Olenkohan ihan kauhea ihminen, kun minusta tuntuu lähes mahdottomalta jäädä suhteeseen

Avioliittoinstituutio on heikentynyt, ja varmaan moni miettii eri sairaustapauksissa että jatkuuko liitto vai ei. Usein ei taida jatkua.



Miettikääpä vanhempiemme sukupolvea ja kaikkia ihmisiä jotka omaishoitajina hoitavat puolisoitaan eri syistä. Nähdäänköhän samaa enää tulevaisuudessa..?



Rehellisesti sanoen kyllä minäkin taitaisin miettiä. Koko elämä on aika pitkä aika. Tietysti pitäisi harkita kaikkien kannalta, mitä lapset ajattelisivat jo äiti jättäisi vammautuneen iskän jne...

mietipas asiaa sen halvaantuneen kannalta. pyoratuolissa lopun ikaa ja vaimokin ottaa ja lahtee. mahtavaa.

Sekuntiakaan ei mun tarttis miettiä jos vaimo halvaantuis että jäiskö vai lähtiskö. Sen mä jotenkin ymmärrän että lähtis jos se aina jättäis vessanpöntön kannen auki mutta että sitten kun toinen oikeasti tarvitsis apua että sitte lähtis niin ihan uskomatonta.

ja toinen käteni ei toimi normaalisti. Meillä oli tuolloin 3v kaksoset. Silloinen miesystäväni (nykyään aviomies) jäi rinnalleni, vaikka minä sanoin/käskin hänen etsiä paremman kuin minä. Tähän mieheni sanoi, että rakastaa minua yli kaiken eikä aio hylätä minua. Alkuun en tuota uskonut, mutta nyt kun olen itsekin sopeutunut siihen, etten enää kävele niin tiedän, että mieheni rakastaa minua eikä todellakaan ole kanssani vain säälistä/velvollisuudentunnosta.



Kyllähän tuo puheesi kuulostaa kauhealta, mutta kuten itsekin totesit kun et oikeasti ole kokenut niin et voi tietää mitä oikeasti tekisit.

halvaantuneella miehellä vehje. En voisi olla ilman seksiä loppuelämääni, jos olisin 25v kun mies halvaantuisi!

Miehenijoutui onnettomuuteen ennen tapaamistamme ja teholta päästyä tajusi heti, että vaimo on löytänyt jo toisen. Mieheni oli ollut reilun kuukauden tehohoidossa ja ekat kaks viikkoa oli epävarmaa jääkö edes henkiin.

Vaimo oli sitten jo varmistanut itselleen uuden miehen, koska yksinkertaisesti ei pysty elämään yksin, ja tarvitsee toisen tukea.

Mieheni pääsi 1,5 vuotta onnettomuudesta pyörätuolista ja ylläri, ex-vaimo tahtoi takaisin.

Tästä on nyt 10 vuotta ja minä olen onnellinen vammaisen miehen vaimo. Elämässä on niin paljon muutakin kuin seksi. Ei miehellänikään vehkeet toimineet kun aloitimme seurustelun, mutta olipahan muuten maailman paras mies, ja on vieläkin.

Mitä miehenne tekisi, jos halvaantuisit? Ja miltä se sinusta tuntuisi? Uskomattomia ihmisiä, kun olette valmiita jättämään toisen (lastenne vanhemman) hädässä. Tosirakkautta!