Lue keskustelun säännöt.
miten kotiäiti voi läskistyä ??
19.07.2010 |
siis tarkoitan todella lihoa huomattavasti? Ihmettelen tätä, koska olen itsekin kotiäitinä, ja tässä hommassa vain laihtuu. Mulla on sentään vain yksi lapsi, 9 kk vanha.
En saa syödä, istua, levätä, jatkuvasti lapsi kitisee, tekee jotakin kiellettyä, kaatuu, itkee, kolhii itseään, kieltäytyy ruuasta, kaataa vettä, sotkee paikkoja. Kun syön omaa ruoka-annostani, lapsi joko itkee ja kerjää minun ruokaani, tai hermostuu, kun ei saa koskea siihen, mitä lautasella on.
Yksin ei viihdy hetkeäkään.
Mulla on korkeintaan tunti päivässä omaa aikaa, lapsen päiväunet, ja sinäkin aikana yritän vähän järjestellä kotia. Iltaisin sitten olen niin väsynyt, että istun vain vähän aikaa koneella, käyn suihkussa ( koska päivällä en sinne kuitenkaan pääse ilman lasta ), ja menen nukkumaan.
Pahempaa kuin istumatyön tekeminen kahdeksasta neljään.
Kommentit (51)
Ehkä ahdistavinta ikinä on olla se 8h jumissa siinä pöydän ääressä kun kroppa vaan huutaa että "nyt jotain liikettä"
Pahempaa kuin istumatyön tekeminen kahdeksasta neljään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lihoa voi niin, ett ei ole aikaa tehdä itselle kunnollista ruokaa eikä syödä. tulee syötyä keksejä ja muuta roskaruokaa.
myöskään liikuntaa ei ehdi harrasta jos on yli 1 lapsi. ei vaunulenkkejä, kun esikoinen kävelee metrin tunnissa.
itse painoin vain 42 kg (169 cm) kun imetin esikoista ja samalla oli aikaa tehdä ja syödä terveellisesti kotiruokaa ja tehdä pitkiä vaunulenkkejä.
sen sijaan kun kuopus syntyi tilanne oli ihan toinen. en koskaan päässyt eroon kiloista. ei mahdollisuutta vaunuiluun eikkä oikein aikaa tehdä itselle ruokaakaan. lapsi söi edellispäivän jämät, vauva rintamaitoa.
Lapseni on ilmeisesti helppo tapaus verrattuna ap:n lapseen, sillä hän ei yleensä huuda tai itke muuta kuin silloin kun on nälkä tai muu hätä. Viihtyy leikkimatolla pitkiäkin aikoja, samoin sylissä (samalla on helppo herkutella toisella kädellä..), käymme usein lapsen kanssa jossain kodin ulkopuolella, missa tulee ostettua herkkuja. Lisäksi lapsen isä on paljon kotona (opettaja, joten paljon lomaa ja lyhyet työpäivät), joten minulla on aika paljon omaa aikaa. Nytkin istun koneella koko päivän odottamani jääkylmä valkkarilasi ja sipsikulho edessä ;) En ikinä ole tajunnut niitä, jotka valittaa ettei lapsen kanssa ehdi syödä! Eihän mulla muuta tekemistä olekaan!!
T. + 8 kg imetysaikana...
kun olin kotona, minulla oli aikaa syödä paljon ja rauhassa. Lasten kanssa tuli leivottua kaikenlaista, ja popsittua milloin mitäkin herkkuja. Kun menin töihin, aloin laihtua. Töissä ei ehdi istua alas, eikä syödä. Eikä oikein kotonakaan töiden jälkeen, kun kaikki samat kotityöt on survottava muutamaan tuntiin illassa, kun aiemmin oli aikaa koko päivän.
mulla on 8 lasta eikä hetkeäkään omaa aikaa joten syön koko ajan jotain. Siis en todellakaan istu pöydän ääressä rauhassa ruokailemassa vaan vetelen nassuun milloin mitäkin. Yleensä jotain rasvaista ja makeaa. Aikaa ei ole myöskään liikunnan garrastamiseen.
Anteeksi, mäkään en vaan ymmärrä, en kertakaikkisesti, että miten ja missä välissä kotiäidit lihovat, varsinkin ne pienten lasten kotiäidit. Jotkut kouluikäisiäkin kotona hoitavat äidit ovatkin sitten asia erikseen.
Niin, mutta missä välissä sä siis syöt, ja käytännössä mitä? Eikö sun lapset kerjää sitä samaa ollenkaan?
Mulla on kaksi lasta, paljon töitä tekevä mies ja omaa aikaa suurin piirtein 2 tuntia kuukaudessa. Lapsilla on sen verran ikäeroa, etteivät nuku päiväuniaan samaan aikaan, toinen ei välttämättä nuku lainkaan ja toinen nukkuu joskus yhdet ja joskus kahdet unet. Hereillä oloaikanaan aina on jompikumpi lapsista minun kimpussani, ja molemmat osaavat huutaa, karjua ja kerjätä. En todellakaan voi nappailla kaapista mitä sattuu joka välissä, koska silloin alkaisi hillitön "MULLEHETIKANSTOTANYT!!!!" -karjunta, ja sitä välttääkseni en syö päiväsaikaan muuta kuin lasten lautasilta tippuneet jämät (jotka napsin lattialta suuhuni samantien, jottei perheen kissat ja kanit käy niitä syömässä/levitä ympäriinsä). Omaa annosta en ole moneen vuoteen itselleni edes laittanut, paitsi niinä ruokailuhetkinä joina mies on kotona, eli kerran kahdessa viikossa. En ehdi kuitenkaan ruokaani syömään. Aiemmin hain aina silloin tällöin lasillisen vettä keittiöstä, sitten siirryin hakemaan sen lasillisen kylppäristä, ja sitten siirryin siihen, että kuljetan koko päivän mukanani vedellä täytettyä 1,5 litran pulloa. Täytän ja juon tyhjäksi sen pullon kahdesti päivässä. Kun mies tulee kotiin iltasella ja on syönyt, minä syön, jos jotain on vielä jäljellä päivän ruuasta (eli jos mies ei syönyt kaikkia jämiä), tai jos kaapista sattuu löytymään jotakin syömekelpoista, helppoa ja nopeaa valmistettavaa. Viime päivinä tämä on tarkoittanut käytännössä muutamaa karjalanpiirakkaa tai 2-3 munan munakasta.
Mihinkään arkiliikuntaa kummempaan harrastamiseen ei ole aikaa, mutta eipä ole syömiseenkään, joten ei tule lihottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sitten kun onkin vaikka 3 tai enempi ja riippuen miehen töistä ym. Ei oo yksinkertaisesti aikaa ja mahdollisuutta päästä niin usein harrastamaan liikuntaa edes tehokkaalle lenkille. En oo kyllä ite lihonu mutta löystyny mahan kohalta ja se ärsyttää. Iltasin niin väsyny ettei jaksa jumpata...
jospa kasvat aikuiseksi ja laitat lapsesi kuriin? eivät ole ihan vauvoja jos osaavat vaatia kaapista.joten sanot vain että suu tukkoon kun sinä syöt. silloin ollaan ihljaa ja istutaan kiltisti.
mulla on 8 lasta eikä hetkeäkään omaa aikaa joten syön koko ajan jotain. Siis en todellakaan istu pöydän ääressä rauhassa ruokailemassa vaan vetelen nassuun milloin mitäkin. Yleensä jotain rasvaista ja makeaa. Aikaa ei ole myöskään liikunnan garrastamiseen.
Anteeksi, mäkään en vaan ymmärrä, en kertakaikkisesti, että miten ja missä välissä kotiäidit lihovat, varsinkin ne pienten lasten kotiäidit. Jotkut kouluikäisiäkin kotona hoitavat äidit ovatkin sitten asia erikseen. Niin, mutta missä välissä sä siis syöt, ja käytännössä mitä? Eikö sun lapset kerjää sitä samaa ollenkaan? Mulla on kaksi lasta, paljon töitä tekevä mies ja omaa aikaa suurin piirtein 2 tuntia kuukaudessa. Lapsilla on sen verran ikäeroa, etteivät nuku päiväuniaan samaan aikaan, toinen ei välttämättä nuku lainkaan ja toinen nukkuu joskus yhdet ja joskus kahdet unet. Hereillä oloaikanaan aina on jompikumpi lapsista minun kimpussani, ja molemmat osaavat huutaa, karjua ja kerjätä. En todellakaan voi nappailla kaapista mitä sattuu joka välissä, koska silloin alkaisi hillitön "MULLEHETIKANSTOTANYT!!!!" -karjunta, ja sitä välttääkseni en syö päiväsaikaan muuta kuin lasten lautasilta tippuneet jämät (jotka napsin lattialta suuhuni samantien, jottei perheen kissat ja kanit käy niitä syömässä/levitä ympäriinsä). Omaa annosta en ole moneen vuoteen itselleni edes laittanut, paitsi niinä ruokailuhetkinä joina mies on kotona, eli kerran kahdessa viikossa. En ehdi kuitenkaan ruokaani syömään. Aiemmin hain aina silloin tällöin lasillisen vettä keittiöstä, sitten siirryin hakemaan sen lasillisen kylppäristä, ja sitten siirryin siihen, että kuljetan koko päivän mukanani vedellä täytettyä 1,5 litran pulloa. Täytän ja juon tyhjäksi sen pullon kahdesti päivässä. Kun mies tulee kotiin iltasella ja on syönyt, minä syön, jos jotain on vielä jäljellä päivän ruuasta (eli jos mies ei syönyt kaikkia jämiä), tai jos kaapista sattuu löytymään jotakin syömekelpoista, helppoa ja nopeaa valmistettavaa. Viime päivinä tämä on tarkoittanut käytännössä muutamaa karjalanpiirakkaa tai 2-3 munan munakasta. Mihinkään arkiliikuntaa kummempaan harrastamiseen ei ole aikaa, mutta eipä ole syömiseenkään, joten ei tule lihottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen varmaan kehittänyt taidon nappailla herkkuja kaapeista ja laatikoista huomaamattomasti aina kun lasten silmä välttää. Lapset syökin meillä tosi terveellisesti (toki herkkujakin saavat kohtuudella) mutta äiti ei. Lisäksi mulla on tiettyjä rajoitteita ruokavaliossani joten en voi useinkaan syödä sitä samaa kotiruokaa mitä perheelleni väsään. Ja kun itselleni en jaksa alkaa erikseen vääntämään sapuskoita niin korvaan ne syömiset sitten vaikka suklaalla.
se 8:n äiti
Itse istuskelen ja nautiskelen rauhasta tunnin pari joka ilta. Kummasti siinä ehtii herkutella.
Toisaalta mun käsivarret ei oo ikinä olleet niin kiinteät kuin nyt, kun nostelen 10 kg painoista 1,5-vuotiasta sata kertaa päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olin kotona, minulla oli aikaa syödä paljon ja rauhassa. Lasten kanssa tuli leivottua kaikenlaista, ja popsittua milloin mitäkin herkkuja. Kun menin töihin, aloin laihtua. Töissä ei ehdi istua alas, eikä syödä. Eikä oikein kotonakaan töiden jälkeen, kun kaikki samat kotityöt on survottava muutamaan tuntiin illassa, kun aiemmin oli aikaa koko päivän.
Minull apäinvastoin .töissä laihduin kakkosen jälkeen, kun oli aikaa istua syömään. sai syödä ja paljon ja kunnollista lämmintä ruokaa.
samoin laihduin kun oli aikaa vain yhden lapsen kasnsa syödä ja liikkua ja tehdä ruokaa. toisen jlkeen aloin laihtua vasta töihin menon jälkeen. koska on aikaa syödä paljon kunnollista ruokaa.
kunnollista ruokaa syömällä laihtuu. sen sijaan jos ei syö, lihoo, kun tulee sitten illalla tyhjennettyä kaapit kaikesta mitä siellä on.
kotona paino vaan putosi!Söin kyllä kunnolla ruokaa mutta kun liikkeessä oli koko ajan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös väsymys ja sressi edesauttavat painonnousua.
myös väsymys ja sressi edesauttavat painonnousua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jospa olisitte aikuisia lapsillenne ja vetäisitte omat rajanne. Äiti syö myös päivittäin koska niin on tarkoitus. Ateriarytmi kohdilleen ja lapsille opetettava missä kulkee äidin omat rajat! Lapselle pitää opettaa pienestä asti että äitiään ja isäänsä on kunnioitettava, omat rajat tärkeitä aivan niinkuin lapsillakin on rajoja. Henkilökohtaisesti olen tämänkin joutunut "opettelemaan" kun minulle ei sitä pienenä opetettu, valitettavasti.Mutta nykyajan kuva on niin täysin eri kuin ennen... jaksamista kaikille vanhemmille!
kaks pienellä ikäerolla niin ei ole kun aikaa ;)
toivottavasti huomaat sen jo itsekin. Toi ei ole enää kovin elämisen arvoista elämää... Pienten lasten kanssa kyllä pystyy syömään ellei sitten lapset ole jotenkin sairaita (=paha ylivilkkaus tai muu vastaava).
Opeta lapsillesi rajat ja pidä niistä kiinni. Samaan syssyyn opetat yhteiset ruokailuhetket jolloin kaikki, myös vanhemmat, ISTUVAT pöydän ääressä ja syövät vatsan täyteen. Arkesi helpottuu huomattavasi tämän jälkeen!
t: 3 lapsen äiti joista 2 ekaa pienellä ikäerolla, ja aina olen ehtinyt syödä....
kun ei se ymmärrä yhtään mitään vaan kitisee ja vinkuu ja kiukuttelee, tein mitä hyvänsä. jos jätän johonkin yksin hetkeksi, sieltä se tulee heti minun kinttuuni roikkumaan itkien, taitaa olla eroahdistus päällä.
omat ruuat ei maistu mutta minun ruuat kyllä vetäisi naamaan vaikka tukehtuisi.
ap
Itsellä 2 lasta pienellä ikäerolla, vanhempi 3-v. Joka päivä on 2-4 tuntia omaa aikaa lasten nukkuessa, saman verran illalla kahdeksan jälkeen. Lapset ovat aina myös viihtyneet hyvin yksikseen tai yhdessä touhuten. Lapset ovat oppineet vuoden ikäisenä syömään itse ja aina on lasten kanssa syöty kiinteisiin siirtymisen jälkeen (6kk->) yhdessä lasten kanssa. Onneksi syön samaa mitä lapsetkin, joten on onneksi ruokavalio suht kohdillaan. Tietysti joskus iltaisin tulee miehen kanssa herkuteltua.
Äkkiäkös tuota ittellensä leivän huitaisee tai käsi käy keksipaketilla. Eri juttu, jos olisin töissä. Silloin ruoka-ajat olisi säännölliset, enkä kävisi vähän väliä napostelemassa jotakin.
mulla on 8 lasta eikä hetkeäkään omaa aikaa joten syön koko ajan jotain. Siis en todellakaan istu pöydän ääressä rauhassa ruokailemassa vaan vetelen nassuun milloin mitäkin. Yleensä jotain rasvaista ja makeaa. Aikaa ei ole myöskään liikunnan garrastamiseen.