Kohtelevatko vanhempasi ja appivanehmpasi lapsenlapsiaan ja lapsiaan samanarvoisesti?

Minusta isovanhempien ei tarvitse olla tasapuolisia lapsenlapsilleen, koska eivät ole mitenkään voineet päättää esim. lastenlasten määrää tai heidän toista vanhempaansa.

Harmittaahan se lapseni kannalta, kun serkut ovat aina ykkösiä. Mutta minkäs teet..?

Mutta olemme kaikki niin erilaisia. Itse esimerkiksi ajattelen, että auttaminen on vastavuoroista. Me auttelemme paljon vanhempiamme. Mieheni vanhemmat auttavat myös meitä pyydettäessä. Eivät tarjoudu itse erikseen, mutta ovat useaan otteeseen sanoneet, että pyytää saa. Toiset vanhemmat ovat kyllä elämässämme mukana kyläilyjen muodossa, mutta he eivät auta meitä, muiden lasten perheitä kylläkin.



Olen ajatellut, että kun on huono apua pyytämään, ei sitä myöskään saa. Kälyni on aivan toista maata ja teetättää anopillansa vaikka ja mitä sellaista, mitä en itse kehtaisi edes pyytää.



Meillä on kuitenkin molempiin vanhempiin tasavertaiset suhteet. He viihtyvät meillä ja seurassamme, sillä tietävät, että emme pyydä heitä vain, kun apua tarvitaan.



Meillä siis niin päin, että me autamme vanhempiamme muita enemmän ja vanhempamme auttavat sisaruksiamme meitä enemmän.

Niin.

Onko ketään yli 1 lapsen vanhempaa, joka kohtelisi reilusti lapsiaan? lapsenlapsiaan?



tekevätkö ne, jotka tekevät monta lasta, lapset vain siksi, että saavat "hajottaa ja hallita"?



Jos tekee monta lasta, voi olla miten epäsosiaalinen ja epäonnistunut ihmisenä, koska aina joku lapsi haluaa pitää yhteyttä jos saa enemmän kuin toiset.

Onhan kyse henkilökemioista. Toinen lapsista on mennyt naimisiin mukavan ja helposti lähestyttävän ihmisen kanssa ja toinen kamalan, kyrpiintyneen av-mamman kanssa. Milläpä siinä tapaat lapsenlapsia kun on aina ämmä naama norsun vellillä vastassa. Toisen pariskunnan kanssa on helppo olla tekemisissä, hauskaa ja mukavaa yhdessä oloa.