Lue keskustelun säännöt.
Anoppi + uusperhe
02.05.2023 |
Ongelmana on, että miehen äiti on elänyt koko elämänsä ydinperhenormimaailmassa ja sabotoi siksi perhettämme (luultavasti tätä itse tajuamatta).
Kotona olemme miehen kanssa tasavertaisesti perheen aikuisia. Jos minä sanon vaikka ettei saa ottaa enää kolmatta munkkia, lasten on turha mennä isin luo pyytämään sitä. Mieheni sanoisi vaan, että kuulitte mitä X sanoi.
Anoppi taas ei välitä minun sanomisistani vaan pyörtää päätöksiäni lasten edessä. Jos huomautan asiasta, hän sanoo, että lopullisen päätöksen asiasta tekee tietenkin mieheni. Tai että voidaan soittaa äidille ja kysyä hänen mielipidettään. Nämä asiat hän sanoo ihan viattoman kuuloisesti.
Hän ei ymmärrä, että perheemme dynamiikan kannalta on huono asia, jos hän viestittää käytöksellään lapsenlapsilleen, ettei minun mielipiteelläni ole väliä.
Mummolareissujen jälkeen lapsille jää päälle sellainen käytös hetkeksi, että he saattavat esimerkiksi huijata, että "isi sanoi, että mulle pitää ostaa suklaata". Tai "äiti sanoi, että mun ei tarvii laittaa takkia". Eli he yrittävät saada asioita isän ja äidin auktoriteettiin vedoten. Nämä vetoamiset eivät tietenkään mene läpi, mutta on raskasta kun pitää aina uudestaan ja uudestaan näyttää lapsille kaapin paikka.
Tuntuu myös hassulta, että ollaan oltu naimisissa jo neljä vuotta ja silti anoppi kysyy yhä minun edessäni lapsilta, että oletteko muuten X-lomalla isin luona. Ymmärrän, että näin helposti sanotaan, mutta itselleni tulee tästä outo olo. Ikään kuin minä en asuisi ollenkaan kodissamme.
Minulla on usein miehen vanhemmilla niin ulkopuolinen olo, etten haluaisi enää edes mennä sinne. Mutta jos kävisimme harvemmin, lapset eivät näkisi isovanhempiaan niin usein. Se ei ole mikään vaihtoehto, että mies menisi lasten kanssa ja jäisin kotiin. Teemme asioita perheenä.
Onko joku kokenut vastaavaa? Miten ratkaisitte tilanteen?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroperheiden lasten mielessä perhe on tutkimusten mukaan biologiset vanhemmat, biologiset sisarukset ja lemmikit, on sitten avioero tullut vanhemmille tai ei. Lapset menevät nimenomaan isälle tai äidille. Se siellä asuva äidin puoliso Mika tai isän puoliso Satu on heille usein melko yhdentekevä. Eri asia on jos biologinen vanhempi on kuollut tai välit katkenneet.
Katselin siskontytön aikanaan piirtämää kuvaa perheestä, siinä oli isä, 2 lasta ja koira sekä pelkät ääriviivat naishahmosta eli leski-isä ja lapsensa, äiti haamuna mukana. Lasten isä meni naimisiin nykyisen vaimonsa kanssa 2 vuotta leskeksijäämisen jälkeen ja uusi vaimo toi mukanaan tyttären. Silti perhepiirrtoksissa heitä ei koskaan ollut. Eli juuri niin kuin kirjoitit: vain biologia merkitsi. Ja merkitsee edelleen, äitienpäivänä ei äitipuoli saa korttia.
Jaa.
Minä ainakin piirsin perhepiirustuksiin äidin ja isän lisäksi myös äitipuolen. Samoin siskon, joka ei ole minulle biologista sukua.
Myös siskoni lapset piirtää perhettä esittäviin piirroksiinsa isän naisystävän.
Olisiko siis niin, että ihmiset toimiikin eri tavoin?
Tuo on harvinaista. Tutkimus joka tehtiin oli alakouluikäisistä ja lähes kaikki toimivat samoin. Vanhempien uudet kumppanit olivat kaukana ulkorenkaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä, ettei anoppi saa kävellä sinun yli. Mutta outoa minusta oli tuo ehdottomuus, että asiat tehdään perheenä. Varmaan lapset haluavat välillä olla isänsä kanssa ilman sinuakin, ja joustavuus voisi tehdä hyvää kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän se onkin, että lasten äiti päättää omista lapsistaan ja hänen tahtonsa todellakin menee miehen uuden kumppanin tahdon edelle. Lapsia koskevissa asioissa siis. Ne ovat hänen lapsiaan, eivät sinun.
Pikemminkin korjausta asenteisiin tarvitsisivat tuollaiset naiset (ja miehetkin), jotka kuvittelevat saavansa jonkun kasvatusoikeuden ja määräysvallan toisen lapsiin sillä, että ovat lapsen isän kanssa suhteessa.
Eihän nyt joka ikisessä arkisessa asiassa voi soittaa biologiselle vanhemmalle tai olettaa sen lähemmän olevan saatavilla.
Laittaako Hannu-Tuulia takin, montako pullaa otetaan pöydässä, ostetaanko karkkia tai laitetaanko aurinkorasvaa ovat aika pieniä juttuja ja tuskin se ex haluaisi, että uusi puoliso soittaa jostain marketista, että saako nyt Hannu-Tuulia ostaa aakkosia pussin jos se toinen biologinen vanhempi on vaikka töissä.
Entä jos opettelisi siihen, että lapsen vanhemmat ovat vastuussa niin ulkoilusta kuin karkeista?
Ei kaikissa perheissä ole mahdollista, että vanhemmat on aina paikalla. Esimerkiksi puolisoni ja exänsä ovat kolmivuorotyössä molemmat ja joskus vuorot ei mene tapaamisten kannalta mukavasti jolloin olen miehen lasten kanssa kolmistaan. Kyllä me ulkoillaan, syödään ja käydään kaupassa ihan samalla lailla, kun silloin kun mies on kotona.
En ymmärrä tällaista ajattelua, että se toinen aikuinen ei voisi tehdä mitään päätöksiä.
Kyllähän lapsenvahdiltakin oletetaan omaa harkintaa, miksi sellaista ei saisi äitipuolella olla?
Kannattaa ap tehdä oma lapsi, vasta silloin sinulla on oma perhe. Voin sanoa tämän kokemuksesta. Jos miehesi lapset ovat tyttöjä, niin toivon sinulle poikaa.
Mä sanoisin lapselle joka sanoo mulle että minun pitää ostaa hänelle suklaata, että isäs ja äitis ostaa jos näin on kerran luvattu. Jos taas lapsi sanoisi että isä/äiti on antanut luvan olla ilman takkia, niin sanoisin että tiiät kyllä miten sulle käy jos nyt soitan isälles, ja hän sanoo että sinä valehtelet(isä ottaa puhelimen pois tai jtn valehteluun sopivaa ). Näillä olen pärjännyt.
Jos mies on ollut muualla ja lapsi mun kanssa kotona, ja hän on alkanut koijaamaan jotain, niin olen sanonut vain että odotahan kun isäs tulee, niin kysytäänpäs mitä hän on mieltä. Kertaakaan ei ole tarvinnut odotella.
Mummit ja papat tehkööt miten heitä huvittaa, heidänhän lapsenlapsia ovat, tuskinpa lapsia kiusaavat mitenkään kun ovat heille rakkaita.
Tottakai lapset ovat meillä ollessaan isänsä luona. Eiväthän he silloin äitinsäkään luona ole, tai esim. naapurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka tuohon uusperhekuvioon hakeudutte, niin on turha valittaa. Tuo kun on varmasti se hankalin kuvio. Jos on ruusuisia kuvitelmia ollut tuollaisesta arjesta, niin pudotus on varmasti kova. Ja varsinkin lapsia käy sääliksi. Ravataan kahden kodin väliä ja pahimmassa tapauksessa kummallakin vanhemmalla on uusia lapsia tai isä-/äitipuolella on entuudestaan lapsia.
Itse olen tyytyväinen siitä, että isäpuoleni tuli kuvioihin vasta, kun olin juuri muuttanut kotoa pois. Hänen lapsensa olivat vielä yläkoulussa. Itse onneksi säästyin tuolta uusperheilyltä. Tiedän, että isäpuoleni olisi jatkuvasti ollut määräilemässä minua ja nähnyt vaivaa ihan olemassaolostani ja vedonnut siihen, että hän on aikuinen perheessä. Hänen lapsensa olisivat olleet luonnollisesti ykkösenä. Eikä äitini naivina nössönä olisi ollut missään tilanteessa puolellani. Olen säästynyt paljolta. Valitettavasti usea lapsi/nuori joutuu tuon kärsimään.
Mun mielestä kannattaisi lopettaa tuo "teemme kaiken perheenä" -ideologia.
Eiköhän se olisi kaikille kivempaa jos et olisi siellä anoppilassa joka kerta.
Itse ainakin rakastin niitä viikonloppuja, kun puoliso meni lapsineen käymään omilla vanhemmillaan ja sain olla yksin kotona kaksi päivää.
Olen kyllä sitä mieltä, että asia pitäisi selvittää puolison ja anopin välillä, eli laita miehesi asialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niinhän se onkin, että lasten äiti päättää omista lapsistaan ja hänen tahtonsa todellakin menee miehen uuden kumppanin tahdon edelle. Lapsia koskevissa asioissa siis. Ne ovat hänen lapsiaan, eivät sinun.
Pikemminkin korjausta asenteisiin tarvitsisivat tuollaiset naiset (ja miehetkin), jotka kuvittelevat saavansa jonkun kasvatusoikeuden ja määräysvallan toisen lapsiin sillä, että ovat lapsen isän kanssa suhteessa.
No ei meillä ainakaan mene :D Miehen eksän tahtomiset on niin aivottomia että niitä ihmettelee naurismaan aidatkin. Meillä on meidän säännöt, muualla sitten muiden säännöt.
Surullisia nämä uusperhe viritykset 😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis jos anoppi kysyy lapsenlapsiltaan, että olettekos hiihtolomalla isin luona, niin sinulle tulee olo, että et asu kodissasi? Miksi ihmeessä? Vai eikö lapsilta saa kysyä heitä koskevista asioista, kaikki pitää hoitaa kauttasi? Ei ne lapset tule isälleen siksi, että sinä olet siellä, isä on heille perheen ainoa tärkeä aikuinen.
Me olemme ydinperhe, jossa asioita ei tehdä perheenä. Minä voin mennä lasten kanssa omille vanhemmille tai anoppilaan, mies voi tehdä samoin, joskus mennään koko porukka ja joskus vain mies ja esikoinen menevät mummolaan. Näin toimien perhe ei ole vankila, josta kukaan ei pääse mummolaan, jos kuopuksella on naapurissa kaverisynttärit.
Uskomatonta sontaa kyllä suollat, ja lapsiakin sulla on, voi niitä parkoja. Sinähän et päätä muiden ihmisten puolesta ketkä heille ovat tärkeitä ihmisiä ja ketkä eivät. Miten voit edes kujvitella voivasi tehdä niin tuntemattomien ihmisten puolesta??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jos anoppi kysyy lapsenlapsiltaan, että olettekos hiihtolomalla isin luona, niin sinulle tulee olo, että et asu kodissasi? Miksi ihmeessä? Vai eikö lapsilta saa kysyä heitä koskevista asioista, kaikki pitää hoitaa kauttasi? Ei ne lapset tule isälleen siksi, että sinä olet siellä, isä on heille perheen ainoa tärkeä aikuinen.
Me olemme ydinperhe, jossa asioita ei tehdä perheenä. Minä voin mennä lasten kanssa omille vanhemmille tai anoppilaan, mies voi tehdä samoin, joskus mennään koko porukka ja joskus vain mies ja esikoinen menevät mummolaan. Näin toimien perhe ei ole vankila, josta kukaan ei pääse mummolaan, jos kuopuksella on naapurissa kaverisynttärit.
Uskomatonta sontaa kyllä suollat, ja lapsiakin sulla on, voi niitä parkoja. Sinähän et päätä muiden ihmisten puolesta ketkä heille ovat tärkeitä ihmisiä ja ketkä eivät. Miten voit edes kujvitella voivasi tehdä niin tuntemattomien ihmisten puolesta??
Osuiko pahasti? Ensin pitää sietää miehen lasten vihaa ja sitten anopin tuttuilua, ei ole sullakaan helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ap vaikuttaa erittäin hyvältä " äitipuolelta". Hän viettää aikaa lasten kanssa kun perheen isä on töissä. Minusta tämä on todella huomaavaista ja epäitsekästä. Etenkin jos ap on itse vielä lapseton. Kuinka moni viettää vapaa-aikansa toisten lasten kanssa? Hän voisi käyttää aikansa omiin harrastuksiinsa ja antaa vanhempien hoitaa itse lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Surullisia nämä uusperhe viritykset 😔
Niin on. Ja lapsia käy niin kovin sääliksi. :(
Perhepiirissäni kaksi alle kymmenen vuotiasta lasta joutuu istumaan pitkänmatkan bussissa kaksi tuntia per suunta matkatessaan kahden kodin väliä. Ja kummallakin vanhemmalla on uudet perheet. Lapset ovat surullisia ja stressaantuneita, mutta vanhemmat eivät tätä tajua/halua nähdä/välitä.
Heidän isänsä ja äitipuolensa vetivät herneen nenään, kun äitipuolelle mainittiin lapsipuoliensa huonosta kohtelusta. Lasten isä on antanut uuden akkansa ilkeillä ja huutaa lapsilleen. Ja mikään ei tietenkään tule muuttumaan, vaikka asiasta on sanottu.
Ihan sieluun sattuu, kun mietin näiden lasten elämää. Pelkkää uusioperhettä ja ilkeilevä äitipuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroperheiden lasten mielessä perhe on tutkimusten mukaan biologiset vanhemmat, biologiset sisarukset ja lemmikit, on sitten avioero tullut vanhemmille tai ei. Lapset menevät nimenomaan isälle tai äidille. Se siellä asuva äidin puoliso Mika tai isän puoliso Satu on heille usein melko yhdentekevä. Eri asia on jos biologinen vanhempi on kuollut tai välit katkenneet.
Katselin siskontytön aikanaan piirtämää kuvaa perheestä, siinä oli isä, 2 lasta ja koira sekä pelkät ääriviivat naishahmosta eli leski-isä ja lapsensa, äiti haamuna mukana. Lasten isä meni naimisiin nykyisen vaimonsa kanssa 2 vuotta leskeksijäämisen jälkeen ja uusi vaimo toi mukanaan tyttären. Silti perhepiirrtoksissa heitä ei koskaan ollut. Eli juuri niin kuin kirjoitit: vain biologia merkitsi. Ja merkitsee edelleen, äitienpäivänä ei äitipuoli saa korttia.
Jaa.
Minä ainakin piirsin perhepiirustuksiin äidin ja isän lisäksi myös äitipuolen. Samoin siskon, joka ei ole minulle biologista sukua.
Myös siskoni lapset piirtää perhettä esittäviin piirroksiinsa isän naisystävän.
Olisiko siis niin, että ihmiset toimiikin eri tavoin?
Toki voi olla. Tosin pääsääntöisesti perheeseen ei piirretä ns. ulkojäseniä kuin silloin, kun tiedetään, että huomiottajättämisestä seuraa rangaistus.
Höpöhöpö.
Tokihan jotkut tykkää kapinoida isä-ja äitipuoliaan vastaan vielä aikuisinakin ja kokea katkeruutta vanhempiensa erosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella sinä kiellät lapsia? Siis ihan oikeasti, jos lapset eivät ole pahanteossa, eivät tee mitään vaarallista tai laitonta, niin mistä saat oikeuden heitä kieltää?
Noh, kyllä mun mielestä puolison lapsia saa kieltää. Aika paljon jää asioita vaarallisen, pahanteon ja laittoman ulkopuolelle jotka ei kuitenkaan ole ok.
Miksi? Puoliso on vieressä, puolison vanhempi sanoo lapsille, että ottakaa jäätelöä ja sinä kiekaiset, että ei käy, söitte jo yhden keksin, enää ette ota jäätelöä.
Miksi toimit noin? Jos se ei ole sinulle OK, niin ei se tarkoita, etteikö se olisi laillista ja mukavaa.
Meillä kans mummo syöttäisi jäätelö litratolkulla lapsille. Kun lähdemme kotiin, lapset voivat pahoin ja oksentavat autoni pilalle. Joten ei, jäätelö ei syödä ähkyyn asti kun olemme vierailulla, koska ei mummo sitä ole siivoamassa eikä mieskään innoissaan, eihän auto hänen ole. Minusta tuntuu välillä, että mummo yrittää tahallaan syöttää lapsia oksennuskuntoon juuri ennen matkaa.
"Anoppi taas ei välitä minun sanomisistani vaan pyörtää päätöksiäni lasten edessä. Jos huomautan asiasta, hän sanoo, että lopullisen päätöksen asiasta tekee tietenkin mieheni. Tai että voidaan soittaa äidille ja kysyä hänen mielipidettään. Nämä asiat hän sanoo ihan viattoman kuuloisesti.
Hän ei ymmärrä, että perheemme dynamiikan kannalta on huono asia, jos hän viestittää käytöksellään lapsenlapsilleen, ettei minun mielipiteelläni ole väliä."
Anoppi helvetistä. Tosi törkeä tyyppi, joka ei halua edistää poikansa onnea vaan kaivaa maata uusperheen alta aivan tahallaan.
Hän ei ehkä tajua käyttäytyvänsä kuin lapsi, joka turhaan toivoo vanhempien palaavan yhteen. Paitsi, ettei hänellä sivullisena aikuisena ole oikeutta toivoa tässä asiassa yhtään mitään. Hän ei ymmärrä, että jos ap ja mies eroaisivat, se olisi vain uusi traumaattinen, turvattomuutta tuova kokemus lapsille, jotka ovat jo kokeneet yhden eron. - Johtopäätös nakertamisesta on, ettei hän halua lapsenlastensa parasta.
Kun hänen pojallaan on nyt uusi perhe-elämä toisen ihmisen kanssa, on hyvin lapsellista ehdotella, että "soitetaan äidille ja kysytään". Kyllä ne asiat hoidetaan paikalla olevien aikuisten kesken. Ja lasten ydinperheen aikuiset tekevät päätökset munkkien tms. määrästä. Eivät lapset, eikä varsinkaan anoppi, jonka asema perheen "ulkojäsenenä" on hauras ja horjuva, ellei hän edistä perheen hyvinvointia tukemalla vanhempien päätöksiä lasten suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jos anoppi kysyy lapsenlapsiltaan, että olettekos hiihtolomalla isin luona, niin sinulle tulee olo, että et asu kodissasi? Miksi ihmeessä? Vai eikö lapsilta saa kysyä heitä koskevista asioista, kaikki pitää hoitaa kauttasi? Ei ne lapset tule isälleen siksi, että sinä olet siellä, isä on heille perheen ainoa tärkeä aikuinen.
Me olemme ydinperhe, jossa asioita ei tehdä perheenä. Minä voin mennä lasten kanssa omille vanhemmille tai anoppilaan, mies voi tehdä samoin, joskus mennään koko porukka ja joskus vain mies ja esikoinen menevät mummolaan. Näin toimien perhe ei ole vankila, josta kukaan ei pääse mummolaan, jos kuopuksella on naapurissa kaverisynttärit.
Uskomatonta sontaa kyllä suollat, ja lapsiakin sulla on, voi niitä parkoja. Sinähän et päätä muiden ihmisten puolesta ketkä heille ovat tärkeitä ihmisiä ja ketkä eivät. Miten voit edes kujvitella voivasi tehdä niin tuntemattomien ihmisten puolesta??
Osuiko pahasti? Ensin pitää sietää miehen lasten vihaa ja sitten anopin tuttuilua, ei ole sullakaan helppoa.
Tuommoisella lapsia, voi järkytys.
Rakastan äitipuoltani, hän on minulle monessa suhteessa jopa kaikista tärkein henkilö. Ei kannattaisi kirjoitella ihan höpöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella sinä kiellät lapsia? Siis ihan oikeasti, jos lapset eivät ole pahanteossa, eivät tee mitään vaarallista tai laitonta, niin mistä saat oikeuden heitä kieltää?
Noh, kyllä mun mielestä puolison lapsia saa kieltää. Aika paljon jää asioita vaarallisen, pahanteon ja laittoman ulkopuolelle jotka ei kuitenkaan ole ok.
Miksi? Puoliso on vieressä, puolison vanhempi sanoo lapsille, että ottakaa jäätelöä ja sinä kiekaiset, että ei käy, söitte jo yhden keksin, enää ette ota jäätelöä.
Miksi toimit noin? Jos se ei ole sinulle OK, niin ei se tarkoita, etteikö se olisi laillista ja mukavaa.
Meillä kans mummo syöttäisi jäätelö litratolkulla lapsille. Kun lähdemme kotiin, lapset voivat pahoin ja oksentavat autoni pilalle. Joten ei, jäätelö ei syödä ähkyyn asti kun olemme vierailulla, koska ei mummo sitä ole siivoamassa eikä mieskään innoissaan, eihän auto hänen ole. Minusta tuntuu välillä, että mummo yrittää tahallaan syöttää lapsia oksennuskuntoon juuri ennen matkaa.
Helppo rasti. Mies kuskaa lapsensa omalla autollaan. Mikäli mies ei pääse lasten kanssa mummolaan ilman minun autoani, niin silloin ei mummolaan mennä.
Vierailija kirjoitti:
No niinhän se onkin, että lasten äiti päättää omista lapsistaan ja hänen tahtonsa todellakin menee miehen uuden kumppanin tahdon edelle. Lapsia koskevissa asioissa siis. Ne ovat hänen lapsiaan, eivät sinun.
Pikemminkin korjausta asenteisiin tarvitsisivat tuollaiset naiset (ja miehetkin), jotka kuvittelevat saavansa jonkun kasvatusoikeuden ja määräysvallan toisen lapsiin sillä, että ovat lapsen isän kanssa suhteessa.
Jos lapset ovat isällään ja siten myös äitipuolellaan, tottakai äitipuolella on kasvatusoikeus lapsiin. Eikä se ole mikään sellainen asia, että katkeran ex-vaimon kannattaisi siitä olla mitenkään mustasukkainen, raskas vastuu se on mutta tunnolliset ja kunnolliset puolisot kantavat sen.
Jos vaikkapa mummo antaa syödä tai lapset itse vanhempiensa poissaollessa söisivät herkkuja niin että maha tulee kipeäksi ja se valvottaa koko yön, kyllä se vaikuttaa uuden puolisonkin yöuniin, jolloin puolisolla on oikeus käyttää vastuun ja seuraukset kantavan aikuisen järkeä ja estää moinen. Ihan vastaavasti voisi ajatella vaikka siisteys- ja omien jälkien siivoamisasioita: vaikka äiti ja isi olisivat sitä mieltä, että vesiväreillä voi maalata olohuoneessa istuen valkoisella sohvalla, on äitipuolella oikeus kieltää tämä omassa kodissaan ja osoittaa lapsille joku muu paikka itsensä toteuttamiseen ja luonnollisesti vaatia jälkien siivoamista, lapsien ikätaso huomioon ottaen.
Ap:n miehen täytyy ottaa anoppi puhutteluun ja kertoa, että teidän perheessä on kaksi täysivaltaista aikuista, ja molempien tahto on yhtä tärkeä. Ex-vaimo päättää sitten lapsien asioista omalla ajallaan.
Siis mitä ihmettä sä selität? En ole ap, eikä näin yksityiskohtaista juttua ole täällä edes ollut.