Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertoisitko aikuiselle lapselle, että hänen isänsä eron yhteydessä kyseenalaisti isyytensä?
Susa
27.03.2023 |
Kun erosin, exä kysyi onko kumpikaan lapsista hänen. Aikuinen lapsi on täysin isänsä pauloissa ja emotionaalisesti epäkypsä. Kyselee multa ivalliseen sävyyn miksen hankkinut yksinhuoltajuutta. Ilmeisesti isänsä on kertonut jos jonkinlaista kökköä. Ei siinä mitään, mutta pelkään, että joku päivä suutuksissani sanon jotain takaisin, esim. että isänsä olisi jättänyt hänet kuin nallin kalliolle, jos ei olisi ollut biologinen isä.
Onko kellään kokemusta siitä, että aikuisena kuulee toisen puolen näkemyksen vanhempien erosta? Vai pitäisikö olla enemmän huolissaan siitä, että ylipäätään kyselee? Eli ehkä ei ole vieläkään selvinnyt erosta?
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän aktuaalista? Mitä sä kysyt? Ilmeisesti petit, jolloin kysymys on ihan relevantti. Sit taas tuo lapsesi ivallisuus on ihan toinen asia. Vastaat hänelle hänen kysymykseensä totuudella.
Ei mulla ole tapana sotkea muita riitoihini.
Varsinkaan omia lapsiani.
Jos lapseni asiasta kysyisi, niin saattaisin kertoa tai vaihtoehtoisesti sanoa että se on minun ja isäsi välinen asia.
Ymmärrän tuskan, mikäli isä on kohdellut sinua/lapsia aikoinaan huonosti ja varsinkin jos tuntuu, että lapset aikuisena asettuvat hänen puolelleen jotenkin sinua vastaan, mikä kertoo isän kykenemättömyydestä osoittaa kunnioitusta sinua kohtaan lasten läsnäollessa. Kyllä minuakin söisi. Mikä oikeudenmukaisuus on siinä, että itse olet ensin seivannut heittämästä isää bussin alle suojellaksesi lapsia, ja sitten käykin niin, että lapsille on muodostunutkin epäedullinen kuva sinusta, koska isä ei ole osannut toimia sinua kohtaan samoin. Epäkypsää tai ei, avaisin varmaan tuossa vaiheessa sanaisen arkkuni minäkin, kyllä täältä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurihan sitä on jauhettu isyyden kumoamista, tuhansia sivuja.
En ymmärrä, miksi lapselle (aikuisellekin) pitäisi jotenkin suuttua eron käsittelystä. Mikset voi puhua hänelle ja kysyä, että haluatko puhua asioista. Kyllä minä ainakin ihan olen jutellut lapseni kanssa, miten hän on kokenut eron. Miksi se pitäisi olla joku salaisuus? Vai onko sinulla jotain salattavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en oikeastaan ymmärrä miksi tuommoinen asia pitäisi kertoa aikuiselle lapselle.
Minunkin eksä sanoi monenlaisia typeriä asioita eron aikoina. Ja niin sanoin kyllä itsekin. Olen kuitenkin pitänyt prioriteettina sitä, että lapsilla saa olla hyvä kuva isästään. Tietysti se teki joskus tiukkaa, kun isä vaan teki usein oharit eli soitti perjantaina että sori nyt on kiire... mutta syyttelemään en sentään sortunut. Olin vaan lasten kanssa pahoillani, kun isällä on kiire, ja kerroin olevani ihan iloinen siitä että nyt meillä on sitten yhteinen viikonloppu( no, aina ei ollut kiva kun jotkut muut omat suunnitelmat meni pieleen).
Joskus tietty mietin aikanaan, onko oikein, että pidän omasta puolestani mukamas yllä kuviteltua ihannoitua isää. Mutta tulin siihen tulokseen, että aikanaan lapset ymmärtävät, mikä ja millainen mies heidän isänsä on, kunhan aikuistuvat. Mitkä ovat ne arvokkaat asiat, jotka he voivat säilöä sydämeensä, ja mitkä ne heikkoudet, joita siinä miehessä on, joka on heidän isänsä. Mihin heidän äitinsä ehkä joskus rakastui, miksi ero tuli.
Meidän eroajan riidoista varmaan monet kävivät lastenkin korviin, ikävä kyllä. Mutta pahimpia toopeiluja en ole viitsinyt nostaa esille kummankaan käytöksestä. Olen vaan sanonut, että kun rakkaus ja yhteinen elämä loppuu, niin tunteet kuohuu ja kaikkea vähemmän ihailtavaakin voi tapahtua.
Nyt lapseni ovat jo puolivälissä neljättäkymmentään. Molemmat ovat ilmaisseet minulle kiitollisuutensa siitä, että heidän vanhempiensa ero oli ns. siisti (mitä se ei minun silmissäni koskaan ollut), ja he saivat elää nuoruutensa luottaen kahteen rakastavaan vanhempaan - joskin ovat selvästi myös tajunneet, että se vanhempi, johon aikuisenakin vielä luotetaan ja turvaudutaan, ei ole ole se isä.
Periaatteessa olen sitä mieltä, että mitä aiemmin nuori aikuinen perehdytetään tosiasioihin, sitä parempi. Oppii ajoissa aikuiseksi, etenkin jos on töykeä ja ilkeä ilman mitään asiallista syytä. Menee hänenkin elämänsä paremmin, kun suitsii luonteensa ongelmia nyt eikä joskus.
Mutta voihan olla, että hänellä on muita ongelmia, joiden takia ei kykene käsittelemään tietoa vielä. Tietysti asiaa ei ole pakko läiskäistä vihamielisesti päin näköä, siitä voi puhua asiallisestikin. Mutta voi olla, että jos välit ovat risaiset nyt, jatkossa ne ovat poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo voi sanoa. Muttei ilkeästi kannata.
Vain isä ja äiti eroavat!Ei minkään ikäiset lapset. Älä sotke siihe lapsia,lasta vaikka olisivat aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nii
Siis sehän aiheuttaa lapsellesi henkisiä vaurioita, ehkä pysyviä!
.
Kysyt käytännössä kannattaako vahingoittaa omaa lasta, jos on itseä satutettu!
Vastaus: Ei kannata
.
Kertominen ei ole sinun lapsen etu! Vaikka hän aikuinen olisikin!
Tietysti jos olet tunnevammainen niin anna mennä!
Kerro vain sillon jos epäilet itse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juurihan sitä on jauhettu isyyden kumoamista, tuhansia sivuja.
Niinpä! Mutta näissä keskusteluissa isät itkee ja kukaan ei ajattele sitä, mikä olisi lapsen paras olipa sitten biologinen lapsi tai ei.
Vain mies sanoo tyhmiä ja peruuttamattomia asioita eroriidoissa ja nainen joutuu niiden kanssa elämään.
En ihan ymmärtänyt, mutta jos ei olisi biologinen vanhempi niin eikö silloin ole ihan normaali suhtautuminen ettei halua huoltaa enää. Ihan ihme aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Vain isä ja äiti eroavat!Ei minkään ikäiset lapset. Älä sotke siihe lapsia,lasta vaikka olisivat aikuisia.
Ööö. Ei lapsia ollakaan sekoittamassa eroon, josta on jo melkein 20 vuotta aikaa, vaan mietin miten pahan mokan teen, jos suutuspäissäni sanon siitä. Jopa epäilen, että eron tunnekuohuissa exäkin möläytti epäilyksensä.
ap
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärtänyt, mutta jos ei olisi biologinen vanhempi niin eikö silloin ole ihan normaali suhtautuminen ettei halua huoltaa enää. Ihan ihme aloitus.
Miten selität sen, että ihmiset adoptoi lapsia ja isä- ja äitipuolet hoitaa puolisonsa lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vai onko sinulla jotain salattavaa?
Kaappi täynnä luurankoja.
Alue: Aihe vapaa
Mutta hänähn on biologinen isä, joten ei olisi jättänyt häntä...
Olisitko sinä jättänyt jos et olisi ollut biologinen äiti?