Te jotka olette kärsineet huonosta itsetunnosta, niin miten saitte muutettua sen paremmaksi?

Jätin narsistisovinistin ja aloin keskittyä pikkuhiljaa omiin tarpeisiini ja omannäköisen elämän elämiseen. Avainasia on elää arvojensa mukaista elämää.

Miten ja milloin kehititte huonon itsetunnon? Minua häiritsee sekä heikkoitsetuntoiset, että mielestäni myös heikkoitsetuntoiset, joilla on tarve haukkua, alistaa, manipuloida, syytellä yms. toisia.

Juoksin sen viisi vuotta putkeen terapiassa. Oli sen arvoista. 

Pääsin eroon lapsuudenkodin ajattelumallista, että olin jotenkin viallinen. Laiska, tyhmä ja saamaton josta ei ikinä tule mitään. Hylkäsin kaverit joiden mielestä minun pilkkaamiseni ja minulle nauraminen oli "huumoria" ja "hauskaa läppää". 

Ratkaisevat askeleet olivat kun sain lähipiiriini ensimmäiset ystävät jotka oikeasti olivat puolellani ja kannustivat. Siitä tuli ponnistuslauta itseni kehittämiseen. 

Toinen läpimurto oli ymmärrys siitä, miten suuri valta minulla on oman itseni luomisessa. Minun ei tarvitse kuunnella muiden kertomaa siitä, millainen minä olen vaan voin päättää sen itse. 

Lopetin itseni vertailun toisiin ja keskityin vain itseeni ja itseni kehittämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Juoksin sen viisi vuotta putkeen terapiassa. Oli sen arvoista. 

Pääsin eroon lapsuudenkodin ajattelumallista, että olin jotenkin viallinen. Laiska, tyhmä ja saamaton josta ei ikinä tule mitään. Hylkäsin kaverit joiden mielestä minun pilkkaamiseni ja minulle nauraminen oli "huumoria" ja "hauskaa läppää". 

Ratkaisevat askeleet olivat kun sain lähipiiriini ensimmäiset ystävät jotka oikeasti olivat puolellani ja kannustivat. Siitä tuli ponnistuslauta itseni kehittämiseen. 

Toinen läpimurto oli ymmärrys siitä, miten suuri valta minulla on oman itseni luomisessa. Minun ei tarvitse kuunnella muiden kertomaa siitä, millainen minä olen vaan voin päättää sen itse. 

Lopetin itseni vertailun toisiin ja keskityin vain itseeni ja itseni kehittämiseen. 

Haluatko kertoa tarkemmin tuosta terapiasta? Miten koko homma eteni nuiden viiden vuoden aikana? 

Ap

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kärsinkö paremmasta itsetunnosta kun mikään ei tunnu vaivaavan ja tarttuvan pintaani. T: Sanna

= Minulla on ihan supersurkea itsetunto, koska olen 1d1ootti av-mamma, ja oloani helpottaa vain jonkun Sannan sättiminen netissä.

Aloin liikkumaan säännöllisesti ja vähensin alkoholin käyttöä. Viisi kiloa tippui painoa siinä samalla kuin itsestään ja nyt tuntuu, että olen elämäni kunnossa. Kevyempi oli ja virkeämpi peilikuva ovat nostaneet itsetuntoa, eikä enää ole alkoholin aiheuttamaa ahdistusta.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kärsinkö paremmasta itsetunnosta kun mikään ei tunnu vaivaavan ja tarttuvan pintaani. T: Sanna

Oletko se Suuri Juokseva Teflon-Sanna?!

Elämä potki päähän ja sain niskaani epäoikeudenmukaisuutta ja sisuunnuin. Opin itsekkyyttä

ei ainakaan kannata vertailla itseään muihin, aina löytyy joku, johon vertaamalla saa itsensä tuntemaan huonoksi ja epäonnistuneeksi

opetella rakastamaan itseään (terveellä tavalla), se on tärkeää

En päässyt eroon huonosta itsetunnosta. Olen tehnyt kyllä kaiken tässä letkussa jo mainitun, ollut terapiassa, keskittynyt omiin arvoihini ja itseni luomiseen, tullut paljon keskimääräistä paremmaksi monessa asiassa JA ollut vertailematta ja kohdannut ja luullut hyväksyneeni puutteeni.

Ja kissan viikset. Sitä voi vuosikausiakin luulla saaneensa itsetuntonsa kuntoon, mutta kyllä kunnon epäonnistuminen tai pari peräkkäin sen taas nitistää.

Iän ja elämänkokemuksen myötä hävinnyt vähitellen itsensä aliarvioiminen ja halveksuminen. Nykyään oikein rakastan itseäni, kuuntelen ja arvostan.

Vierailija kirjoitti:

Jätin narsistisovinistin ja aloin keskittyä pikkuhiljaa omiin tarpeisiini ja omannäköisen elämän elämiseen. Avainasia on elää arvojensa mukaista elämää.

Sama. Itsellä oli tosi merkityksellinen niinkin pieni asia, että uskalsin vihdoin alkaa harrastaa liikuntaa ja tajusin, että enhän mä olekaan mikään toivoton tapaus, saati umpisurkea, vaan samalla tavalla se kunto ja jaksaminen minullakin kasvaa. Olin siis kasvanut liikkumattomassa perheessä (vanhempien mielestä urheiluseurat oli lähinnä s¤¤tanasta ja käytännössä kaikki lajit turhia/typeriä ja kun näkivät jonkun hölkkäämässä niin ilkkuivat kuinka olisi pitänyt lähteä ajoissa niin ehtisi kävellenkin) ja sittemmin koululiikunta viimeistelikin loput. Muutenkaan ei lapsuudessani ollut minkäänlaista kannustamista vaan ainoastaan lyttäämistä ja jopa nolaamista eikä omia ajatuksia saanut olla.

Minusta kasvoi miellyttämisenhaluinen kynnysmatto joka tyytyi jopa siihen ensimmäiseen/ainoaan mieheen joka osoitti yhtään kiinnostusta. Todellisuudessa hänkin vain tyytyi minuun koska ei muitakaan saanut.

Toki jossain välissä sitten aloittelin lenkillä käymistä, mutta sitten ilkkui mies että mitä sä tuollainen ruma punkero siellä puuskutat ja kuvitteletko muuttuvasi jotenkin hyvännäköiseksi jne eli taas teilattiin, ettei liikunta ole minua varten ja pysy vaan piilossa/näkymättömissä ja ole huomaamaton koska muut nauraa sulle, tuollaiselle köntykselle.

Se, että huomasi kuinka oma kroppa jaksaa ja vahvistuu teki älyttömän hyvää ja lisäksi lenkkeillessä oli aikaa selvitellä ajatuksia ihan ilman juttuseuraakin. Moni asia loksahti ihan huomaamattakin paikoilleen eli yhtäkkiä vaan tajusi yhtä ja toista vaikka niitä ei edes ollut ajatellut (ainakaan tietoisesti). Ja tuleehan siitä oikeasti ihan älyttömän hyvä olo, kun hengästyy kunnolla ja hikoilee itseään puhtaaksi ja samalla ihan huomaamatta siivoaa ajatuksistaan pois negatiivisuutta.

Itsetunto rakennetaan varhaislapsuudessa. Kannustamalla, kehumalla.

Opettelemalla sanomaan takaisin tölväisijöille, muutaman onnistuneen kerran jälkeen kääntyy toisinpäin ja sitä alkaa itse huomata vikoja muissa joita aristelevat.

Ei ole täysin korjaantunut, mutta olen oppinut elämään asian kanssa.

Sen tajuaminen, että sota ei yhtä miestä kaipaaa, vapauttaa minut elämään elämäni niin kuin hyväksi näen.

Myös elämänkokemuksen tuoma ymmärtämys siitä, että päällisin puolin menestyneet voivat olla hyvin onnettomia, on saanut oivaltamaan, etten ole hullummin pärjännyt.