Tykkään olla syrjäytynyt

*askaa. Kotona oleminen on edelleen ajan tuhlaamista.

Vierailija kirjoitti:

*askaa. Kotona oleminen on edelleen ajan tuhlaamista.

Olkoon vaan mutta se on jo vuosikymmeniä ollut mun elämääni.

Sama :)

Siitä vaan mutta ei mun verorahoilla

Tänään ääni oikeistolle

Vierailija kirjoitti:

Siitä vaan mutta ei mun verorahoilla

Tänään ääni oikeistolle

En saa mitään yhteiskunnan tukia.

Ulos vaan, tekee hyvää 

:D Ihan sama täälläkin, ap. Mäkin tykkään hengailla kotona.

Koti on ihmisen paras paikka. Ei sille vaan minkään voi.

Vierailija kirjoitti:

Ulos vaan, tekee hyvää 

Tottakai mä ulkoilen välillä.

Tottakai on traumatisoituneelle ihmiselle helpointa olla kotona eristyksissä. Mutta onhan se raskasta ja kauheaa silti, ainakin itselle oli.

En mä oo dramatisoinutkaan. :D

Mä huomaan monesti haaveileni syrjäytyneisyydestä. Sais vaan olla kotona ja tehdä omia juttuja. Istua aamukahvin tuoksussa pyjamat päällä keittiön pöydässä ja katsoa ikkunasta, kuin ulkona sataa räntää ja ihmiset kiiruhtavat töihinsä, ja itse saisi vain olla ja miettiä, että mitähän tänään tekisin. Lähtisikö ostoksille, menisikö takaisin nukkumaan, katsoisiko jotain sarjaa koko päivän maaten sohvalla viltin alla. Ei kukaan häiritsisi eikä tarvitsisi lähteä mihinkään tanssimaan toisten pillin mukaan. Ehkä joku päivä vielä, eihän tuo vaadi kuin riittävästi rahaa, että pystyy olemaan mukavasti. Tuilla kituuttamiseen en alkaisi ikipäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on traumatisoituneelle ihmiselle helpointa olla kotona eristyksissä. Mutta onhan se raskasta ja kauheaa silti, ainakin itselle oli.

En minä.ole mitenkään eristyksissä. Syrjäytyneellä tarkoitan etten ole työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on traumatisoituneelle ihmiselle helpointa olla kotona eristyksissä. Mutta onhan se raskasta ja kauheaa silti, ainakin itselle oli.

No mut sähän ootkin hullu, ja hulluille tää ei sovellukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on traumatisoituneelle ihmiselle helpointa olla kotona eristyksissä. Mutta onhan se raskasta ja kauheaa silti, ainakin itselle oli.

No mut sähän ootkin hullu, ja hulluille tää ei sovellukkaan.

Ok

Vierailija kirjoitti:

Mä huomaan monesti haaveileni syrjäytyneisyydestä. Sais vaan olla kotona ja tehdä omia juttuja. Istua aamukahvin tuoksussa pyjamat päällä keittiön pöydässä ja katsoa ikkunasta, kuin ulkona sataa räntää ja ihmiset kiiruhtavat töihinsä, ja itse saisi vain olla ja miettiä, että mitähän tänään tekisin. Lähtisikö ostoksille, menisikö takaisin nukkumaan, katsoisiko jotain sarjaa koko päivän maaten sohvalla viltin alla. Ei kukaan häiritsisi eikä tarvitsisi lähteä mihinkään tanssimaan toisten pillin mukaan. Ehkä joku päivä vielä, eihän tuo vaadi kuin riittävästi rahaa, että pystyy olemaan mukavasti. Tuilla kituuttamiseen en alkaisi ikipäivänä.

Tämä "syrjäytynyt" -narratiivi on vain valtaapitävien mielipidevaikuttamista massoille. Etteivät ihmiset vain ajattelisi olevan muitakin vaihtoetoja, kuin oravanpyörässä itsensä näännyttäminen ja verojen maksu - unohtamatta uuden orjasukupolven kasvattamista.

Vierailija kirjoitti:

Mä huomaan monesti haaveileni syrjäytyneisyydestä. Sais vaan olla kotona ja tehdä omia juttuja. Istua aamukahvin tuoksussa pyjamat päällä keittiön pöydässä ja katsoa ikkunasta, kuin ulkona sataa räntää ja ihmiset kiiruhtavat töihinsä, ja itse saisi vain olla ja miettiä, että mitähän tänään tekisin. Lähtisikö ostoksille, menisikö takaisin nukkumaan, katsoisiko jotain sarjaa koko päivän maaten sohvalla viltin alla. Ei kukaan häiritsisi eikä tarvitsisi lähteä mihinkään tanssimaan toisten pillin mukaan. Ehkä joku päivä vielä, eihän tuo vaadi kuin riittävästi rahaa, että pystyy olemaan mukavasti. Tuilla kituuttamiseen en alkaisi ikipäivänä.

Kuvaamasi tapa olla ja elää käy nopeasti tylsäksi, merkityksettömäksi ja rutiineihin jumiutuneeksi elämäksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä huomaan monesti haaveileni syrjäytyneisyydestä. Sais vaan olla kotona ja tehdä omia juttuja. Istua aamukahvin tuoksussa pyjamat päällä keittiön pöydässä ja katsoa ikkunasta, kuin ulkona sataa räntää ja ihmiset kiiruhtavat töihinsä, ja itse saisi vain olla ja miettiä, että mitähän tänään tekisin. Lähtisikö ostoksille, menisikö takaisin nukkumaan, katsoisiko jotain sarjaa koko päivän maaten sohvalla viltin alla. Ei kukaan häiritsisi eikä tarvitsisi lähteä mihinkään tanssimaan toisten pillin mukaan. Ehkä joku päivä vielä, eihän tuo vaadi kuin riittävästi rahaa, että pystyy olemaan mukavasti. Tuilla kituuttamiseen en alkaisi ikipäivänä.

Mutta voiko sitten enää puhua syrjäytymisestä, jos haluaa elää niin omasta vapaasta tahdosta nauttien siitä?

Ahdistaa sitoutua mihinkään. Olen vain väsynyt kaikkeen yrittämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä huomaan monesti haaveileni syrjäytyneisyydestä. Sais vaan olla kotona ja tehdä omia juttuja. Istua aamukahvin tuoksussa pyjamat päällä keittiön pöydässä ja katsoa ikkunasta, kuin ulkona sataa räntää ja ihmiset kiiruhtavat töihinsä, ja itse saisi vain olla ja miettiä, että mitähän tänään tekisin. Lähtisikö ostoksille, menisikö takaisin nukkumaan, katsoisiko jotain sarjaa koko päivän maaten sohvalla viltin alla. Ei kukaan häiritsisi eikä tarvitsisi lähteä mihinkään tanssimaan toisten pillin mukaan. Ehkä joku päivä vielä, eihän tuo vaadi kuin riittävästi rahaa, että pystyy olemaan mukavasti. Tuilla kituuttamiseen en alkaisi ikipäivänä.

Mutta voiko sitten enää puhua syrjäytymisestä, jos haluaa elää niin omasta vapaasta tahdosta nauttien siitä?

En tiedä. Ehkä muut ihmiset näkevät sen syrjäytymisenä, vaikka itse olostaan nauttisikin. Joskus aikoinaan olin yli vuoden työttömänä ja siitä jäi mieleen erityisesti nuo aamut, ja kuinka siitä oppi tykkäämään, ettei tarvitse lähteä mihinkään jos ei halua. Vähän kuin viikonloppu joka jatkuu ja jatkuu. Välillä oli toki tylsää, mutta sitten vaan lenkkarit jalkaan ja ulos. Tai keksimään jotain uutta mielenvirikettä.

Vierailija kirjoitti:

Mä huomaan monesti haaveileni syrjäytyneisyydestä. Sais vaan olla kotona ja tehdä omia juttuja. Istua aamukahvin tuoksussa pyjamat päällä keittiön pöydässä ja katsoa ikkunasta, kuin ulkona sataa räntää ja ihmiset kiiruhtavat töihinsä, ja itse saisi vain olla ja miettiä, että mitähän tänään tekisin. Lähtisikö ostoksille, menisikö takaisin nukkumaan, katsoisiko jotain sarjaa koko päivän maaten sohvalla viltin alla. Ei kukaan häiritsisi eikä tarvitsisi lähteä mihinkään tanssimaan toisten pillin mukaan. Ehkä joku päivä vielä, eihän tuo vaadi kuin riittävästi rahaa, että pystyy olemaan mukavasti. Tuilla kituuttamiseen en alkaisi ikipäivänä.

Oi, mä olen toteuttanut sun unelmaelämääsi jo vuosien ajan. Just tollaista, ja mä oon nauttinut. Olen viettänyt myös aikaani työelämän puolellakin aikoinani , ja se oli kyllä kuin väkisin tahkon vääntämistä.