Tykkään olla syrjäytynyt

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa sitoutua mihinkään. Olen vain väsynyt kaikkeen yrittämiseen.

Minä taasen olen väsynyt jatkuvaan sitoutumattomuuteen. Minkäänlaisia suunnitelmia ei voi tehdä pidemmälle aikavälille, koska ei ole vakautta, jonka varaan laske esimerkiksi taloudellisesti. Äärimmäisen kuluttavaa ja väsyttävää pidemmän päälle. Ei tosiaankaan vapauttavaa tai mielensä mukaan tekemistä ja elämistä. Kotona oleminen ja työttömyys ovat vapauden vastakohta (ellei ole taloudellisesti turvattu muutoinkin, kuin kitutukien varassa). Merkityksetöntä kotona haahuilua, jossa ennemminkin miettii mikä on mahdollista, kuin mitä tahtoo tai haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä huomaan monesti haaveileni syrjäytyneisyydestä. Sais vaan olla kotona ja tehdä omia juttuja. Istua aamukahvin tuoksussa pyjamat päällä keittiön pöydässä ja katsoa ikkunasta, kuin ulkona sataa räntää ja ihmiset kiiruhtavat töihinsä, ja itse saisi vain olla ja miettiä, että mitähän tänään tekisin. Lähtisikö ostoksille, menisikö takaisin nukkumaan, katsoisiko jotain sarjaa koko päivän maaten sohvalla viltin alla. Ei kukaan häiritsisi eikä tarvitsisi lähteä mihinkään tanssimaan toisten pillin mukaan. Ehkä joku päivä vielä, eihän tuo vaadi kuin riittävästi rahaa, että pystyy olemaan mukavasti. Tuilla kituuttamiseen en alkaisi ikipäivänä.

Oi, mä olen toteuttanut sun unelmaelämääsi jo vuosien ajan. Just tollaista, ja mä oon nauttinut. Olen viettänyt myös aikaani työelämän puolellakin aikoinani , ja se oli kyllä kuin väkisin tahkon vääntämistä. Kaiken lisäksi jonkinlainen työmoodirooli päällä, ei kiitos mulle riitti. Nyt voin mennä vessaankin rauhassa ilman että olisi enää tarvinnut kuunnella työkaverin kikkareen kisentämistä viereisessä kopissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä huomaan monesti haaveileni syrjäytyneisyydestä. Sais vaan olla kotona ja tehdä omia juttuja. Istua aamukahvin tuoksussa pyjamat päällä keittiön pöydässä ja katsoa ikkunasta, kuin ulkona sataa räntää ja ihmiset kiiruhtavat töihinsä, ja itse saisi vain olla ja miettiä, että mitähän tänään tekisin. Lähtisikö ostoksille, menisikö takaisin nukkumaan, katsoisiko jotain sarjaa koko päivän maaten sohvalla viltin alla. Ei kukaan häiritsisi eikä tarvitsisi lähteä mihinkään tanssimaan toisten pillin mukaan. Ehkä joku päivä vielä, eihän tuo vaadi kuin riittävästi rahaa, että pystyy olemaan mukavasti. Tuilla kituuttamiseen en alkaisi ikipäivänä.

Oi, mä olen toteuttanut sun unelmaelämääsi jo vuosien ajan. Just tollaista, ja mä oon nauttinut. Olen viettänyt myös aikaani työelämän puolellakin aikoinani , ja se oli kyllä kuin väkisin tahkon vääntämistä. Kaiken lisäksi jonkinlainen työmoodirooli päällä, ei kiitos mulle riitti. Nyt voin mennä vessaankin rauhassa ilman että olisi enää tarvinnut kuunnella työkaverin kikkareen kisentämistä viereisessä kopissa.

Pökäleen pusertamista ja pierun hajua.

Pitäs ottaa karenssi että saisi syrjäytyä rauhassa. Työkin on ihan turhaa kun ei omia rahojaan saisi käyttää siihen mihin itse haluaa. Muka laitonta ja silleen. Yhteiskunta saa mun puolesta pitää tunkkinsa.

Tuet alas tällaisilta.

Hyvä sulle, että tykkäät. Muuten olis aika ikävää. Sitä saattaa alkaa tykätä siitä mitä on, jos ei muuhun ole mahdollisuuksia. Sit vaan sopeutuu. Kannattaa kuitenkin haaveilla. Jonain päivänä saatat lähteä toteuttamaan jonkun haaveesi. Ja huomaat, että tykkäät siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa sitoutua mihinkään. Olen vain väsynyt kaikkeen yrittämiseen.

Minä taasen olen väsynyt jatkuvaan sitoutumattomuuteen. Minkäänlaisia suunnitelmia ei voi tehdä pidemmälle aikavälille, koska ei ole vakautta, jonka varaan laske esimerkiksi taloudellisesti. Äärimmäisen kuluttavaa ja väsyttävää pidemmän päälle. Ei tosiaankaan vapauttavaa tai mielensä mukaan tekemistä ja elämistä. Kotona oleminen ja työttömyys ovat vapauden vastakohta (ellei ole taloudellisesti turvattu muutoinkin, kuin kitutukien varassa). Merkityksetöntä kotona haahuilua, jossa ennemminkin miettii mikä on mahdollista, kuin mitä tahtoo tai haluaa.

Ihmisillä on jotenkin romantisoitu mielikuva työttömyydestä. Se ei ole mitään lepolomaa pitkittyessään, päinvastoin. Kaiken lisäksi siinä leimaantuu, terveydenhoito vaikeutuu ja hidastuu, ruoka loppuu, vaatteet hajoaa, raha loppuu ja minnekään ei pääse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on traumatisoituneelle ihmiselle helpointa olla kotona eristyksissä. Mutta onhan se raskasta ja kauheaa silti, ainakin itselle oli.

En minä.ole mitenkään eristyksissä. Syrjäytyneellä tarkoitan etten ole työelämässä.

Ei työtön ole yhtä kuin syrjäytynyt. Syrjäytynyt on sananmukaisesti syrjässä vähän kaikesta, ei työtä, ei opiskelua, ei säännöllisiä harrastuksia, ei ystäväpiiriä, ei yleensä rahaa minkä avulla voi tehdä jotain. Joillain on terveys hoitamatta, ei poistuta asunnosta, ei yhtään läheistä ihmistä, tuet mihin olisi oikeutettu on hakematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä huomaan monesti haaveileni syrjäytyneisyydestä. Sais vaan olla kotona ja tehdä omia juttuja. Istua aamukahvin tuoksussa pyjamat päällä keittiön pöydässä ja katsoa ikkunasta, kuin ulkona sataa räntää ja ihmiset kiiruhtavat töihinsä, ja itse saisi vain olla ja miettiä, että mitähän tänään tekisin. Lähtisikö ostoksille, menisikö takaisin nukkumaan, katsoisiko jotain sarjaa koko päivän maaten sohvalla viltin alla. Ei kukaan häiritsisi eikä tarvitsisi lähteä mihinkään tanssimaan toisten pillin mukaan. Ehkä joku päivä vielä, eihän tuo vaadi kuin riittävästi rahaa, että pystyy olemaan mukavasti. Tuilla kituuttamiseen en alkaisi ikipäivänä.

Mutta voiko sitten enää puhua syrjäytymisestä, jos haluaa elää niin omasta vapaasta tahdosta nauttien siitä?

Voisi puhua vapaaehtois syrjäytyjästä. Itse olen yli puolet jo elämästä elänyt n. 70%  vapaaehtois syrjäytyjä tällä hetkellä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuet alas tällaisilta.

Minähän jo laiton etten saa mitään yhteiskunnan tukia.

Jos puhutaan muualla kuin kaupassa käymisestä niin viimeksi kävin venetsialaisten viikonloppuna baareissa. Eikä pahemmin kiinosta enää mikään. Syrjäytyminen on ihan fine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä huomaan monesti haaveileni syrjäytyneisyydestä. Sais vaan olla kotona ja tehdä omia juttuja. Istua aamukahvin tuoksussa pyjamat päällä keittiön pöydässä ja katsoa ikkunasta, kuin ulkona sataa räntää ja ihmiset kiiruhtavat töihinsä, ja itse saisi vain olla ja miettiä, että mitähän tänään tekisin. Lähtisikö ostoksille, menisikö takaisin nukkumaan, katsoisiko jotain sarjaa koko päivän maaten sohvalla viltin alla. Ei kukaan häiritsisi eikä tarvitsisi lähteä mihinkään tanssimaan toisten pillin mukaan. Ehkä joku päivä vielä, eihän tuo vaadi kuin riittävästi rahaa, että pystyy olemaan mukavasti. Tuilla kituuttamiseen en alkaisi ikipäivänä.

Kuvaamasi tapa olla ja elää käy nopeasti tylsäksi, merkityksettömäksi ja rutiineihin jumiutuneeksi elämäksi.

Ei muuten takuulla käy.

T.koko elämänsä osinkotuloilla elänyt "syrjäytynyt"