Olemmeko epänormaali pariskunta, kun meillä ei ole koskaan ollut ISOJA kriisejä?

Kyllä meilläkin on kaikenlaisia "kriisejä" ollut: on ollut fyysistä sairautta, lievää masennusta, kolmenkympin menohaluvaihetta, työuupumusta. Mutta yksikään näistä asioista ei ole pilannut parisuhdettamme, vaan niistä on yhdessä menty eteenpäin.



Usein ihmisten juttuja kuunnellessa vain tuntuu siltä, että nimenomaan se AVIOLIITTO joutuu kriisiin mitä ihmeellisimmistä syistä. Että ei kestä enää yhtään katsella toista jne.



ap

kriisiydy?

Yleensä takana on juuri joku muu tekijä, oma henk.koht kriisi, sairautta tms mikä vaikuttaa luonnollisestikin myös parisuhteeseen. Jos molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä elämäänsä ja itseensä eikä kummallakaan ole mitään kriisiä niin ei avioliittokaan kriisiydy.

Ja eihän kriisi parisuhdetta välttämättä pilaa.

Teilläkin on siis ollut kriisejä ja luultavasti ne ovat vaikuttaneet myös avioliittoonne, mutta olette selvinneet niistä. Ei kriisi tarkoita maassivista riitaa, jonka jälkeen tulee ero vaan uskaltaisin väittää, että suurin osa kriiseistä päättyy ihan onnellisesti.

t. 13

Kyllä meilläkin on kaikenlaisia "kriisejä" ollut: on ollut fyysistä sairautta, lievää masennusta, kolmenkympin menohaluvaihetta, työuupumusta. Mutta yksikään näistä asioista ei ole pilannut parisuhdettamme, vaan niistä on yhdessä menty eteenpäin.

Usein ihmisten juttuja kuunnellessa vain tuntuu siltä, että nimenomaan se AVIOLIITTO joutuu kriisiin mitä ihmeellisimmistä syistä. Että ei kestä enää yhtään katsella toista jne.

ap

Eikös kriisi ole vaikka sairaus, työttömyys, joku stressaava tilanne kuten talon rakentaminen, vauva-aika, pettämisen paljastuminen?



Riita on se kun kriisiä koitetaan hoitaa ja ollaan eri mieltä. Siis "tapellaan".



Me ollaan oltu yhdessä 11 vuotta. Oltiin 19- vuotiaita. Ei tässä montaa kriisiä ole käyty läpi: lapsia on muutama ja mies ollut työttömänä hetken.



Riidelty ollaan joskus esim. hankitaanko lapsia nyt vai myöhemmin.



Tavallisia riitoja setvitellään mielestäni ilman vääntöä.



Eihän kriisejä voi hankkia, ellei toista petä? Kyllä voi arkea hoitaa ilman suurempia riitoja ja höyryjen päästöä. Itse en jaksa huutaa rakkaalleni, mielummin menen lenkille.

Enkä kuuntelekaan jos ukko alkaa minulle jotain karjumaan; kuulen yhä ja kuuntelen.

Mutta ei keskenämme. Ollaan käyty läpi lapset ja talonrakennukset ja mun rintasyöpä, mutta ei meillä toistemme kanssa ole ollut ongelmia. Ollaan samanlaisia luonteiltamme, rauhallisia, tykätään samoista asioista, jutellaan. Seksikin sujuu, tietenkin syöpähoitojen aikana on ollut vähän hiljaisempaa.



Ei meillä ole koskaan ollut syytä riidellä erityisesti. Tottakai väsyneenä tai ärtyneenä tulee kivahdettua joskus vihaisesti, mutta ei meillä mitään "isoja tappeluja" ole koskaan ollut, ei huudeta, tavarat ei lentele, ei haukuta eikä kaivella vanhoja. Ollaan oltu naimisissa kohta 15 vuotta.



Rakastan miestäni enemmän kuin mitään, ja luulisin että hänkin rakastaa minua.

Eikä ole ollut minun vanhemmillanikaan. Tai sitten ovat osanneet peittää kaiken lapsilta erittäin taitavasti. En ole koskaan nähnyt/kuullut vanhempieni riitelevän.

Ollaan onnellisia vakaista suhteistamme!

olleet naimisissa 20 vuotta. Ei meillä kriisejä ole ollut. Kolmen vuoden välein olemme riidelleet huutamalla ja pitämällä usean päivän mykkäkoulua, mutta ei ole ollut sellaista kriisiä, että olisimme keskustelleet ollako vai eikö olla.

Usein ihmisten juttuja kuunnellessa vain tuntuu siltä, että nimenomaan se AVIOLIITTO joutuu kriisiin mitä ihmeellisimmistä syistä. Että ei kestä enää yhtään katsella toista jne.

potentiaalisen ex-kumppaninsa mainetta yhteisten tuttujen silmissä eikä kerro sinulle ihan kaikkea. Jotkut ovat lojaaleja lastensa isälle tai äidille huolimatta tilanteesta, ja jotkut tutut eivät tätä ymmärrä vaan tulkitsevat syyt "mitä ihmeellisimmiksi".

Avioliitto itsessään voi joutua kriisiin monienkin syiden, esim. toisen itsekkyyden, laiskuuden tai piittaamattomuuden takia.

Eikös klassisia esimerkkejä saa tältäkin palstalta lukea laiskuudesta, piittaamattomuudesta ja itsekkyydestä: esim. nainen lihoo ja "lössähtää" jotenkin henkisestikin, eikä mies jaksa katsella, tai että naisen mielestä mies ei osallistu kodin tai parisuhteen hoitoon tarpeeksi, tai päinvastoin: nainen kyllä "antaa", mutta ei laita tikkua ristiin vaan on kuin "lahna" ja mies haluaiai enemmän, tai että miehen alkoholinkäyttö voi olla naisen mielestä häiritsevän liiallista, vaikka ei varsinainen alkoholisti olisikaan.

En väitä, etteikö olisi turhia kriisejä, varmasti onkin. Ap:n tekstistä vain sai hieman sellaisen kuvan, että näin olisi automaattisesti.

tavallistahan tuo on, ei meilläkään ole mitään kriisejä ollut tämän kymmenen vuoden aikana, vauvavuosikin meni ilman suurempaa draamaa.

yhdessä ollaan oltu 10 v. Perheessä on 7- ja 4-vuotiaat lapset. Toki välillä suututaan jostain turhanpäiväisestä, mutta yleensä elämä on varsin sopuisaa. Ketään muuta en rinnalleni haluaisi kuin tuon ihanan mieheni :). Toivottavasti seuraavakin 10 v menee yhtä onnellisissa merkeissä.

14 vuotta oltu yhdessä eikä kovia riitoja ole tarvinnut käydä. Aina toitotetaan sitä, että parisuhteessa pitää osata riidellä ja päästää höyryt ulos. Mutta pitääkö sitä riitaa ihan varta vasten etsiä pelkästä riitelemisen ilosta...ei ymmärrä.

mutta ennen muuta ajalla on. Sillä mitä pitempään on yhdessä ollut, sitä enemmän isoja kriisejä elämään ehtii sisältyä, sairauksia, keskenmenoja, kuolemaa, työttömyyttä, muuttoja, projekteja kuten rakentamista, uusia perheenjäseniä jne.

yhtään kunnon riitaa ei ole ollut. Mä olen muutaman kerran meuhkannut hetken (5 min) jotain, mutta lepyn nopeasti ja pyydän anteeksi typerää käytöstä. Näitä siis tapahtuu ehkä... kerran vuodessa. Joskus äänensävy voi olla kipakka, jos vaikka teen jotain ja vauva kitisee ja mies ei hae vauvaa pois. Mutta hyvin harvoin edes tiuskin. Yleensä nätti pyyntö riittää.



Eikä se ole siitä kiinni, ettei me osattaisi riidellä. Ei vaan ole aihetta. Ollaan molemmat joustavia ja suurpiirteisiä ihmisiä, eikä lasketa kotitöitä vaan se tekee, joka ehtii. Eiköhän nuo suurinpiirtein tasan mene. Minä ehkä enemmän huolehdin lapsista, aikatauluista, vaatteista ja nukkumisista. Mies sitten siivoaa ja laittaa ruokaa hiukan enemmän.

Itse näkisin niin, että meillä ei ole tarpeen päästää höyryjä ulos huutamalla ja karjumalla siksi, että molemmat saavat puhuttua tarpeistaan ja toiveistaan ja tulee kuulluksi. Ei siis kerätä mitään kamalaa painolastia vaan asiat puhutaan halki. Emme myöskään mollaa ja hauku toisiamme julkisesti vaan jos on jotain sanottavaa niin sanomme sen suoraan toisillemme. Toki joskus olemme eri mieltä asioista ja kinastelemme, mutta mitään suuria riitoja meillä ei ole ollut koskaan.

samanlaisia, yhdessä vuodesta -94, naimisissa 12 vuotta. Yhtään iso kriisiä ei ole ollut, emme oikeastaan edes riitele koskaan. Kuulemma "kunnon" suhteessa pitäisi riidellä ja tapella ja päästellä höyryjä mutta mitäs päästelet kun meillä on vaan hauskaa ja leppoisaa. Minä olen positiivinen ihminen enkä masennu oikean mistään asiasta, en ikinä jaksaisi murjottaa tai pitää mykkäkoulua. Mies reissaa aika paljon ja kun ollaan yhdessä, meillä on mukavaa. Meillä on kyllä ihan samanlaiset arvot ja esim. samanlainen rahankäyttö, joten sellaisestakaan ei tule sanomisia.

Jos niin on, niin sitten meidän 15:toista vuoteen mahtuu monta kriisiä :D



Ei vaan! Kriisi voi olla ihan hyväksikin joskus, silloin näkee sen miten se suhde kantaa ja kestää.

olemme olleet yhdessä 12 vuotta, joista 8 naimisissa. Lapsia on 3 ja elämään mahtuu keskenmeno, sairastuminen ja se okt:n rakentaminen, josta yleensä puhutaan parisuhteen koetinkivenä. Mutta ei sen tarvitse olla sellainen; puhumalla ja asettumalla toisen asemaan ja hyväksymällä sen, että tämä nyt on tälläinen elämänvaihe pärjää kyllä. Ei siitäkään tarvitse kehittää mitään kriisiä.

Ollaan oltu yhdessä yli 10v. ja alussa oli ongelmia, johtuen miehen sukulaisista. mutta kun niistä selvittiin, niin muuttui tasaiseksi. MUTTA ei ollaan muutamaan vuoteen harrastettu seksiä. Ei siitä juurikaan puhuta. Molemmilla on harrastuksia ja mielenkiintoista tekemistä, elämä tuntuu kivalta, vaikka välillä mietityttää miten tässä käy.

Mulla oli nuorena paljon vastoinkäymisiä, joten en paljosta hätkähdä. Tällä hetkellä on hyvä olla ja nautin elämästä.

Itse ajattelen, että jos joku elää elämänsä ilman kriisejä niin kaikki ei ole kunnossa.



Itse olen ollut mieheni kanssa yhdessä lähes 20 vuotta. Tänä aikana on ehtinyt aika paljon tapahtua sekä molempien henkilökohtaisessa elämässä että parisuhteessa. Molemmat olemme kasvaneet henkisesti aika eri suuntaan mitä olimme tavatessamme, on ollut ammatillista kriisiä jne ja kaikki vaikuttavat väistämättä tavalla tai toisella myös parisuhteeseen. Itse en koe kriisiä samana kuin riitely, kuten ap ilmeisesti. Kriisi on muutosta, uuteen sopeutumista ja oman paikan hakemista uudessa tilanteessa.

Itse ajattelen, että jos joku elää elämänsä ilman kriisejä niin kaikki ei ole kunnossa. Itse olen ollut mieheni kanssa yhdessä lähes 20 vuotta. Tänä aikana on ehtinyt aika paljon tapahtua sekä molempien henkilökohtaisessa elämässä että parisuhteessa. Molemmat olemme kasvaneet henkisesti aika eri suuntaan mitä olimme tavatessamme, on ollut ammatillista kriisiä jne ja kaikki vaikuttavat väistämättä tavalla tai toisella myös parisuhteeseen. Itse en koe kriisiä samana kuin riitely, kuten ap ilmeisesti. Kriisi on muutosta, uuteen sopeutumista ja oman paikan hakemista uudessa tilanteessa.