Lue keskustelun säännöt.
Anoppi + uusperhe
02.05.2023 |
Ongelmana on, että miehen äiti on elänyt koko elämänsä ydinperhenormimaailmassa ja sabotoi siksi perhettämme (luultavasti tätä itse tajuamatta).
Kotona olemme miehen kanssa tasavertaisesti perheen aikuisia. Jos minä sanon vaikka ettei saa ottaa enää kolmatta munkkia, lasten on turha mennä isin luo pyytämään sitä. Mieheni sanoisi vaan, että kuulitte mitä X sanoi.
Anoppi taas ei välitä minun sanomisistani vaan pyörtää päätöksiäni lasten edessä. Jos huomautan asiasta, hän sanoo, että lopullisen päätöksen asiasta tekee tietenkin mieheni. Tai että voidaan soittaa äidille ja kysyä hänen mielipidettään. Nämä asiat hän sanoo ihan viattoman kuuloisesti.
Hän ei ymmärrä, että perheemme dynamiikan kannalta on huono asia, jos hän viestittää käytöksellään lapsenlapsilleen, ettei minun mielipiteelläni ole väliä.
Mummolareissujen jälkeen lapsille jää päälle sellainen käytös hetkeksi, että he saattavat esimerkiksi huijata, että "isi sanoi, että mulle pitää ostaa suklaata". Tai "äiti sanoi, että mun ei tarvii laittaa takkia". Eli he yrittävät saada asioita isän ja äidin auktoriteettiin vedoten. Nämä vetoamiset eivät tietenkään mene läpi, mutta on raskasta kun pitää aina uudestaan ja uudestaan näyttää lapsille kaapin paikka.
Tuntuu myös hassulta, että ollaan oltu naimisissa jo neljä vuotta ja silti anoppi kysyy yhä minun edessäni lapsilta, että oletteko muuten X-lomalla isin luona. Ymmärrän, että näin helposti sanotaan, mutta itselleni tulee tästä outo olo. Ikään kuin minä en asuisi ollenkaan kodissamme.
Minulla on usein miehen vanhemmilla niin ulkopuolinen olo, etten haluaisi enää edes mennä sinne. Mutta jos kävisimme harvemmin, lapset eivät näkisi isovanhempiaan niin usein. Se ei ole mikään vaihtoehto, että mies menisi lasten kanssa ja jäisin kotiin. Teemme asioita perheenä.
Onko joku kokenut vastaavaa? Miten ratkaisitte tilanteen?
Kommentit (52)
Valita miehellesi. Asia ei kuulu meille millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ymmärrä näiden ihmisten touhua, jotka lapsensa tälläisiin kuvioihin pakottaa. Minusta ei pitäisi koskaan mitään uusiperhekuvioita järjestää jos on alle 15v lapsia. Siis pelkästään vanhempien kyvyttömyys ajatella lapsiaan, eikä omaa värkkiään. Lapset pitäisi aina olla kaiken edellä, eikä vanhemman kumppanin ja seksin kaipuu. Mutta yllättäen, ihmiset ovat tyhmiä elukoita.
Ydinperhenormaalissa on ihan normaalia, lapset käyvät isän kanssa isän vanhemmilla tai äidin kanssa äidin vanhemmilla.
Oletko itse takertunut johonkin kuvitteellisseen uusperhenormaaliin... me tehdään kaikki perheenä?
En ota muuten kantaa, mutta toi on niin totta tuo "ollaan iskän luona", ei " ollaan iskän ja Maijan luona". Tai mennään iskälle jouluna..
Noin siis sanovat puolisoni aikuiset lapset, vaikka ollaan oltu yhdessä jo20v. Ja välitkin lapsiin ovat hyvät ja lämpimät. No eipä se mua kyllä haittaa.
Vierailija kirjoitti:
No niinhän se onkin, että lasten äiti päättää omista lapsistaan ja hänen tahtonsa todellakin menee miehen uuden kumppanin tahdon edelle. Lapsia koskevissa asioissa siis. Ne ovat hänen lapsiaan, eivät sinun.
Pikemminkin korjausta asenteisiin tarvitsisivat tuollaiset naiset (ja miehetkin), jotka kuvittelevat saavansa jonkun kasvatusoikeuden ja määräysvallan toisen lapsiin sillä, että ovat lapsen isän kanssa suhteessa.
Eli tuollaisesta munkkiasiasta täytyy soittaa äidille ja varmistaa vielä, vaikka isäkin sanoi, ettei saa? Siis mitä h**vettiä!? Vähän olet katkera ja jätetty nainen, jonka lasten isällä on uusi vaimo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy kyllä sanoa, että jos lapset ovat "isän ja Maikin" kodissa, niin kyllä sillä Maikilla on ihan velvollisuus huolehtia lapsista. Ei siihen todellakaan tarvitse tulla mitkään anopit pätemään. Jos Maikki (ja isä) on ostanut munkit, niin hänellä todellakin on päätösvalta, ettei niitä munkkeja oteta kuin yksi per pää.
Mies (lasten isä) voisi sanoa äidilleen, että lopettaa lasten pään sekoittamisen ja heillä kotona eletään kuin hän ja ap sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niinhän se onkin, että lasten äiti päättää omista lapsistaan ja hänen tahtonsa todellakin menee miehen uuden kumppanin tahdon edelle. Lapsia koskevissa asioissa siis. Ne ovat hänen lapsiaan, eivät sinun.
Pikemminkin korjausta asenteisiin tarvitsisivat tuollaiset naiset (ja miehetkin), jotka kuvittelevat saavansa jonkun kasvatusoikeuden ja määräysvallan toisen lapsiin sillä, että ovat lapsen isän kanssa suhteessa.
Tulehan alas sieltä pilvilinnoistasi. Jos sinun lapsesi asuvat mun luona esim. vuoroviikoin, niin meillä todellakin noudatetaan silloin meidän sääntöjä, ei sinun. Että buhuu vaan.
Voin kertoa, että jos minun ex-mieheni äiti ja lasteni mummu pitäisi tuollaista peliä lasten isän uutta kumppania kohtaan ja saisi lapset ihan kurittomiksi idiooteiksi, niin varmasti puuttuisin! En tosiaan ottaisi tuollaista minään kunnia-asiana :D ja kyllä sen miehen on laitettava äitinsä ruotuun, ettei puutu asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi pitää sanoa äidillensä suoraan, että nyt loppuu tuollainen valtapeli. Siis se on sun miehen tehtävä ilmoittaa tämä. Anoppi nyt ajattelee, että olette samalla viivalla mitä tulee lasten kasvatukseen. Etkä tiedä, vaikka olisi tehnyt aikoinaan myös lasten äidille samalla tavalla. Nyt pompottelu on helpompaa, kun olet "vain" se uusi puoliso. Tosiasia kuitenkin on tuossa tilanteessa, että lapset asuvat teillä osan ajasta ja sinä olet enemmän vanhemman roolissa lapsille kuin mummo.
Mun oma anoppini yritti tuota aikoinaan minun kanssa. Tasan tiedän, että jos eroaisimme niin yrittäisi leikkiä äitiä, jos mies olisi uuden puolison kanssa siellä. Jotenkin yököttävästi ajattelisi olevansa minun puolella varmaan, että hän nyt hoitaa äidin virkaa kun oikea äiti ei ole paikalla. Onneksi mun mies osaa sanoa suoraan ja näyttää äidilleen paikkansa - mummon, ei vanhemman roolissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän se onkin, että lasten äiti päättää omista lapsistaan ja hänen tahtonsa todellakin menee miehen uuden kumppanin tahdon edelle. Lapsia koskevissa asioissa siis. Ne ovat hänen lapsiaan, eivät sinun.
Pikemminkin korjausta asenteisiin tarvitsisivat tuollaiset naiset (ja miehetkin), jotka kuvittelevat saavansa jonkun kasvatusoikeuden ja määräysvallan toisen lapsiin sillä, että ovat lapsen isän kanssa suhteessa.
Eihän nyt joka ikisessä arkisessa asiassa voi soittaa biologiselle vanhemmalle tai olettaa sen lähemmän olevan saatavilla.
Laittaako Hannu-Tuulia takin, montako pullaa otetaan pöydässä, ostetaanko karkkia tai laitetaanko aurinkorasvaa ovat aika pieniä juttuja ja tuskin se ex haluaisi, että uusi puoliso soittaa jostain marketista, että saako nyt Hannu-Tuulia ostaa aakkosia pussin jos se toinen biologinen vanhempi on vaikka töissä.
Entä jos opettelisi siihen, että lapsen vanhemmat ovat vastuussa niin ulkoilusta kuin karkeista?
Sitten on opeteltava myös siihen, että ne lapset ei koskaan ole sen isän tai äidin uuden puolison kanssa pelkästään, vaan aina on oltava se biologinen vanhempi myös paikalla.
Jos kerran kasvatusvastuu on vain sillä biologisella vanhemmalla.
Itse en haluaisi missään nimessä olla tuollaisessa systeemissä se uuspuoliso. Lapsethan saisi tehdä mitä huvittaa ja käyttäytyä miten tyhmästi ja huonosti tahansa. Nopeasti ne lapset siihen oppii, että tuolla ihmisellä ei ole minuun mitään valtaa, se ei saa eikä voi kieltää minua mistään. Niinpä tehdään kaikenlaista pientä ilkeyttä, kun ei nyt ole se oikea isä tai äiti paikalla.
Ei tuota lomailusuunnitelmaa varmasti tarvitse bonusäidiltä kysyä vaan "menettekö isän luokse" voisi muuttaa muotoon "menettekö isän ja *vaimon nimi* luokse". Tällainen yksi lausahdus ei varmasti yksinään kuulostaa pahalta vaan siellä on taustalla paljon muutakin bonusäidin ulos sulkemista ja tämä vain yksi esimerkki.
Itse asiaan: Laittaisin miehen kertomaan äidilleen, miten asiat heidän perheessään menevät ja, että hän ei hyväksy vaimonsa auktoriteetin mitätöimistä. Jos sekään ei auta, alkaisin jättäytyä isovanhempien näkemisistä pois pikkuhiljaa.