Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin olla sellainen hyvinvoiva ulkoileva reipas ihminen
27.04.2023 |
Haluaisin nauttia ulkoretkistä, kävelystä, juoksusta ja muusta ulkoilusta. Haluaisin veneillä, telttailla, juoda kahvia kuksasta nuotion äärellä.
Ongelma on siinä, etten oikeasti nauti noista asioista. Ensimmäisenä mieleen tulee ampiais- ja punkkikammo, vesipisteiden ja vessojen puute, yksityisyyden ja mukavuuksien puute, sään armoilla oleminen yms. Kaikki tarvikkeet pitäisi kantaa ja pitäisi osata ennustaa sään vaihtelut ja yllättävät tapahtumat.
Miten voisin lähestyä tätä asiaa? En ole laiska juoppo sohvaperuna tai mitään sellaista, mutta en näe miten ulkoilun/reippailun ilo voittaa epämukavuuden.
Kommentit (10)
Kotisi ei vain ole altistanut sinua em. seikoille. Huonot kasvattajat, siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita kevyesti: vain hyvällä säällä, pienillä valmisteluilla, helpon matkan päähän. Eli sinne turistirysään kauniina sunnuntai-iltapäivänä kaikkien muiden kanssa, valmiit tulet löytyy jonkun eräjorman sytyttämänä, vessaan pääsee pyörätuolilla ja parkkipaikka vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Kotisi ei vain ole altistanut sinua em. seikoille. Huonot kasvattajat, siis.
En ole ap, mutta omien vanhempieni kanssa tehtiin paljon noita asioita. Sekä telttailtiin, oltiin mökillä, hiihdettiin eväät repussa pitkiä lenkkejä joilla paistettiin makkaraa ja juotiin nokipannukahvia, veneiltiin ym.
Silti nyt aikuisena en tee oikeastaan mitään noista asioista. Lapsena/nuorena kyllä nautin niistä, nykyään olen vain liian mukavuudenhaluinen.
Metsä ja yksityisyyden puute? Siis mitä ihmettä?
Eihän sinun tarvitse valita sitä ruuhkaisinta reittiä tai luonnonpuistoa. Eikä toisaalta sitä umpiryteikköä punkkeineen.
Valitse pienempi reitti syrjempää ja aloita retkeily päiväretkeilyllä, jolloin mukaan riittää vesipullo ja evässämpylä.
Miten tästäkin voi joku tehdä noin vaikeaa...
Laita lempimusiikkia korviin ja lähde ensin ihan vaan pienelle kävelylle ulos. Siitä se lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osuit naulan kantaan. Olen miettinyt samaa. Toki tykkään ulkoilla ja telttailla ja patikoida, mutta se keskittyy lähinnä lämpimille kuukausille. Miksi en voisi olla aina reipas ulkoilija joka palaa halusta lähteä vähintään kerran viikossa ja mieluummin useammin jonnekin metsään tai pitkälle kävelylenkille? Kun ei oikeasti tykkää sittenkään niin paljon.
Olen kohta taas menossa yhdeksi yöksi luontoon teltalla. Minä en nuku sitä yötä, se on selvä. Kun en vain nuku teltassa/ulkona hyvin. Saan olla tyytyväinen jos torkahtelen muutamaksi tunniksi. Olen kateellinen niille jotka nukkuvat ulkona makeasti ja ovat herätessään virkeitä ja täynnä elämää. Minulla täytyy olla useamman päivän vaellus teltalla, jotta edes muutama yö tulee nukuttua.
Kun olisikin oikein liikkuvaa sorttia. Kuka tulee potkimaan hanurille?
Sehän juuri on oleellinen osa nautintoa, että ollaan yksinkertaisten perusasioiden äärellä. Itselle esimerkiksi kaiken mukana kantaminen tuo suurta tyydytystä: näin sitä vain pärjään luonnon vaihtelevissa oloissa oman toimivan ja lämpöä tuottavan kehoni ja sen avulla kuljettamieni varusteiden avulla. Luonnossa ei myöskään ole mitään pelättävää kun osaa retkeilyn perusjutut, toisin kuin välillä ihmisten parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on liian lyhyt tekemään vapaaehtoisesti asioita joiden parissa ei yhtään viihdy.
Tee sen sijaan asioita, joista nautit.
Mulla muuten sama, mutta minua eivät kyllä mainitsemasi asiat haittaa. Mutta en vain tykkää liikkua yhtään. Tykkään vain asioista, joita voi tehdä istualtaan :(
Kuten neuloa, kirjoittaa, katsoa sarjoja, sijoittaa, kuunnella musiikkia, ajaa autoa, istua kahviloissa jne.