Lue keskustelun säännöt.
Katkera puoliso
30.04.2023 |
En tiedä mitä odotan, vertaistukea ja kokemuksia ehkä.
Puolisolla on joku keski-ikän kriisi meneillään, tai ehkä kyse muustakin. Usein väsynyt ja kärttyisä, kysyessä ei mitään vikaa kuitenkaan, väsyttää vaan tai johonkin särkee.
En viitsi paljoa kysellä ettei mene tivaamiseksi, se saa aikaan vain vetäytymistä.
Hänelle on aina ollut vaikeaa mitään syvällisempää puhua ja usein on myös kaikki käy- moodissa kun tehdään suunnitelmia.
Sitten ehkä jossain menoissa kulkee perässä ja huokailee, tai yrittää väkisin innostua, kyllähän sen huomaa.
Jos en suunnittele ja järjestä, mihinkään emme mene.
Minulla on reilusti paremmat tulot ja maksan kyllä nämä ylimääräiset menot ihan mielelläni, näin pääsemme yhdessä matkalle ym.
Tehdään erikseen omia juttujamme, kyse ei ole siitä että aina minun suunnitelma edellä.
Perheenä on kai kuitenkin yhdessä hyvä tehdä juttuja ja opettaa lapsille erilaisia tilanteita, tapoja ym.
Nyt huomaan, että tietyissä tilanteissa puoliso käyttäytyy vihamielisesti muita kohtaan, esim kun kävelimme ihan tavallisen ravintolan ohi, missä ihmiset istuivat brunssilla, hän tuhahti että juppipaikka.
Nyt vappuna tuhahtelee lakit päässä juhlivia.
Joskus huomaan vastaavaa kun puhutaan esim sukulaisten opiskeluista, urasuunnitelmista ym. Ei niistä tietenkään aina puhuta, normaalia kuulumisten vaihtoa.
Jotain alemmuudentuntoa, katkeruutta, hänen elämä on mennyt eri tavalla kuin ehkä kuvitteli, ei taloudellista menestystä eikä isoa taloa, hienoa autoa tms. Hänellä oli suuria odotuksia urheilu-uran suhteen, mutta sekään ei mennyt niin. Mutta toisaalta ei mitään ponnistelua näiden asioiden eteen.
Minä olen enimmäkseen tyytyväinen työhöni ja harrastuksiin, teen mukavia asioita, olen opiskellut aikuisena lisää, hankkinut uusia ystäviä ja kokemuksia. Ehkä hiukan menestystäkin.
Elämme ihan tavallista mukavaa elämää ja olen siitä kiitollinen.
Mietin nyt sitä, paheneeko puolison äksyily, jos annan vain olla, tai pitääkö kuitenkin alkaa järjestää paritetapiaa (taas otan vastuun), vai elelenkö tässä kuten ennenkin ja toinen hiihtelee perässä kun ei muutakaan keksi?
Miksi odotan häneltä aktiivisuutta, kun sitä ei ikinä ole ollut? Ehkä lapsille malliksi, en tiedä?
Tai ehkä odotan sitä, ettei kaada mahdollista pahaa oloaan muiden niskaan, vaan ottaa vastuun itsestään ja tekee muutoksia jos ei ole nykyiseen tyytyväinen.
Onko muilla kokemuksia kiukuttelevista puolisoista, joita ei puhuminen kiinnosta? Miten kävi?
Kommentit (85)
Mieshän voisi ruveta urheilemaan, onhan niitä ikämiessarjoja.
Tai onko mitään muuta, mitä mies voisi tehdä, mikä kohottaisi itseluottamusta? Ette varmaan ikäloppuja vielä ole.
Ovatko ne sinun suunnittelemasi menot enemmän sinun makusi mukaisia vai tiedätkö, pitäisikö hän jostain muusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on miehelle varmaan arka paikka, kun olet menestynyt niin hyvin ja olet tyytyväinen. Hän vertailee itseään sinuun ja toisiin.
Miehelläkin on vaihdevuodet ja vielä se keski-iän kriisi, josta mainitsit.
Käyttekö koskaan luonnossa retkeilemässä? Liikunta muodossa tai toisessa tutkitusti parantaa mielialaa.
Tehkää välillä ihan tavallisia asioita, jos hän arvostaa sellaisia, ei liian hienoja juttuja. Onko teidän elämäntyylinne sellainen, että hän toivoisi jotenkin vaatimattomampaa? Vai olenko hakoteillä, haluaisiko hän brunssille, mutta ei kehtaa?
Vierailija kirjoitti:
Mieshän voisi ruveta urheilemaan, onhan niitä ikämiessarjoja.
Tai onko mitään muuta, mitä mies voisi tehdä, mikä kohottaisi itseluottamusta? Ette varmaan ikäloppuja vielä ole.
Ovatko ne sinun suunnittelemasi menot enemmän sinun makusi mukaisia vai tiedätkö, pitäisikö hän jostain muusta?
Teemme asioita, joita minä ideoin ja järjestän. Toki kysyn mielipidettä, sitä harvoin on.
Millainen työpaikka miehellä on? Kaipaisiko hän uusia haasteita, jotain opiskelua ehkä lisäksi vai ovatko voimavarat hänellä vähissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on miehelle varmaan arka paikka, kun olet menestynyt niin hyvin ja olet tyytyväinen. Hän vertailee itseään sinuun ja toisiin.
Tätä juuri mietin. En kuitenkaan haluaisi lakata tekemästä asioita joista tykkään, vaikka toista se jotenkin syvällä sisimmässä harmittaa.
Ei tietenkään sano ääneen mitään ikävää suoraan minulle, mutta joissakin tilanteissa osoittaa halveksuntaa sellaisia asioita kohtaan, jotka ovat minulle merkityksellisiä.
En kuitenkaan halua alkaa valittaa puolisostani, edes itselleni mielessäni, koska liitossa oleminen on tietenkin valinta.
Haluan pysyä positiivisena itse ja sekin ehkä vaikuttaa, katkeruus tai halveksunta ei "osu".
Vierailija kirjoitti:
Miehelläkin on vaihdevuodet ja vielä se keski-iän kriisi, josta mainitsit.
Käyttekö koskaan luonnossa retkeilemässä? Liikunta muodossa tai toisessa tutkitusti parantaa mielialaa.
Tehkää välillä ihan tavallisia asioita, jos hän arvostaa sellaisia, ei liian hienoja juttuja. Onko teidän elämäntyylinne sellainen, että hän toivoisi jotenkin vaatimattomampaa? Vai olenko hakoteillä, haluaisiko hän brunssille, mutta ei kehtaa?
Emme tee yhdessä niitä liian hienoja juttuja, minä joskus ystävien kanssa. Mies ei viihdy liian hienoissa jutuissa.
Luonto hyvä idea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen työpaikka miehellä on? Kaipaisiko hän uusia haasteita, jotain opiskelua ehkä lisäksi vai ovatko voimavarat hänellä vähissä?
Perusduuni. Ei etenemismahdollisuuksia mutta aika rento tilanne, vapauksia mitä monessa työsuhteessa ei olisi. Näin on aikaa omalle harrastukselle. Työhön suuntautuvaa kunnianhimoa ei siis ole, tämä ihan ok mutta näkyy palkkatasossa. Mikä sitten saattaa harmittaa jos vertaa muihin.
Olenko minä ainoa joka luuli, että katkera puoliso on vaimo?
T: Nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä ainoa joka luuli, että katkera puoliso on vaimo?
T: Nainen
Mies on tässä tapauksessa. Varmaan molempia löytyy vastaavassa tilanteessa.
Miehelle käy noin, jos ei ole menestynyt työelämässä. Minä olen samanlainen, mutta onneksi sinkku, niin ei tarvitse kokea riittämättömyyden tunteita ja pelkoa parisuhteen kestävyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää lintsille. Kahvikupeissa pyörimällä unohtuu maailman murheet.
Sinä tarjoat.
Miehesi on kai masentunut. Hän ei ole saavuttanut elämää, jonka olisi halunnut. Hän on tajunnut, ettei tule saavuttamaan haluamaansa elämää. Ajatusmaailma on jumittunut pettymykseen.
Olisiko jotain muuta, mitä hän vielä haluaisi tavoitella, jotain pienempää?
Masennusta voi hoitaa monella tavalla. Ruokavalio ja liikunta auttavat. Hyvä, kun olette siinä ympärillä, sinä ja lapset ja hänellä on työpaikka ja teette asioita yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelle käy noin, jos ei ole menestynyt työelämässä. Minä olen samanlainen, mutta onneksi sinkku, niin ei tarvitse kokea riittämättömyyden tunteita ja pelkoa parisuhteen kestävyydestä.
Aina voi etsiä naisen, jolla menee huonommin.
Jos ei vertaisi itseään muihin tai ainakaan niihin, joilla ulkoisesti menee paremmin. Jos tajuaisi, ettei ulkoinen menestys tuo sisäistä rauhaa tai edes onnea.
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä ainoa joka luuli, että katkera puoliso on vaimo?
T: Nainen
Minusta ainakin vaikutti hyvin selvältä että kyseessä olisi mies. Pohdin sitä lukiessani nimenomaan kyseenalaistaakseni johtopäätökseni.
Jos elämän tarkoitus on hukassa, Jeesus voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle käy noin, jos ei ole menestynyt työelämässä. Minä olen samanlainen, mutta onneksi sinkku, niin ei tarvitse kokea riittämättömyyden tunteita ja pelkoa parisuhteen kestävyydestä.
Aina voi etsiä naisen, jolla menee huonommin.
Ilman muuta voi. Ei mun kanssa ole pakko olla.
No mitä jos et vaatisi häntä osallistumaan noihin touhuihisi, joihin hän selvästi ei halua osallistua. Anna hänen olla rauhassa.
Jos se ei sinulle riitä parisuhteeksi, niin eroa. Pakottaminen vastenmielisiin asioihin ei kuitenkaan koskaan ole hyvä idea.
Ei parane
Kateus jäytää ihmisen niin ikäväksi
Mies joka ei ota vastuuta elämästään on vaikea elinkumppani, aina muiden taakka