Ystävät vai kumppani?
Kumman laitat edelle, kumpi sinusta kuuluisi laittaa edelle? Miten paljon seurustelusuhteen kesto ja vakavuus vaikuttaa?
Itselle ystävät tulee ensin. Vasta elämänkumppanitasoinen parisuhde nousee samalle viivalle. Silloinkaan ei varsinaisesti mene yli, vaan paras ystävä ja puoliso ovat molemmat omalla tavallaan maailman läheisimpiä ja tärkeimpiä aikuisia.
Noin periaatteessa tätä mieltä. Käytäntö sitten kuitenkin vaihtelee, kun alkuhuumahöyryissään tekee typeryyksiä joita saa sitten myöhemmin pyytää anteeksi.
Kommentit (18)
Vain psykopaatti voi pohtia tämmöistä. Elämässä monenlaisia läheisiä ja kaikilla on oma paikkansa. Ei niitä tarvitse mitenkään asetella tärkeysjärjestykeen. Jos joku vaatii sellaista, niin heivaa se vaatija.
Aiemmin olisin sanonut kumppani, mutta mieleni on nyt muuttunut päälle nelikymppisenä. Kun olen tuntenut parhaat ystäväni lapsuudesta asti ja nykyisen miesystäväni vain pari vuotta, ystävät on kyllä tärkeämpiä kun tiedän että meidän ystävyys kestää ja parisuhteesta en voi olla niin varma.
Puolison kuuluu olla paras ystävä, kumppani, rakastettu. Ehdottomasti tärkein kaikista.
Kurko kirjoitti:
Vain psykopaatti voi pohtia tämmöistä. Elämässä monenlaisia läheisiä ja kaikilla on oma paikkansa. Ei niitä tarvitse mitenkään asetella tärkeysjärjestykeen. Jos joku vaatii sellaista, niin heivaa se vaatija.
Siis meinaat oikeasti, ettei normaalit ihmiset osaa pohtia asioita tai keskustella niistä? Perustin ketjun toisen keskustelun inspiroimana, kun huomasin miten moni ajattelee että kumppanin pitäisi olla aina ykkönen. Ja ne, jotka ei pistä ykköseksi on huonoja. Mutta tuskin ne asiasta keskustelleet nyt ihan kaikki psykopaatteja oli.
-Ap
Valitettavasti kumppanit eli parisuhteet vaihtuu niin usein ja nopeaan tahtiin, ettei niiden varaan elämäänsä voi laittaa. Onnekkaita ne joilla ei noin ole.
Viimeksi mun ystävä halusi sabotoida suhteeni kokonaan joten luonnollisesti en ole hänelle sen koommin harvoista miessuhteistani puhunut. Nyt olen suuntautumassa pitkästä aikaa uusille markkinoille ja lopetin siitäkin syystä tämän em. ystävyyden juuri talvella.
Sata miestä. Kaikkien kanssa vaan kaveri. Kaikille annan ymmärtää, mutta kenellekään en ymmärrä antaa.
Minulle oli vielä parikymppisenä ystävät todella tärkeitä, mutta nyt 45-vuotiaana perheenäitinä on ystävien merkitys siirtynyt vähän taka-alalle. Kyllä se oma perhe ja kumppani ovat tärkeämmät kuin ystävät. Mutta eipä tuo silti ystävyyssuhteisiin vaikuta - lupaukset pidetään ja ystävillekin riittää aikaa, mutta eivät ikäiseni ihmiset edes mitään omistautuneisuutta ystäviltä odota tai toivo. En itsekään haluaisi olla ystävilleni elämässä ykkönen.
No, jos alan seurustella jonkun kanssa, teen sen juuri siksi, että se ihminen on minulle paljon tärkeämpi kuin muut. Jos ei olisi, haluaisin olla hänen kanssaan vain kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti kumppanit eli parisuhteet vaihtuu niin usein ja nopeaan tahtiin, ettei niiden varaan elämäänsä voi laittaa. Onnekkaita ne joilla ei noin ole.
Parisuhde vaihtuu helpommin kuin muut ihmissuhteet, koska on helpompaa pysyä esim. kymmenen parhaan joukossa vuodesta toiseen kuin olla jatkuvasti se paras.
Siis millä lailla "edelle"? Eihän aikuisten ihmissuhteissa tällaiset kysymykset nouse esiin. Normaalisti kyllä kumppani on erityisellä tavalla läheinen ja rakas, ja kyllähän hän siinä mielessä menee edelle, että kumppanin kanssa suunnitellaan tulevaisuutta, usein hänen kanssaan halutaan asua (mutta kommuuni ystävien kanssa ei ole vaihtoehto), jos perustetaan perhe, se perustetaan kumppanin kanssa, hänen kanssaan koetaan yhteenkuuluvuutta ja kumppania kohtaan tunnetaan rakkautta ja intohimoa.
Mutta jos on sovittu ystävän kanssa tapaaminen, ei sitä peruta vain siksi, että kumppanillakin olisi vapaapäivä. Eikä toisaalta toisin päin myöskään. Sekä kumppani että ystävät ovat tärkeitä elämässä, ja molempia ihmissuhteita on hyvä vaalia.
Seurustelukumppani menee edelle ystäviä .
Kuinka siitä suhteesta muuten voisi kehittyäkään mitään vakavaa,jos siis haluaa rakentaa vakavan pysyvän suhteen tämän sillä hetkellä seurustelukumppanin kanssa.
Minulle ainakin se olisi signaali,ettei ole kyse mistään vakavasta,jos kumppani laittaisi ystävänsä edelleni.
Ja koska olen tyyppiä,joka ei harrasta suhteita huvikseen,vaan etsin elämänkumpppania,niin se olisi heti bye,bye.
Kaikki ihmiset, jotka vastasivat, että ystävät menee kumppanin edelle eivät ole parisuhdemateriaalia.
Tietenkin tässä on asteita, että ystävät menevät sen viikon vanhan tapailun edelle, mutta vähänkään vakavammassa suhteessa kyllä se kumppani on aina ensimmäinen prioriteetti ja, jos näin ei ole niin älä etsi mitään vakavaa ja tuhlaa muiden aikaa.
Kumppani, tietysti. Mutta itsellä ei ole oikein ketään niin läheisiä kavereita elämässä enää, että menisivät edelle. En ole löytänyt sellaista parasta ystävää. Toivoisin kumppanista sitä parasta ystävää. Onnistuisiko se edes jos toisella on niin paras ystävä jonka tuntenut vuosia? Myönnän olevani hieman mustasukkainen ja että en halua kenenkään menevän edelleni. Haluan olla prioriteetti.
Kumppani. Tietysti.