Syitä miksi peruit tai melkein peruit treffit

Mikä sai sinut perumaan treffit, tai ainakin vakavasti harkitsemaan treffien perumista, muttet enää siinä vaiheessa viitsinyt/kehdannut?

Voin aloittaa. Olin viestitellyt miehen kanssa useamman päivän, keskustelu toimi hienosti ja löytyi paljon yhteistä. Sovittiin että minä menen hänen kotikaupunkiinsa lyhyen matkan päässä ja käydään kävelyllä lähimetsässä, nätti syksyinen keli kun oli ja otetaan kaakaota termariin mukaan. Treffejä edeltävänä iltana hän ihan puskista alkoi viestittelemään että "Niin sä voit sitten nukkua mun sängyssä, mä nukun siinä lattialla vieressä, mun täytyy herätä aikasin töihin mutta nuku vaan rauhassa ja sit kun heräät niin oo vaan kotonasi, aamupalaa löytyy. Ja kun mä tuun töistä niin voitais kokata jotain yhdessä ja kattoa joku leffa". Mä olin hetken aivan sanaton. Vastasin että oltiin vaan sovittu ihan vaan niistä kävelytreffeistä, että en mä kyllä yöksi ollut tulossa ja muutenkin nyt kuulostat aivan liian yli-innostuneelta, joten parempi jos perutaan koko homma.
Mitä oikeesti tollasen tyypin päässä voi pyöriä että heti hyppää sellaiseen oletukseen että mä oon suunnilleen sen luo muuttamassa. Ja vielä tuo että hän ilmeisesti oletti että eihän minulla voi olla mihinkään menoa maanantaiaamuna kun hän lähtee töihin.

Toisella kerralla, viestittely oli taas lähtenyt hienosti käyntiin, oltiin sovittu ekat treffit kahvilaan. Olin jo laittamassa kenkiä jalkaan kun hän laittaa viestiä "Niin, siis olisko mitään mahdollisuutta että olis sit seksiä? Kysyn vaan että kantsisko mun tässä matkalla käydä ostamassa kumeja." Teki mieli heti perua. En tiedä miksi en vaan perunut, vaan vastasin "Mulla ei ole mitään sääntöjä siihen että monennetko treffit pitäisi olla että seksiä voi harrastaa, mutta eiköhän nyt vaan käydä kahvilla. Mut eikös niitä kumeja aina kannattais olla mukana ihan varmuuden vuoksi?" Hän vastaa "No ei mul kyl oo".
Laahustin kahvilaan joka askelta katuen. Ryhdistin kuitenkin itseni kun tavattiin ja olin ystävällinen ja puhelias. Hän ei uskaltanut katsoa minua päinkään ja vastaili yhdellä lyhyellä lauseella, ei kysynyt mitään. Ne oli pitkäveteisimmät treffit ikinä. Piti ihan katsella ympärilleni, että mitäköhän keksisin seuraavaksi kysyä, kun hän oli tuppisuuna. "Aaa tossapa menee söpö koira, onko sulla lemmikkejä?" "Ei, en mä tykkää eläimistä." Hiljaisuus.
Hän vaikutti siltä ettei ollut koskaan pitänyt naista edes kädestä. Kun sain kupilliseni juotua niin sanoin etten nyt jaksa santsia ja eiköhän tämä ollut tässä. Hyvät jatkot toivoteltiin. Huoh.