Haluttomuudesta
Ei kai sitä voi kukaan toinen määritellä mikä on toiselle sopiva seksuaalisuuden taso.
Eikä kenenkään haluja tai haluttomuutta vähätellä, sehän sattuu todella paljon ja syvälle. Sellaisten suhteiden osapuolten kannattaa todella ja vakavasti harkita eroa, koska liian suuri seksuaalinen eriparisuus tuhoaa pikkuhiljaa sen minuuden.
Itse ainakin haluan olla juuri puolisoni haluama, se on yksi niistä suhteen perusjutuista. Ja ihan turha selitellä että "se nyt vaan menee niin että suhde muuttuu" - ei kai sen tarvitse ihan etääntymiseen johtaa?
Yhtä hyvin voisi sanoa että ei enää tarvitse keskustella kun on mennyt viisi vuotta.
Vai onko vaan taustalla kaikessa tässä se, että yritetään peittää sitä että ihmiset kyllästyvät toisiinsa, ja sitten ollaan yhdessä vain koska on se perhe ja sellaista?
Kommentit (4)
Kyse voi olla myös sellaisestakin, että parilla on eri rakkauden kielet. Alkuhuumassa ehkä halut kohtaavat, mutta sen jälkeen tilanne muuttuu. En tiedä mitään kauheampaa henkilökohtaisesti kuin seksiin painostaminen. Se oli yksi pääsyistä miksi halusin lopulta erota miehestäni.
Ei kiinnosta kyllä seksi ollenkaan. Loppuaikoina suhteessa kieltäydyin koko asiasta. Vaikka tiesin että toinen sitä olisi halunnut, en voi aina tehdä itseänikään kohtaan väärin ja sekstailla "väkisin" Kun ei kiinnosta niin ei. Suhteiden ja vuosien aikana tämä jatkuva sekasin vinkuminen ja asiasta syyllistäminen on aiheuttanut sen että loppukin kiinnostus asiaan katosi. Yksin on hyvä olla, ei tarvitse miellyttää ketään. Olisihan se kai kiva tietää miltä tuntuu haluta seksiä. Mutta ei.
Meillä ainakin tilanne se että halut ei kohtaa. Toiselle riittää kerran kuukaudessa ja toinen haluaisi joka päivä. Sitten ihmetellään pornon kulutusta...