Lue keskustelun säännöt.
ADHD epäily lapsella
20.04.2023 |
Onko täällä ketään, kenen lapsi olisi saanut eskari/alakouluikäisenä diagnoosin ADHD? Kaipaisin kokemuksia.
Oma poika oli niinsanotusti aivan normaali ipana päiväkodin viimeiseen vuoteen saakka. Tuolloin alkoi esiintyä kavereiden kiusaamista ja oikeasti aggressiivista käytöstä sekä kavereita että paikan aikuisia kohtaan. Raivokohtaukset alkavat silmänräpäyksessä ja samoin myös usein loppuvat niin ja oli taas oma iloinen itsensä. Esim piireissä lähti haahuilemaan kun oli niin "tylsää" ja painui tekemään jotain muuta. Tuo aggressiivinen käytös huolestutti muitakin mutta henkilökuntakin sanoi että seuraillaan, joku varmaan harmittaa ja onko ollut muutoksia elämässä jne.
Eskarivuotena alkoi ilmetä hyvinkin voimakasta aggressiivisuutta kavereita ja henkilökuntaa kohtaan, samaan tapaan kuin päiväkodissa, saattoi tulla aivan tyhjästä tai pienimmästäkin harmituksesta. Kaikenlaiset tukitoimet siellä otettiin käyttöön, kuraattorit, koulupsykologit, avustaja, erityisjärjestelyjä tuntien suhteen jne. Oppimisessa ei ole ollut MITÄÄN ongelmaa mutta sensijaan lähtee haahuilemaan, häiritsee tunneilla ja tekee kiusaa, asiat jotka häntä kiinnostavat sitten kiinnostavatkin. ADHD:ta kuulemma ei ole syytä henkilökunnan puolesta epäillä koska ns täydellinen oppimisen suhteen.
Lapsi on aina ollut huono nukkumaan vauvanakin, päiväunet jäi jo kauan sitten vaikka kuinka yritti, illalla aikaisin nukkumaanmeno on aivan mahdotonta ja ei ole varmaan ikinä nukahtanut ennen kymmentä(paitsi kipeänä) vaikka menisi seitsemältä pötköttämään. Ei millään rutiineilla tai toimilla siis millään. Ruokailut menee miten menee, kun touhuaa kaikkea muuta samalla kun syö. Ei halua leikkiä yhtään yksin tai olla ylipäätänsä yksin ja kokoajan on tehtävä jotain, jos joku vanhemmista ei pääse HETI tekemään jotain raivo on taattu. Ihan järkyttävää menoa, varsinkin silloin kun toinen aikuinen on esim työreissussa. Lapsi puhuu tosi rumasti ja menee pitkin seiniä, on aggressiivinen myös kotona ja seinät/telkkarit saavat päivittäin osumaa ihan hajoamiseenkin saakka. Rajoja ja hellyyttä on, mutta tuntuu että kaikki keinot on käytetty niin kotona kuin koulussakin.
Perheneuvolaan olen jo ajat sitten ottanut yhteyttä epäilyksieni perusteella, tuolloin vaan sanottu että seuraillaan ja oli tukitoimena just kuraattorit ja muut, nyt taas olin yhteyksissä että pääsisi paikanpäälle ja saamaan lapselle apua ja selvittää olisiko käytöksen takana jokin häiriö. Ihan käsittämättömän vaikeaa saada yhtään mitään kunnollista apua mistään, kun selitetään kaikki vain huonolla käytöksellä ja esim sillä että kesäloma stressaa/eskarin ja koulun alku stressaa/kaikki stressaa ja sitä lapsi oireilee, aina keksitään joku syy minkä takia kiukuttaa. Huoh.. Sitäkään ei kukaan ota kuuleviin korviinsa, että toisella vanhemmalla on ADHD että perimäkin voisi tukea mahdollista diagnoosia.
Kuulostaako jonkun tietävän korvaan ADHDlta, tai joltain muulta häiriöltä? Oon ihan loppu. Toivottavasti asiat alkavat nyt rullaamaan..
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa curling vanhemmalta joka ei osaa olla vanhempi ja laittaa rajoja lapselle.
Ei adhd.
Tämä. Eli vanhempi joka on poissa osaa selvästi laittaa rajat lapselle. Kotiin jäävä taas antaa kaiken periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä hyvin samankaltaista. Tilanne helpotti kun otettiin käyttöön adhd lääkitys. Aluksi oltiin sitä vastaan, mutta lopulta oli pakko kokeilla sitä kun alettiin olla epätoivoisia.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa curling vanhemmalta joka ei osaa olla vanhempi ja laittaa rajoja lapselle.
Ei adhd.
PÄINVASTOIN, kuulostaa liian ankaralta ilmapiiriltä. Sitä lapsi protestoi. Asia on helppo huomata, kun seuraa syy-seurauksia, ja suostuu myös uskomaan ne.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa curling vanhemmalta joka ei osaa olla vanhempi ja laittaa rajoja lapselle.
Ei adhd.
Just, no empä mä näitä kommentteja kaivannut vaan kokemuksia. Voin ihan rehellisesti sanoa että kotona molemmat tekevät ja ovat tehneet kaikkensa, mutta nyt ollaan aivan lopussa molemmat tähän tilanteeseen.
Ap
Joskus aikuisen on vaikea hyväksyä selviä syy-seurauksia, koska hän ei pidä niistä.348
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus aikuisen on vaikea hyväksyä selviä syy-seurauksia, koska hän ei pidä niistä.
Tarkoittaa, että voisi olla hyödyksi reagoida enemmän siihen, mitä todellisuudessa tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa curling vanhemmalta joka ei osaa olla vanhempi ja laittaa rajoja lapselle.
Ei adhd.PÄINVASTOIN, kuulostaa liian ankaralta ilmapiiriltä. Sitä lapsi protestoi. Asia on helppo huomata, kun seuraa syy-seurauksia, ja suostuu myös uskomaan ne.
Kuulostaa enemmän siltä että ap pesee pyykkinsä omo colorilla ja lapsen iho kutisee 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus aikuisen on vaikea hyväksyä selviä syy-seurauksia, koska hän ei pidä niistä.348
Eli vanhempi ei pysty myöntämään ettei osaa kasvattaa lastaan ja keksii itse diagnoosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa curling vanhemmalta joka ei osaa olla vanhempi ja laittaa rajoja lapselle.
Ei adhd.PÄINVASTOIN, kuulostaa liian ankaralta ilmapiiriltä. Sitä lapsi protestoi. Asia on helppo huomata, kun seuraa syy-seurauksia, ja suostuu myös uskomaan ne.
Kuulostaa enemmän siltä että ap pesee pyykkinsä omo colorilla ja lapsen iho kutisee 24/7.
Olisihan se pitänyt arvata, että täältä on turhaa odottaa fiksuja vastauksia yhtään mihinkään. Jos se nyt välttämättä sun peppua kutittaa, niin käytä herkän ihon hajusteettomia tuotteita kuten meillä tehdään. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elikkä, jos lasta kurittaa ja seuraus on paradoksaalinen... kannattaa miettiä, onko oma taktiikka - tapa pitää kuria -jopa haitallinen?
On oltava rehellinen itselle, ja valmis miettimään joustavasti, siis valmis muuttamaan omai toimintatapoja. Koska oma logiikka ei aina ole kaikin puolin niin mietitty, kun voisi luulla. Eikä se silloin toimi, vaikka sitä väkivaltaisesti kuinka takoisi. Väärä tapa on väärä tapa pakotettunakin, ja etenkin pakotettuna. Järkevä tapa on joskus yllättävä! Vinkki: se ei sisällä psyykkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus aikuisen on vaikea hyväksyä selviä syy-seurauksia, koska hän ei pidä niistä.
Eli vanhempi ei pysty myöntämään ettei osaa kasvattaa lastaan ja keksii itse diagnoosin.
Vanhempi tietää, että jokin ei ole hyvin.
Diagnoosi tarkoittaisi, että ongelma on pohjimmiltaan pysyvä, johtui se mistä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon nyt voimia sinulle.Eipä ole mukava tilanne teillä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus aikuisen on vaikea hyväksyä selviä syy-seurauksia, koska hän ei pidä niistä.
Tarkoittaa, että voisi olla hyödyksi reagoida enemmän siihen, mitä todellisuudessa tapahtuu.
Esimerkki: yritys alistaa lasta aiheuttaa hänessä aggressiivisuutta, ja kovempi yritys alistaa häntä aiheuttaa hänessä yhä voimakkaampaa vastustusta. Pyrkimys alistaa häntä aiheuttaakin siis uhmaa, alistumisen vastakohtaa. Teoriassa on tarkoitus saada toinen ihminen alistumaan, mutta käytännössä hänet saadaankin vain vastustamaan pakkovaltaa entistä enemmän. Ellei tätä käytäntöä suostu hyväksymään, jatkaa vastustuksen aiheuttamista. Toisin sanoen, kasvattaa ongelmaa tai jopa luo sen, koska ei näe tai hyväksy realiteetteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus ihmissuhteissa joutuu umpikujaan, ja jämähtää samoihin keinoihin, vaikka ne ei toimi. Parisuhteissa yleistä.
Lapsenkin on vaikea motivoitua, jos häntä hallitseva jämähtää aggressiivisuuteen.
Motivoisiko toisen aggressio sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus aikuisen on vaikea hyväksyä selviä syy-seurauksia, koska hän ei pidä niistä.
Tarkoittaa, että voisi olla hyödyksi reagoida enemmän siihen, mitä todellisuudessa tapahtuu.
Esimerkki: yritys alistaa lasta aiheuttaa hänessä aggressiivisuutta, ja kovempi yritys alistaa häntä aiheuttaa hänessä yhä voimakkaampaa vastustusta. Pyrkimys alistaa häntä aiheuttaakin siis uhmaa, alistumisen vastakohtaa. Teoriassa on tarkoitus saada toinen ihminen alistumaan, mutta käytännössä hänet saadaankin vain vastustamaan pakkovaltaa entistä enemmän. Ellei tätä käytäntöä suostu hyväksymään, jatkaa vastustuksen aiheuttamista. Toisin sanoen, kasvattaa ongelmaa tai jopa luo sen, koska ei näe tai hyväksy realiteetteja.
Jos asetelma, että toinen on saatava alistumaan, kielii alistajan epävarmuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsenkin on vaikea motivoitua, jos häntä hallitseva jämähtää aggressiivisuuteen.
Parisuhteissa ihmiset monesti kilahtaa samoista asioista, reagoivat vaistomaisesti. Lasten kanssa sama kilahtaminen on vaarallista. Sille helposti sokaistuu, eikä silloin voi muuttaa omaa käyttäytymistään.
Täytyy hellittää ajatuksesta, että on ihmisenä vähemmän arvokas, ellei pysty hallitsemaan toisia. Lasten täytyy saada leikkiä myös vapaasti, ilman vihaa niskoissaan. He ovat ihmisiä, eivät pelkästään muiden narsististen/kontrollifriikkien tarpeiden tyydyttäjiä.
Kuulostaa curling vanhemmalta joka ei osaa olla vanhempi ja laittaa rajoja lapselle.
Ei adhd.