Muistuttakaa mua parisuhteen hyvistä puolista!
En tiedä johtuuko alkavista vaihdevuosista, mutta ärsyttää nykyään kaikki mitä mies tekee tai ei tee. Ihan todella joudun tekemään töitä ja puremaan kieltäni, etten ala sättiä häntä tai huutamaan tai ivailemaan, ja että pysyn asiallisena ja ystävällisenä häntä kohtaan.
Mikään täydellinen mies hän ei ole, on juntti ja vähän typerä jutuiltaan, ei siis mikään fiksu tapaus, mutta jotenkin aiemmin tämä ei ole haitannut minua. Nykyään kyllä.
Olemme olleet hetken erossa aiemmin joskus 10 v. sitten, mutta silloin ero peruuntui, jotenkin ajattelin muistaakseni että kukaan muu mies ei rakasta minua yhtä aidosti kuin hän, ja halusin ehjän perheen lapsille.
No, edelleen uskon kyllä että mies minua rakastaa, enkä usko enää haluavani uutta miestä jos tästä ero tulee, en kertakaikkiaan usko enää löytäväni ketään jota jaksaisin katsella ja joka jaksaisi minua. Varsinkin jos äksyilyni ja ärtymys on tullut minuun jäädäkseen. Jotenkin en jaksa enää oikein ketään, ystävät ja työkaveritkin on välillä ärsyttäviä, ei tosin niin paljoa kuin mieheni...
Mutta yritän nyt vielä, joten auttakaa hyvät siskot (ja veljet?), mitä hyviä puolia parisuhteessa elämisessä on yksin sinkkuna elämiseen verrattuna? Mikä kaikki on hankalampaa, jos olen ja asun yksin?
Autoni olen vienyt huoltoon ja katsastukseen yksin tähänkin mennessä aina, älkää suotta sitä siis mainitko.
Kommentit (48)
Parempi taloudellinen tilanne. Voi matkustella.
Tutustu paremmin omiin huonoihin puoliisi, niin mieskin alkaa tuntua kivemmalta. Miksi juuri sinun tyylisi tehdä asioita on parempi?
Jos joskus on lapsenlapsia, he pääsevät ihanan vanhanaikaiseen mummolaan, jossa näkevät molempia isovanhempiaan samassa paikassa.
Ja jouluisin lasten ei tarvitse ravata niin monessa eri paikassa aterioimassa.
Jos niitä syitä täytyy muilta kysellä eikä ne sinun ja miehesi väliltä, niin eiköhän homma ole aika lailla taputeltu.
Toinen aikuinen jakamassa kuluja, säännöllinen seksinsaanti.
Vierailija kirjoitti:
Tutustu paremmin omiin huonoihin puoliisi, niin mieskin alkaa tuntua kivemmalta. Miksi juuri sinun tyylisi tehdä asioita on parempi?
Ai miksi minun tyylini on parempi, noh:
Esim. minä olen säästeliäs, mies ei. Ja en nyt näe yhtään perustelua miksi säästeliäämpi elämäntapa EI olisi parempi kuin tuhlaileva? Taloudellisesta ja ekologisesta syystä, nyt alkuun.
Minä myös teen kotitöitä paljon enemmän kuin mies, jos molemmat meillä tekis miehen tyylillä, meillä olisi sotkun lisäksi ihan järkyttävän likaista. Mies vaihtaisi lakanat kerran vuodessa ja pyyhkeitä ei tarvitse pestä hänen mielestään ikinä jne. Tässäkään en näe yhtään perustelua miksei minun tyylini olisi parempi.
Minä en myöskään juo joka vapaapäivä, enkä tupakoi, mies tekee molempia. Tästäkään on vaikea löytää "miehen tyylin oikeellisuutta" puoltavia seikkoja..
Mutta joo, ehkä noiden omien huonojen puolien pohdiskelu tekisi sinänsä hyvää. Tosin tiedänkin ne jo, esim. olen ihminen joka ärsyyntyy puolisostaan ja välillä ei pysty olemaan näyttämättä sitä.
Ap
No siis onhan tämä yksin eläminen aika paljon tylsempää. Toisaalta ei tarvitse sitten ärsyyntyä mistään, mutta ei myöskään ole ketään kenen kanssa kävisi paikoissa. Kaikilla kavereilla kuitenkin on kiire ja ne omat perheet joiden kanssa menevät.
Olen itse jo tottunut että jos haluan käydä vaikka syömässä ravintolassa, yksin on mentävä. Nyt mietin mitä kesällä tekisin, vuokraisinko mökin tai matkailuauton. Mutta yksin niissäkin sitten olen ja ne on aika kalliita vuokrata yksin. Että ehkä oon vaan kotona..
Vierailija kirjoitti:
Toinen aikuinen jakamassa kuluja, säännöllinen seksinsaanti.
Seksi ei kyllä kiinnosta minua enää yhtään. Ihan pakkopullaa, ja ärsyyntyneenä sanoinkin miehelleni viimeksi suoraan, että homma on vain kotityö muiden joukossa, enkä kiihotu yhtään. Tosin sanoin myös sen, ettei se johdu ollenkaan hänestä vaan minusta, johon uskon vilpittömästi. Olen vaan niin kyllästynyt koko puuhaan.
Ap
Hyviä puolia ei ole, jos puoliso on huono. Kun itse erosin niin kaikkea helpottui. Niin vaikea suhde.
Vakikaava.
Ap, lue tarkkaan.
Juoksuaika +-20v
Halutaan itsevarma ja kenties jopa röyhkeä, jänskä mies.
Vakiintumisaika +-30v
Halutaan jämerä ja miehekäs mies, vaikka olisi vähän juntti tai juro putkiaivo.
Eroaika +-40v
Halutaan sivistynyt ja keskustelutaitoinen mies joka osaa puhua tunteista.
Vierailija kirjoitti:
No siis onhan tämä yksin eläminen aika paljon tylsempää. Toisaalta ei tarvitse sitten ärsyyntyä mistään, mutta ei myöskään ole ketään kenen kanssa kävisi paikoissa. Kaikilla kavereilla kuitenkin on kiire ja ne omat perheet joiden kanssa menevät.
Olen itse jo tottunut että jos haluan käydä vaikka syömässä ravintolassa, yksin on mentävä. Nyt mietin mitä kesällä tekisin, vuokraisinko mökin tai matkailuauton. Mutta yksin niissäkin sitten olen ja ne on aika kalliita vuokrata yksin. Että ehkä oon vaan kotona..
Meillä on mökki, ja enpä nyt tiedä onko se mökillä miehen kanssa oleminen yhtään sen kivempaa kuin yksinkään... Yleensä mökkireissuilla ärsyynnyn mieheen vain entistä enemmän, kun hän vaan näpeltää kännykkäänsä, makaa sohvalla/riippukeinussa ja juo kaljaa.
Minä sitten kannan vedet saunaan, lämmitän saunan, siivoan mökin, leikkaan nurmikon, kitken kasvimaan...
No, saunapuut mies tekee. Niistä hänelle piste.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen aikuinen jakamassa kuluja, säännöllinen seksinsaanti.
Seksi ei kyllä kiinnosta minua enää yhtään. Ihan pakkopullaa, ja ärsyyntyneenä sanoinkin miehelleni viimeksi suoraan, että homma on vain kotityö muiden joukossa, enkä kiihotu yhtään. Tosin sanoin myös sen, ettei se johdu ollenkaan hänestä vaan minusta, johon uskon vilpittömästi. Olen vaan niin kyllästynyt koko puuhaan.
Ap
Kuulostat siltä että sulla on vaihdevuodet alkamassa tai meneillään. Mene lääkäriin, ota lääkkeet. Lakkaa tuo jatkuva ärsyyntyminen. Näin kävi itselleni.
Jospa vain jättäisit sen retardin ja eläisit yksin äkäisenä loppuikäsi. Kaikki akat ei ole tuossa iässä tuollaisia, joten turha sitäkään käyttää perusteluna. Olet vain perusluonteeltasi vittumainenämmä, se käy ilmi jo kirjoituksistasi.
Kuulostat aika kamalalta tyypiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vakikaava.
Ap, lue tarkkaan.
Juoksuaika +-20v
Halutaan itsevarma ja kenties jopa röyhkeä, jänskä mies.Vakiintumisaika +-30v
Halutaan jämerä ja miehekäs mies, vaikka olisi vähän juntti tai juro putkiaivo.Eroaika +-40v
Halutaan sivistynyt ja keskustelutaitoinen mies joka osaa puhua tunteista.
Muuten tuohon 40 v. sovin, mutta en minä halua miestä jonka kanssa pitäisi puhua tunteista. Nuorena ajattelin niin, mutta nykyään tunteista lätinä on turhaa löpinää, ei kellään keski-ikäisellä ole mitään uutta mielenkiintoista sanottavaa, ja tunteiden vatvominen on turhauttavaa ja itsekeskeistä oman navan ympärillä pyörimistä.
Jos haluaisin uuden miehen, haluaisin sellaisen joka on Aikuinen ja fiksu, joka tekee vapaapäivinään kotona asioita, eikä vaan makaa television ääressä kaljaa ryystäen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustu paremmin omiin huonoihin puoliisi, niin mieskin alkaa tuntua kivemmalta. Miksi juuri sinun tyylisi tehdä asioita on parempi?
Ai miksi minun tyylini on parempi, noh:
Esim. minä olen säästeliäs, mies ei. Ja en nyt näe yhtään perustelua miksi säästeliäämpi elämäntapa EI olisi parempi kuin tuhlaileva? Taloudellisesta ja ekologisesta syystä, nyt alkuun.
Minä myös teen kotitöitä paljon enemmän kuin mies, jos molemmat meillä tekis miehen tyylillä, meillä olisi sotkun lisäksi ihan järkyttävän likaista. Mies vaihtaisi lakanat kerran vuodessa ja pyyhkeitä ei tarvitse pestä hänen mielestään ikinä jne. Tässäkään en näe yhtään perustelua miksei minun tyylini olisi parempi.
Minä en myöskään juo joka vapaapäivä, enkä tupakoi, mies tekee molempia. Tästäkään on vaikea löytää "miehen tyylin oikeellisuutta" puoltavia seikkoja..
Mutta joo, ehkä noiden omien huonojen puolien pohdiskelu tekisi sinänsä hyvää. Tosin tiedänkin ne jo, esim. olen ihminen joka ärsyyntyy puolisostaan ja välillä ei pysty olemaan näyttämättä sitä.
Ap
Kyllä säästeliäs elämäntapa voi olla huonompi, jos se tarkoittaa, ettei edes se toinen puolisko saa nauttia rauhassa elämästä, vaan aina pitää mennä halvimman mukaan.
Kotitöistä voi aina jutella, tuntuu omituistelta, että olette olleet noin kauan yhdessä, ettekä edelleenkään päässyt mihinkään kompromissiin siitä, miten ja kuka hoitaa kotityöt. Eli vähän oma vika, että aina vaan teet itse.
Alkoholismi ja tupakanpoltto ovat toki asioita, joita itse en katsoisi hetkeäkään.
Selkeästi kuitenkin haluaisit jollain tasolla vielä olla yhdessä kun kerran tällaisia aloituksia teet, joten nyt ottaisin heti ensimmäiseksi yhteyttä terapiaan. Voit käydä ensin yksin, sitten miehen kanssa yhdessä. Jos mies ei lähde, voit sitten hyvällä omalla tunnolla erota, kun mies ei sen vertaa suhteeseen panosta, että lähtisi ammattiauttajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen aikuinen jakamassa kuluja, säännöllinen seksinsaanti.
Seksi ei kyllä kiinnosta minua enää yhtään. Ihan pakkopullaa, ja ärsyyntyneenä sanoinkin miehelleni viimeksi suoraan, että homma on vain kotityö muiden joukossa, enkä kiihotu yhtään. Tosin sanoin myös sen, ettei se johdu ollenkaan hänestä vaan minusta, johon uskon vilpittömästi. Olen vaan niin kyllästynyt koko puuhaan.
Ap
Kuulostat siltä että sulla on vaihdevuodet alkamassa tai meneillään. Mene lääkäriin, ota lääkkeet. Lakkaa tuo jatkuva ärsyyntyminen. Näin kävi itselleni.
Voi hyvinkin olla, jotenkin itseänikin kummastuttaa tämä jatkuva ärsyyntymiseni kaikkeen ja kaikkiin. Toisaalta osaksi tämä on tervetullutta, olen ollut hirveä ylikiltti kynnysmatto ja laittanut aiemmin kaikki muut etusijalle. Sellaisetkin, jotka eivät sitä todellakaan olisi ansainneet.
Seksihalut tosin on loppuneet jo iät ja ajat sitten, tosin tähän saakka olen jaksanut ja viitsinyt teeskennellä, enää en viitsi.
Ap
Ymmärrän ap:ta.
Mua ärsyttää miehen kanssa kotona työnarkomania ja sitten lomilla se, että hän pääsee vasta iltapäivällä tai illalla irti työsähköposteista tai nukkuu puolille päivin. Minä haluaisin mennä jo aamulla ulkoilemaan, mies sanoo "mennään kohta/klo 11" ja sitten menee monta tuntia hukkaan.
Ymmärrän myös, ettei jaksa lätistä tunteista enää. Minäkin kuvittelin ennen "tunteista puhumisen" tuovan onnen, mutta nykyään tunne-elämäni on niin latistunutta, ettei mitään sanottavaa edes ole.
Edes jotain?