En saa ihastustani pois mielestäni !
Olen syvästi ja lujaa ihastunut. Ongelma on, ettähän on kaikin tavoin täysin saavuttamaton ja romanssi hänen kanssaan ei tule koskaan olemaan mitenkään mahdollista. Olen hyväksynyt sen tosiasian ja aluksi vain nautin ihastumisen tunteesta ja sain mielihyvää pelkästään hänen näkemisestään.
Nyt on kuitenkin kulunut jo monta kuukautta ja minua alkaa jo hieman itseänikin rasittamaan, että ajattelen häntä koko ajan. Päivin ja öin. KOKO ajan! En saa häntä mitenkään mielestäni, enkä voi oikein keskittyä mihinkään.
Mikä neuvoksi?
En voi välttyä näkemästä häntä.
Toisaalta kaipaan ihan mielettömästi hänen seuraansa ja janoan hänen kosketustaan.
Hän ei tunne mitään minua kohtaan., sen tiedän.
Kommentit (13)
Mistä tiedät, ettei mitään voisi tulla.
Odota että hän projisoi tunnekylmyytensä sinuun. Jos olet masokisti, niin nauti tuosta tunteesta.
Jonkin aikaa tuota kestää, sitten se menee ohitse.
Toteaa vaan itsellesi että olet nyt ihastunut ja jotain projisoit siiheni hmiseen ja jatkat elämääsi. Vuosi tai pari olet unohtanut koko jutun.
Tai sitten käyt kertomassa että nyt on tämmönen hommeli, ei tommosesta kukaan loukkaannu. Voi olla nopeampi metodi.
Ei ihastusta pysty peittämään. Uskon, että hän tietää / aavistaa tunteesi.
Vuosi tai kaksi unohtaa.. onpa lohdullista😅 täällä sama tilanne,tietty henkilö mielessä koko ajan.
Oletko nainen vai mies? Onko ihastuksesi nainen vai mies? Ikä?
Vierailija kirjoitti:
Ei ihastusta pysty peittämään. Uskon, että hän tietää / aavistaa tunteesi.
Meidän tapauksessa en usko hänen tietävän,enhän itsekään ole varma hänen mielenkiinnostaan. Välillä voisin sanoa,että ihastus molemminpuolista,toisinaan taas pelkkää ystävällistä käytöstä.
Asia on hyvin yksiselitteinen, mutta en lähde sitä tarkemmin tässä avaamaan.
Ap
Pyydä häntä häämatkalla ja katsotaan mitä sanoo... ;)
Vierailija kirjoitti:
Asia on hyvin yksiselitteinen, mutta en lähde sitä tarkemmin tässä avaamaan.
Ap
No tuo nyt oli ärsyttävä kommentti. Et kerro mitään. Kosketatteko siis vai ei?
Joillain tuntuu olevan sellainen psykologinen ilmiö, että mitä etäisempi ja välinpitämättömämpi olen niin sen kovemmin ihastuvat ja roikkuvat. Sitten jos alan osoittamaan samoja merkkejä takaisin, niin viilentyykin meno. Eräskin lähetteli kaikenmaailman sydämiä ja pusipuseja, aikani en niihin vastannut juuri mitenkään mutta sitten meni vaikeaksi kun aloin laittelemaan myös sellaisia takaisin.
Janoat kosketustaan? Mutta sinähän sanoit, ettei teillä ole mitään?