, mies voi tehdä samoin, joskus mennään koko porukka ja joskus vain mies ja esikoinen menevät mummolaan. Näin toimien perhe ei ole vankila, josta kukaan ei pääse mummolaan, jos kuopuksella on naapurissa kaverisynttärit.
Millä oikeudella sinä kiellät lapsia? Siis ihan oikeasti, jos lapset eivät ole pahanteossa, eivät tee mitään vaarallista tai laitonta, niin mistä saat oikeuden heitä kieltää?
Onko minkä ikäinen anoppi? Voisin oikein hyvin kuvitella, ettei minunkaan 70-vuotias äitini ymmärtäisi uusperhe-elämää. Koko ikänsä on ollut kotirouva saman miehen kanssa. Ei todellakaan hyväksy erilaisuutta eikä avioeroja ensinkään. Naimisissa olo tärkein asia maailmassa.
Nämä vanhat ihmiset eivät vain kykene ymmärtämään nykymaailmaa ja elävät henkisesti jossain 70-luvulla
Ajattelin kyllä jos menisikin jonkun miehen kanssa käymään ja katsoisi miten järkyttyisi.
M37
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella sinä kiellät lapsia? Siis ihan oikeasti, jos lapset eivät ole pahanteossa, eivät tee mitään vaarallista tai laitonta, niin mistä saat oikeuden heitä kieltää?
Niin meinaat, että puolison lapsi esimerkiksi haluaa syödä litran jäätelöä välipalaksi ja olet ainoana aikuisena paikalla niin ei saa kieltää koska biologista sidettä ei ole?
Tai naapurin lapsi kiipeää talon katolle ja olet ainoa joka huomaa, niin et saisi puuttua?
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella sinä kiellät lapsia? Siis ihan oikeasti, jos lapset eivät ole pahanteossa, eivät tee mitään vaarallista tai laitonta, niin mistä saat oikeuden heitä kieltää?
Noh, kyllä mun mielestä puolison lapsia saa kieltää. Aika paljon jää asioita vaarallisen, pahanteon ja laittoman ulkopuolelle jotka ei kuitenkaan ole ok.
Eroperheiden lasten mielessä perhe on tutkimusten mukaan biologiset vanhemmat, biologiset sisarukset ja lemmikit, on sitten avioero tullut vanhemmille tai ei. Lapset menevät nimenomaan isälle tai äidille. Se siellä asuva äidin puoliso Mika tai isän puoliso Satu on heille usein melko yhdentekevä. Eri asia on jos biologinen vanhempi on kuollut tai välit katkenneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella sinä kiellät lapsia? Siis ihan oikeasti, jos lapset eivät ole pahanteossa, eivät tee mitään vaarallista tai laitonta, niin mistä saat oikeuden heitä kieltää?
Niin meinaat, että puolison lapsi esimerkiksi haluaa syödä litran jäätelöä välipalaksi ja olet ainoana aikuisena paikalla niin ei saa kieltää koska biologista sidettä ei ole?
Tai naapurin lapsi kiipeää talon katolle ja olet ainoa joka huomaa, niin et saisi puuttua?
Tuossa ap:n tapauksessa paikalla oli muitakin aikuisia, joille herkuttelu oli OK, vain ap halusi sen kieltää siksi, että hän halusi sen kieltää. Tosin toisaalta: miksi sinä kieltäisin sen jäätelön syömisen, jos kukaan muu perheen aikuinen ei kieltäisi, jos olisi kotona lapsen kanssa.
Ymmärtääkseni katolle kiipeäminen on vaarallista ja sehän tuossa kysymyksenasettelussa jo rajattiin tämän ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Eroperheiden lasten mielessä perhe on tutkimusten mukaan biologiset vanhemmat, biologiset sisarukset ja lemmikit, on sitten avioero tullut vanhemmille tai ei. Lapset menevät nimenomaan isälle tai äidille. Se siellä asuva äidin puoliso Mika tai isän puoliso Satu on heille usein melko yhdentekevä. Eri asia on jos biologinen vanhempi on kuollut tai välit katkenneet.
Katselin siskontytön aikanaan piirtämää kuvaa perheestä, siinä oli isä, 2 lasta ja koira sekä pelkät ääriviivat naishahmosta eli leski-isä ja lapsensa, äiti haamuna mukana. Lasten isä meni naimisiin nykyisen vaimonsa kanssa 2 vuotta leskeksijäämisen jälkeen ja uusi vaimo toi mukanaan tyttären. Silti perhepiirrtoksissa heitä ei koskaan ollut. Eli juuri niin kuin kirjoitit: vain biologia merkitsi. Ja merkitsee edelleen, äitienpäivänä ei äitipuoli saa korttia.
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella sinä kiellät lapsia? Siis ihan oikeasti, jos lapset eivät ole pahanteossa, eivät tee mitään vaarallista tai laitonta, niin mistä saat oikeuden heitä kieltää?
Tämä on ihan totta. Ota rennosti. Ei sinun tarvitse hoitaa lapsia eikä huolehtia lapsista. He eivät ole sinun lapsiasi. Siinä anoppi on ihan oikeassa. Tee oma lapsi ja keskity hänen hyvinvointiinsa. Näin kaikki ovat onnellisia ja tyytyväisiä tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
No niinhän se onkin, että lasten äiti päättää omista lapsistaan ja hänen tahtonsa todellakin menee miehen uuden kumppanin tahdon edelle. Lapsia koskevissa asioissa siis. Ne ovat hänen lapsiaan, eivät sinun.
Pikemminkin korjausta asenteisiin tarvitsisivat tuollaiset naiset (ja miehetkin), jotka kuvittelevat saavansa jonkun kasvatusoikeuden ja määräysvallan toisen lapsiin sillä, että ovat lapsen isän kanssa suhteessa.
Eihän nyt joka ikisessä arkisessa asiassa voi soittaa biologiselle vanhemmalle tai olettaa sen lähemmän olevan saatavilla.
Laittaako Hannu-Tuulia takin, montako pullaa otetaan pöydässä, ostetaanko karkkia tai laitetaanko aurinkorasvaa ovat aika pieniä juttuja ja tuskin se ex haluaisi, että uusi puoliso soittaa jostain marketista, että saako nyt Hannu-Tuulia ostaa aakkosia pussin jos se toinen biologinen vanhempi on vaikka töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän se onkin, että lasten äiti päättää omista lapsistaan ja hänen tahtonsa todellakin menee miehen uuden kumppanin tahdon edelle. Lapsia koskevissa asioissa siis. Ne ovat hänen lapsiaan, eivät sinun.
Pikemminkin korjausta asenteisiin tarvitsisivat tuollaiset naiset (ja miehetkin), jotka kuvittelevat saavansa jonkun kasvatusoikeuden ja määräysvallan toisen lapsiin sillä, että ovat lapsen isän kanssa suhteessa.
Eihän nyt joka ikisessä arkisessa asiassa voi soittaa biologiselle vanhemmalle tai olettaa sen lähemmän olevan saatavilla.
Laittaako Hannu-Tuulia takin, montako pullaa otetaan pöydässä, ostetaanko karkkia tai laitetaanko aurinkorasvaa ovat aika pieniä juttuja ja tuskin se ex haluaisi, että uusi puoliso soittaa jostain marketista, että saako nyt Hannu-Tuulia ostaa aakkosia pussin jos se toinen biologinen vanhempi on vaikka töissä.
Entä jos opettelisi siihen, että lapsen vanhemmat ovat vastuussa niin ulkoilusta kuin karkeista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroperheiden lasten mielessä perhe on tutkimusten mukaan biologiset vanhemmat, biologiset sisarukset ja lemmikit, on sitten avioero tullut vanhemmille tai ei. Lapset menevät nimenomaan isälle tai äidille. Se siellä asuva äidin puoliso Mika tai isän puoliso Satu on heille usein melko yhdentekevä. Eri asia on jos biologinen vanhempi on kuollut tai välit katkenneet.
Katselin siskontytön aikanaan piirtämää kuvaa perheestä, siinä oli isä, 2 lasta ja koira sekä pelkät ääriviivat naishahmosta eli leski-isä ja lapsensa, äiti haamuna mukana. Lasten isä meni naimisiin nykyisen vaimonsa kanssa 2 vuotta leskeksijäämisen jälkeen ja uusi vaimo toi mukanaan tyttären. Silti perhepiirrtoksissa heitä ei koskaan ollut. Eli juuri niin kuin kirjoitit: vain biologia merkitsi. Ja merkitsee edelleen, äitienpäivänä ei äitipuoli saa korttia.
Jaa.
Minä ainakin piirsin perhepiirustuksiin äidin ja isän lisäksi myös äitipuolen. Samoin siskon, joka ei ole minulle biologista sukua.
Myös siskoni lapset piirtää perhettä esittäviin piirroksiinsa isän naisystävän.
Olisiko siis niin, että ihmiset toimiikin eri tavoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella sinä kiellät lapsia? Siis ihan oikeasti, jos lapset eivät ole pahanteossa, eivät tee mitään vaarallista tai laitonta, niin mistä saat oikeuden heitä kieltää?
Noh, kyllä mun mielestä puolison lapsia saa kieltää. Aika paljon jää asioita vaarallisen, pahanteon ja laittoman ulkopuolelle jotka ei kuitenkaan ole ok.
Miksi? Puoliso on vieressä, puolison vanhempi sanoo lapsille, että ottakaa jäätelöä ja sinä kiekaiset, että ei käy, söitte jo yhden keksin, enää ette ota jäätelöä.
Miksi toimit noin? Jos se ei ole sinulle OK, niin ei se tarkoita, etteikö se olisi laillista ja mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella sinä kiellät lapsia? Siis ihan oikeasti, jos lapset eivät ole pahanteossa, eivät tee mitään vaarallista tai laitonta, niin mistä saat oikeuden heitä kieltää?
Niin meinaat, että puolison lapsi esimerkiksi haluaa syödä litran jäätelöä välipalaksi ja olet ainoana aikuisena paikalla niin ei saa kieltää koska biologista sidettä ei ole?
Tai naapurin lapsi kiipeää talon katolle ja olet ainoa joka huomaa, niin et saisi puuttua?
Tuossa ap:n tapauksessa paikalla oli muitakin aikuisia, joille herkuttelu oli OK, vain ap halusi sen kieltää siksi, että hän halusi sen kieltää. Tosin toisaalta: miksi sinä kieltäisin sen jäätelön syömisen, jos kukaan muu perheen aikuinen ei kieltäisi, jos olisi kotona lapsen kanssa.
Ymmärtääkseni katolle kiipeäminen on vaarallista ja sehän tuossa kysymyksenasettelussa jo rajattiin tämän ulkopuolelle.
Ihmeellistä saivartelua, että miksi minä kieltäisin jotain jos se muille olisi ok. No en kieltäisi, mutta kun lapset kuule usein keksii kaikenlaista ja asioihin pitää ottaa kantaa ihan arkijärjen perusteella, kun jokaista skenaariota ei voi ennakkoon miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroperheiden lasten mielessä perhe on tutkimusten mukaan biologiset vanhemmat, biologiset sisarukset ja lemmikit, on sitten avioero tullut vanhemmille tai ei. Lapset menevät nimenomaan isälle tai äidille. Se siellä asuva äidin puoliso Mika tai isän puoliso Satu on heille usein melko yhdentekevä. Eri asia on jos biologinen vanhempi on kuollut tai välit katkenneet.
Katselin siskontytön aikanaan piirtämää kuvaa perheestä, siinä oli isä, 2 lasta ja koira sekä pelkät ääriviivat naishahmosta eli leski-isä ja lapsensa, äiti haamuna mukana. Lasten isä meni naimisiin nykyisen vaimonsa kanssa 2 vuotta leskeksijäämisen jälkeen ja uusi vaimo toi mukanaan tyttären. Silti perhepiirrtoksissa heitä ei koskaan ollut. Eli juuri niin kuin kirjoitit: vain biologia merkitsi. Ja merkitsee edelleen, äitienpäivänä ei äitipuoli saa korttia.
Jaa.
Minä ainakin piirsin perhepiirustuksiin äidin ja isän lisäksi myös äitipuolen. Samoin siskon, joka ei ole minulle biologista sukua.
Myös siskoni lapset piirtää perhettä esittäviin piirroksiinsa isän naisystävän.
Olisiko siis niin, että ihmiset toimiikin eri tavoin?
Toki voi olla. Tosin pääsääntöisesti perheeseen ei piirretä ns. ulkojäseniä kuin silloin, kun tiedetään, että huomiottajättämisestä seuraa rangaistus.
No juttelette anopille miehen kanssa. Just sanoit että teette asioita perheenä. Tekee varmaan hyvää kaikille oppia sanomaan ajatuksia. Vai onko vallalla tapa että muitakin kuin sinua vähätellään? Tsemppiä.