Työni vie kaiken elämänhaluni

Olematon perehdytys, se kun ei ole ketään jolta kysyä neuvoa tai jos onkin, niin kysymyksiä pidetään tyhminä. Toistuvat kommentit joita joutuu kuuntelemaan, kun jotain entisiä tai nykyisiä työntekijöitä haukutaan huonoiksi jne.

Liikaa odotuksia ja vaatimuksia, liian vähän aikaa ja resursseja.

Irtisanoutuminen ei tällä hetkellä taloudellisen tilanteen takia ole mahdollista, toki kyllä sitäkin heikkoina hetkinä harkitsen. Uutta työtä ei ole löytynyt, eipä kyllä energiaa ole liiemmin etsiäkään.

Kohtalontovereita?