Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suomalaisen kansanperinteen ja mytologian tunnuslause pitäisi olla että "metsä tappaa kun sinne huutaa"
01.04.2023 |
Nimittäin koska mitä enemmän ja syvemmin suomalaiseen kansanperinteeseen ja -uskomuksiin tutustuu niin sitä enemmän joutuu väistämättä kohtaamaan sen totuuden että suomalaisen kansanperinteen ja -uskomusten haltija ja henkiolennot ovat oikeasti kauheita, äkkipikaisia ja verenhimoisia jotka saa kiksit siitä ja suuttuu tulisesti jos kuulee ihmisen viheltämässä, laulamassa, itkemässä, huutamassa, riitelemässä, tappelemassa tai sotimassa. Tämä havainto pakottaa myös ihmettelemään että miksi ihmeessä suomalaiset ovat halunneet uskoa 200 vuotta sitten ja sitä aikaisemmin tällaisiin murhanhimoisiin haltijoihin ja henkiin jotka ovat nykyisen etiikan ja moraalin standarteilla todellisia hirviöitä.
Kommentit (21)
"Se parhaiten nauraa, jolla on vahvin lääkitys."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, joku/ jotkut ovat kokeneet asiat tietyllä tavalla.
Siitä ne uskomukset sitten levinneet ja muuttuneet "totuudeksi"?
Minusta tämä aloitus oli hauska, oivaltava, erilainen. Suomalainen kansanperinne on todella kiehtovaa.
Olisiko mahdollista että osa on ihan fiksuja henkiä ja osalla on äksyys. Eivät halua luontoon riehujaa tai sotkijaa. Tai sitten henkityyppi onkin silloin eri, muuttanut vain muotoaan. Ihmisen oma sisäinen maailma vaikuttaa myös ja alkoholit yms. Onko tervetullut siihen osaan luontoa.
Feuerbachin mukaan jumala ei luonut ihmistä, vaan ihminen loi jumalan kuvakseen. Ehkä kansa oli muutama sata vuotta sitten väkivaltaisempaa ja kiivaampaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmankos suomalaiset eivät vieläkään haluaisi, että kukaan huomaisi heidät. DNAssa tulee pelko, että jos päästää yhtään ääntä, tulee metsän hiisi ja vie. Tai näkki, tai vaikka ahti.
Vierailija kirjoitti:
Ilmankos suomalaiset eivät vieläkään haluaisi, että kukaan huomaisi heidät. DNAssa tulee pelko, että jos päästää yhtään ääntä, tulee metsän hiisi ja vie. Tai näkki, tai vaikka ahti.
Me tykkäämme hiljaisuudesta. Opettele sinäkin kuuntelemaan luontoa jatkuvan älämölön sijaan. Luonnossa hiljaa oleilu on omanlaistaan meditoimista. Rauha laskeutuu mieleen ja kehoon.
Veteen viejät on keksitty lapsille pelotteeksi, että eivät huku. Kalastaessa pitää olla hiljaa, että saalis ei karkaa. Ihan perusjärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmankos suomalaiset eivät vieläkään haluaisi, että kukaan huomaisi heidät. DNAssa tulee pelko, että jos päästää yhtään ääntä, tulee metsän hiisi ja vie. Tai näkki, tai vaikka ahti.
Tuossa on varmaan useampi ajallinen kerrostuma. Osa liittyy ympäröivien maiden alaisena olemiseen, koulutuksen vaatimattomuuteen. Mutta toisaalta meillä on rikas kansanperinne arvoituksineen, loitsuineen, riimittelyineen.
Ehkä luonnossa on kannattanut hipsiä hiljaa monestakin syystä. Ja on kai siellä kivojakin henkiä ollut? Tai kun osaa käyttäytyä niiden mieleisesti. Ehkä ihmisillä on vahva taipumus luontaisesti syyllisyyteen ja sen projisointiin. Jostakin ne selitykset on haettava mm onnettomuuksiin. Olisi se melkoista päästä näkemään esi-isien elämää kärpäsenä katosta.
"Tonttukin" saattoi nylkeä saunaan menijän ja jättää vain nahan orsille roikkumaan. Tämä johtuu siitä, että kaikenlaiset henget ovat tosiasiassa demoneita ja muinaisina pakana-aikoina, kun ihmisillä ei ollut vielä Jeesuksen antamaa suojaa elämässään, tämmöiset demonihenget pystyivät tekemään heille ihan vain mitä halusivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan", useimmat ovat metsän kanssa sopusoinnussa, joten tämä sanan tapa on outo.
"Kesäyössä keijut karkeloi", tämä oli haaveilua.
Mytologiaa joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmankos suomalaiset eivät vieläkään haluaisi, että kukaan huomaisi heidät. DNAssa tulee pelko, että jos päästää yhtään ääntä, tulee metsän hiisi ja vie. Tai näkki, tai vaikka ahti.
Suomalaisten vahvuus on luonnon taju, mitä vielä löytyy. Ihan hullua olla arvostamatta tuota nykyisessä maailmassa. Kun muisti noista asioista saadaan pyyhittyä pois niin olemme aika avuttomia. Myös historiattomia. Pitäkäämme mennikäisistämme ja haltioistamne hyvää huolta niin säilyy taju erityisyydestämme emmekä huuhtoudu globaalien massojen nimettömyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tonttukin" saattoi nylkeä saunaan menijän ja jättää vain nahan orsille roikkumaan. Tämä johtuu siitä, että kaikenlaiset henget ovat tosiasiassa demoneita ja muinaisina pakana-aikoina, kun ihmisillä ei ollut vielä Jeesuksen antamaa suojaa elämässään, tämmöiset demonihenget pystyivät tekemään heille ihan vain mitä halusivat.
Parhaimmat loitsut saatiin kuolleilta. Tietäjät kävivät hakemassa.
Ennen suoma.aisille metsä lli pyhä, sitä ei pelätty vaan ihmiset eli yhtä metsän kanssa eivãtkä tehneet sille ja sen asukkaille harmia. Metsää alettiin pelätä vasta paljon myöhemmin koska kirkko ja kristinusko demonisoi metsän ja loi mielikuvan että metsä olisi vaarallinen ja pelottava paikka jonne voi eksyä tai kuolla.
Itse olen ollut pitkään kiinnostunut Suomen muinaisesta historiasta, perinteistä ja uskomuksista. On harmillista miten rajallista, vähäistä ja vaikeasti löydettävä näihin liittyvä tieto on. Mielenkiintoista on miten vähän suomalaisia tuntuu kiinnostavan meidän oma historia ennen ruotsin vallan aikaa, sen sijaan pidetään mielellään yllä "ihan tolloja metsäläisiä oltiin ennen kuin tuotiin sivistystä ulkomaailmasta"-myyttiä. Jokainen uskoo mihin haluaa.
Jatkoa edelliseen. Suomalaiset taruolennot oli aika kaukana disney-hahmoista, olivat ylpeitä ja voimakastahtoisia, saattoivat olla ilkikurisia ja jopa kostonhimoisia. Niitä saattoi olla syytäkin pelätä, mutta ei ne sinänsä pahoja olleet. Kun niitä kunnioitettiin niiden arvon mukaan ne saattoivat olla hyvinkin ystävällismielisiä ja avuliaita. Sopusoinnussa eläminen oli hyvä taito ja on edelleenkin.
Ei tontut sentään ketään nylkeneet, se oli piru.
Nuo pelätyt olennot on aika myöhäistä uskomuskerrosta ja pääosin muista maista kulkeutunutta tarinaperinnettä. Vainajat olivat suurin pelon kohde, koska heidän uskottiin kadehtivan eläviä. Varhaisemmista uskomuksista on enää vähän tietoa jäljellä, koska niitä kirjattiin ylös vasta kristinuskon levittyä. Tosin jonkinlaisesta pelosta siinäkin oli kyse, kun karhua ei saanut kutsua karhuksi vaan sille keksittiin suuri määrä kiertoilmauksia.
Vierailija kirjoitti:
"Tonttukin" saattoi nylkeä saunaan menijän ja jättää vain nahan orsille roikkumaan. Tämä johtuu siitä, että kaikenlaiset henget ovat tosiasiassa demoneita ja muinaisina pakana-aikoina, kun ihmisillä ei ollut vielä Jeesuksen antamaa suojaa elämässään, tämmöiset demonihenget pystyivät tekemään heille ihan vain mitä halusivat.
Kun olin lapsi äidillåni oli tapana satuilla että kiukaassa asui saunanhenki. Ja jos sen suututti, esimerkiksi riitelemällä ja kinastelemalla sisarusten kanssa saunasta, niin se tulisi ulos kiukaasta ja löisi kaikki saunassa olijat hengiltä jos saunassa ei osaa olla hiljaa.
Alue: Aihe vapaa
🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄