Lue keskustelun säännöt.
5-vuotiaan pettymyksen sietokyky
13.09.2010 |
heippa,
millainen pettymyksen sietokyky on teidän 5-vuotiailla? Meidän 5-vuotias kun haluaisi aina voittaa, olla paras ja osata kaiken heti ja ah ja voih, mikä pettymys tulee kun ei kaikki menekään niinkuin hän kuvitteli.
Mielestäni en ole mitenkään erityisen vaativa häntä kohtaa ja toisaalta en myöskään hyysää eli annan hänen sitten välillä kärsiä näitä pettymyksiä, jotta oppisi. Esim. hän halusi jalkapallokouluun, ja menikin sinne mielellään, mutta kun siellä alkoi vähän vaikeammat pomputtelut pallolla (joita oli n. max. 10 min 45 min peliajasta) ja joita hän ei osannut, niin pallo lensi kaaressa ja seuraavalla kerralla hän ei olisi halunut enää mennä. Minä pakotin (olinko kamala?) ja sen jälkeen ne pomputtelutkin on menneet vähän paremmin.
Onko teillä vinkkejä miten tällaisen "neiti täydellisyyden tavoittelijan" saisi maaanpinnalle, että heti ei menisi hermot jos ei osaa jotain? vai onko se vaan toisto toisto ja toisto...
Siskonsa on ihan toista maata, sellainen rapatessa roiskuu -tyylinen, häntä ei pienet epäonnistumiset hetkauta.
Kommentit (2)
Peleissä kesää häviämisen, mutta voi taivas jos sen omassa piirroksessa menee yksikin viiva pieleen, paperi rutataan, heitetään pois ja paketillinen tusseja perään.
Muutenkin kiukustuessaan pojalla on tapana viskoa kaikki mitä käsiinsä saa, ympäri taloa.
Arvakkaa, onko meillä yleensä tosi siistiä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä hyvin samanoloinen 5-vuotias. Ei kestä, jos ei yhtäkkiä osaakaan jotain juttua. Esim. kun apupyörät otettiin pyörästä pois, ei millään meinannut sietää sitä ettei heti pysynytkään tasapainossa. Vaatii itseltään välillä ihan mahdottomuuksia. Kaikki uudet jutut pitäisi osata ensiyrittämällä.
On kyllä n. puolen vuoden sisällä oppinut paremmin kestämään häviämistä. Ollaan pelattu paljon eri pelejä ja siedätetty siihen häviämiseen. Voittaminenkin alkaa tuntua paremmalta kun ei kaiken aikaa pelkää niin kovasti sitä häviämistä.