Kihloihin meno - iloinen asia?

Aika selvä juttu: mies ei pidä sinua loppuelämän kumppanina, vaan väliaikaisena vakinaisseksinä kunnes löytää elämänsä todellisen rakkauden.

Katosiko se toinen keskustelu tästä aiheesta?

Selvästikää mies ei ollut tyytyväinen rakkauden aukkoihisi.

Annoitko edes peppua ja suikkaria?!?

Vierailija kirjoitti:

Katosiko se toinen keskustelu tästä aiheesta?

Poistatin sen.

Erohan tuosta tulee. Sori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katosiko se toinen keskustelu tästä aiheesta?

Poistatin sen.

Saamasi vastaukset eivät siis miellyttäneet sinua. Nyt sitten uusintakierrosta.

Tsemppiä miehellesi. Ymmärrän, että on haasteellista olla, kun toinen ilmoittaa vain haluavansa ilman että asiasta voisi vaikka yhdessä keskustella ja kuunnella toisenkin mielipidettä.

Herää kysymys että millainen on suhteenne ylipäätään? 

Miksi olet miehen kanssa joka ei näe tulevaisuutta kanssasi, vaan kohtelee kuin hätävaraa?

Traumabondin keissi parhaimmillaan.

Ottaisin etäisyyttä. Mies saisi muutaman viikon miettiä asiaa ja sitten ap sinun pitää tehdä päätös jatkosta. Oletteko olleet yhdessä kauan? Onko mies sanonut rakastavansa?

Anna sille vähän aikaa. Tuli varmaan vain niin yllärinä eikä ollut miettinyt asiaa.

Uutta kyselykierrosta pehmennetyin sanakääntein vain. Voi nyt jeesus, ottiko miehen vastaus ja reagointi noin pahasti.. Ikää oli minkäverran?

Minulle taasen kävi niin, että silloinen poikaystävä jo 3 kk jälkeen pyysi kihloihin siis huom! ei kosinut. Kieltäydyin johdonmukaisesti vuoden kestäneen pommituksen ajan. En arvostanut tyyppiä, joka halusi vain kihloihin. Ei tulevaisuutta tuollaisen kanssa, ei avioliittoa eikä etenkään lapsia. Tosiaan lapsista hän ei maininnut mitään. Raastavia riitoja alkoi tulla, koska olinhan hänen omaisuuttaan joka tapauksessa hänen mielestään.

Arvosteli kaikki ystäväni eikä halunnut minun viettävän aikaa heidän kanssa. Tollasesta suhteesta ei vain tule yhtään mitään. Tunteeni, jotka eivät kovin voimakkaat olleet koskaan olleetkaan, kuolivat ja minulla oli jatkuva piinaava tunne, että jotain puuttuu. Hän oli äärettömän pihi. Häpesin häntä kiskalta ja kaupassa, kun myyjätkin reagoivat hänen tapaansa odottaa koura ojossa vaihtorahoja.

Äh, ahdistaa edes muistella näitä. Ei tulevaisuutta, joten jätin hänet ja hyvä niin. Tuli tilaa tosirakkaudelle.

Ehkä se mies ei vain yksinkertaisesti koe avioliiton olevan tärkeä asia vaan on ihan tyytyväinen avoliitossa.

Kannattaa pitää mielessä, ettei välirikkoon maailma kaadu. Huonoon suhteeseen ei kande jäädä. Menee vaan hyviä tilaisuuksia ohi löytää parempaa ja hyvällä säkällä loppuelämän onnellinen suhde. Neuvoni on, että lähde hyvällä omatunnolla. Kyllä miehet kosii, jos ovat tosissaan, koska haluavat rinnalleen juuri Sinut hänen elämänsä naisen. Onnea elämääsi!

Ehdotit miehelle kihloihin menoa, täh. Siis ehdotitko teinikihloja vai pyysitkö häntä aviomieheksesi, oikeat kihlat?

Onko ajatus olla vain kihloissa vai suunnittelitko avioliittoa? Me menimme jouluna kihloihin ja naimisiin aiomme ensi kesänä todistajien läsnä ollessa maistraatissa. Reilun vuoden seurustelun jälkeen puhuimme silloin tällöin odotuksistamme, yhteen muuttamisesta ja ajatuksista kihloista tai avioliitosta. Kosinta ei ollut enää yllätys. Miesystäväni  sanoi kerran, että oli kaksikymmentä vuotta yksin nuoruudessaan, kaksikymmentä vuotta naimisissa, joista kymmenen onnellisesti, taas kaksikymmentävuotta sinkkuja ja olisi onnellinen, jos saisimme vielä kaksikymmentä yhteistä vuotta.

Meistä osa sitoutuu hitaammin, osa on menossa kihloihin viikon kuluttua tapaamisesta - anna ystävällesi aikaa tottua ajatukseen.                                           

Kihloihin meno on vanhanaikaista ja typerää. Fi mitään merkitystä. Avoliitto tärkeämpi kuin kihlaus