Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko teille muille järjetön pelko että tila onkin pysyvä kun heräätte käsi niin puutuneena, että se ei vain liiku?
28.03.2023 |
Roikkuu vain velttona ja pitää toisellä kädellä ravistella että tunto palaa.
Kommentit (21)
Ei mulla ole koskaan koko käsi noin puutunut, sormet tai maksimissaan kämmeneen asti vaan. Joten vastaukseni on ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun maatilani on ollut aina pysyvä
Joskus mulla käy noin, silloin vedän käteen.
Se tuntuu ihan kuin joku muu tekisi sen, etkä sinä itse.
Parhautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle käy noin aika usein. Herään painon tunteeseen kaulan päällä ja hengitys vaikeuksiin ja siinä se käsi on velttona ja halvaantuneena painamassa kaulaa. Saa jonkin aikaa, taitella, ravistella ja hieroa, että alkaa veri kiertää ja tunto palautuu. Sitä en ymmärrä miksi se hakeutuu aina siihen kaulan päälle kuristamaan. Yllättävän painava käsikin silloin kun se on täysin kuminen, veltto ja kuin kuollutta lihaa.
Pahinta on kun KUMPIKIN käsi puutuu! Et pääse ylös, et voi sammuttaa herätyskelloa, et voi hieroa kättä saadaksesi veren virtaamaan.. itku siinä meinaa päästä ja tulee fiilis että mitäs jos nää ei enää koskaan toimikaan, mitä jos olen kädetön loppuikäni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran nojailin kyynärnivelestä tienoilta teräväkulmaista patteria vasten nähtävästi vähän turhan pitkään kun muistaakseni muutamaksi päiväksi ihan jäi semmoinen hermosärky mikä tulee kun sopivaan paikkaan tulee joku osuma. Soitin ihan lääkärille joka sanoin että jos ei ala toipua niin leikkaus olisi edessä. Onneksi kumminkin sitten lopulta toipui omia aikojaan.
Tavallisia käden tai jalan puutumisia huonon asennon vuoksi on ollut silloin tällöin, kokemusperäisesti kuitenkin tietää että palautuu siitä toimintakuntoon. En muista pentunakaan pelänneeni että jalka tai käsi jäisi sellaiseksi. Enemmän peloteltiin että jos irvistellessä katsoo kieroon niin silmät voisi jäädä semmoiseksi :D
Kerran kännissä nukuttuani heräsin vatsallani toinen käsi tyynyn alla täysin tunnottomana- hapuilin että mikä hitto siinä oikein on? Iso hämmästys kun riuskasti vetaistuani tulikin oma käsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko40 kirjoitti:
Joskus mulla käy noin, silloin vedän käteen.
Se tuntuu ihan kuin joku muu tekisi sen, etkä sinä itse.
Parhautta.
Höpöhöpö, eihän käsi tottele käskyjä siinä tilassa.
Taitaa olla ylipainoisten juttuja .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko40 kirjoitti:
Joskus mulla käy noin, silloin vedän käteen.
Se tuntuu ihan kuin joku muu tekisi sen, etkä sinä itse.
Parhautta.
Voisitko vetää minuakin?
Vierailija kirjoitti:
Ukko40 kirjoitti:
Joskus mulla käy noin, silloin vedän käteen.
Se tuntuu ihan kuin joku muu tekisi sen, etkä sinä itse.
Parhautta.Höpöhöpö, eihän käsi tottele käskyjä siinä tilassa.
Sitoo sen roikkuvan käden munaan ja toisella kädellä heiluttaa sitä roikkuvaa kättä.
Näin minä sen teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla ylipainoisten juttuja .
Ei ole väliä painatko 40kg vai 400kg kun nukut koko yön kätesi päällä..
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on kun KUMPIKIN käsi puutuu! Et pääse ylös, et voi sammuttaa herätyskelloa, et voi hieroa kättä saadaksesi veren virtaamaan.. itku siinä meinaa päästä ja tulee fiilis että mitäs jos nää ei enää koskaan toimikaan, mitä jos olen kädetön loppuikäni?
Mulla, mun äidillä ja mun siskolla käy aina välillä noin. Mut ei me panikoida, koska toi on niin "normaalia". Onhan se tuota... mielenkiintoista kun herää ja kädet on hukassa. Sitten sitä on pungettava itsensä istumaan (vastalihaksilla) ja heilutettava itseään ympäriinsä, että ne kädet löytyy (ettei ne ole edelleen jotenkin puristuksissa) ja sit alkaa hitaasti veri taas kiertää. Läps läps kädet heiluu eikä itsellä ole niihin kontrollia ollenkaan. Sillon on helppoa, jos vaan toinen käsi puutuu, kun se toinen käsi on käytössä ja voi etsiä sitä puutunutta kättä ;-)
Ja siis meillä kädet puutuu olkapäästä alkaen, ei mitään ranteesta tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on kun KUMPIKIN käsi puutuu! Et pääse ylös, et voi sammuttaa herätyskelloa, et voi hieroa kättä saadaksesi veren virtaamaan.. itku siinä meinaa päästä ja tulee fiilis että mitäs jos nää ei enää koskaan toimikaan, mitä jos olen kädetön loppuikäni?
Mulla, mun äidillä ja mun siskolla käy aina välillä noin. Mut ei me panikoida, koska toi on niin "normaalia". Onhan se tuota... mielenkiintoista kun herää ja kädet on hukassa. Sitten sitä on pungettava itsensä istumaan (vastalihaksilla) ja heilutettava itseään ympäriinsä, että ne kädet löytyy (ettei ne ole edelleen jotenkin puristuksissa) ja sit alkaa hitaasti veri taas kiertää. Läps läps kädet heiluu eikä itsellä ole niihin kontrollia ollenkaan. Sillon on helppoa, jos vaan toinen käsi puutuu, kun se toinen käsi on käytössä ja voi etsiä sitä puutunutta kättä ;-)
Ja siis meillä kädet puutuu olkapäästä alkaen, ei mitään ranteesta tms.
Ja lisäyksenä, puutuminen on ollut kaikilla pahinta silloin, kun painoindeksi on ollut alle 20. Se loppuu kokonaan, kun painoindeksi on yli 35. Eli meillä ainakin rasvakudos suojaa hermoja/verisuonia ja estää puutumisen.
Mun äidillä kävi näin, eli ranne oli halvaantunut monta kuukautta, olisiko ollut puoli vuotta. Äiti on alkoholisti ja ottaa myös bentsoja alkon kanssa. Tuolle pareesille on kansanomainen nimikin, Saturday night paw, eli kun sammuu humalassa oman kätensä päälle. Äiti ei tietenkään alkoholistille tyypillisesti myöntänyt mitään, vaan teeskenteli äärettömän hämmästynyttä, että mitä ihmettä kädelle on voinut käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on kun KUMPIKIN käsi puutuu! Et pääse ylös, et voi sammuttaa herätyskelloa, et voi hieroa kättä saadaksesi veren virtaamaan.. itku siinä meinaa päästä ja tulee fiilis että mitäs jos nää ei enää koskaan toimikaan, mitä jos olen kädetön loppuikäni?
Mulla, mun äidillä ja mun siskolla käy aina välillä noin. Mut ei me panikoida, koska toi on niin "normaalia". Onhan se tuota... mielenkiintoista kun herää ja kädet on hukassa. Sitten sitä on pungettava itsensä istumaan (vastalihaksilla) ja heilutettava itseään ympäriinsä, että ne kädet löytyy (ettei ne ole edelleen jotenkin puristuksissa) ja sit alkaa hitaasti veri taas kiertää. Läps läps kädet heiluu eikä itsellä ole niihin kontrollia ollenkaan. Sillon on helppoa, jos vaan toinen käsi puutuu, kun se toinen käsi on käytössä ja voi etsiä sitä puutunutta kättä ;-)
Ja siis meillä kädet puutuu olkapäästä alkaen, ei mitään ranteesta tms.
Mun mies kuuluu näihin, ja saa tuon aikaan kunnon niskajumilla. On kyllä hassun näköistä kipristelyä, kun näin keski-iässä eivät ne vatsalihaksetkaan ole ihan mintissä.
Joo mulle kävi noin joskus 15-vuotiaaba kun otin päikkärit. Sitten menin suihkuttamaan kättä viileällä vedellä ja tunto palasi.